Hassua haaveilua ja kysymyksiä kahisevasta

Vaikka vaihto-oppilasvuoteeni on vielä yli vuoden verran aikaa, lähes joka päivä olen vaihtoon liittyviä asioita tai tulevaa elämää Japanissa ajatellut. Ajoittain lähes lapsenomaisessa innossa olen kuvitellut, millaisia keskustelua paikallisten kanssa sitten aikanaan käyn - mielessäni nämä korkealentoiset keskustelut käydään tosin pääosin englanniksi, koska japanin kielen taitoni huipentumiin kuuluu tällä hetkellä lähinnä "voinko lainata tuota kynää", "kuinka kauan kestää matkustaa bussilla paikasta A paikkaan B" tai "pidätkö kissoista" tyyppiset ilmaisut... No, vielä on aikaa harjoitella, ja viimeistään Japanissa sitten oppinen koko joukon lisää!

Haavekuvien lisäksi olen pyöritellyt mielessäni myös erilaisia käytännön kysymyksiä. Keskeisimpään aihepiirin kuuluvat tällä hetkellä taloudelliset kysymykset - mistä rahat elämiseen? Opintotukea saa ilmeisesti myös ulkomailla toteutettaviin opintoihin korotetun asumislisän (joka on siis normaalista noin 201 eurosta poiketen peräti 210 euroa, le gasp!!) kera, mutta olettaisin, että se (siis noin 480 euroa) ei yksin riitä kaikkien kulujen kattamiseen. Lisäksi on muistettava myös se, että osa vaihtoajastani sijoittuu kesäkuukausille, jolloin opintotukea ei ilman erillistä anomista anneta. En vielä tiedä, aionko käyttää tukikuukausia noille kesäkuukausille vaiko nostaa vain asumislisää ja kattaa muut kulut ensi kesänä tienaamillani rahoilla - todennäköisesti päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska se ei kuluta tukikuukausia. Olen varautunut käyttämään säästöjäni vaihtoaikanani, mutta toivoisin, että suurimmaksi osaksi käyttämäni raha olisi erilaisista ulkopuolisista lähteistä saatua tukea. Tarkoitukseni onkin selvittää mahdolliset stipendit tai jaettavat apurahat, joita voisin vaihtovuottani varten anoa.

Toinen rahaan liittyvä päänvaivani on tällä hetkellä se, että miten loppupeleissä aion kahisevani Japaniin käytettäväkseni siirtää - avaanko itselleni sitten aikanaan japanilaisen pankkitilin, jolle esimerkiksi opintotuen suomalaiselta tililtäni siirrän, hankinko jonkin luottokortin vai toiminko jotenkin aivan toisin? Mikä mahtaisi olla se edullisin tapa? Pieni ihminen ei tiedä! No, viimeistään syksyllä aion käydä näiden asioiden tiimoilta niin pankkini kuin yliopiston kv-asioiden toimiston ihmisten juttusilla; voisin myös vanhoja vaihtareita jututtaa. Samaan syssyyn voisi kysyä (kahdelta viimeeksi mainitulta osapuolelta lähinnä siis) myös muista käytännön asioista kuten vakuutuksista, rokotuksista sekä ruoka-asioista (miten laktoosi-intolerantikko pärjää Japanissa?). Ah, tekemistä riittää!

Edellisessä postauksessa mainitsin tilaamastani Lonely Planetin matkaoppaasta - kerrottakoon tässä yhteydessä vielä, että olen sitä nyt jonkin verran selaillut ja todennut sen hyvin monipuoliseksi. Japanissa on niin hirvittävän paljon nähtävää! Erityisen paljon odotan onseneita, japanilaisia kuumia lähteitä - kuvien ja muiden lähteiden perusteella ne vaikuttavat todella ihanilta paikoilta rentoutumiselle.





Ylipäätään odotan kovasti japanilaisen luonnon näkemistä ja kokemista. Toisaalta myös kaupunkielämä kiinnostaa - Tokiossa on varmasti enemmän nähtävää kuin kaikissa vierailemissani suomalaisissa kaupungeissa yhteensä ;) Tosin yksin en varmaan (ainakaan aluksi) uskalla liikkua. Toivonkin saavani vaihtoaikanani paljon uusia ystäviä, joiden kanssa voisin esimerkiksi lomilla matkustella ympäri Japania ja nähdä sekä kokea monenlaisia asioita!

Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri - vai miten se nyt meni

Koska viime postauksesta tuli niin rönsyilevä ja pitkä, en juurikaan tullut kertoneeksi tämän vaihto-operaationi ensimmäisestä vaiheesta, eli itse vaihtopaikan hausta. Kyseessähän ei ollut mikään sinänsä erikoinen juttu, lähinnä yhden tulostettavan hhakemuksen täyttö sekä muutaman englanninkielisen sepustuksen kirjoittelu, mutta eiköhän minunlaiseni höpöttäjä löydä siitäkin kaikenlaista sanottavaa. Voisin tässä samassa yhteydessä kertoa myöskin muutaman sanasen kohdeyliopistostani, Daito Bunkasta - siis mitä olen saanut siitä selville Tampereen yliopiston ja Daito Bunkan sivujen sekä aiempien vaihtareiden matkakertomuksien avulla.

Mutta niin, hakemus. Meidän piti siis täyttää yksi Tampereen yliopiston sivuilta tulostettava hakemus (minne haluaa vaihtoon, henkilötiedot, tiedot kielitaidosta ja jotain muuta yleistä tietoa) ja liittää hakemuksen ote opintosuorituksista sekä englanninkielinen CV, Letter of Motivation ja alustava opintosuunnitelma. Vaihtoinfossa käydessäni tapasin yhden aiemmista Daito Bunkassa olleista vaihtareista, Tuulin, ja häneltä sain paljon "sisäpiiritietoa" hakemusta, eritoten tuota alustavaa opintosuunnitelmaa varten (ilman noita tietoja minulla olisi voinut olla aika suuria vaikeuksia alustavan opintosuunnitelman teon kanssa, koska Daito Bunkan englanninkielisillä nettisivuilla ei ollut juurikaan tietoa kursseista, jotka sopisivat vaihto-opiskelijoille). Kirjoittaminen englanniksi tuntui aluksi haastavalta, koska en ollut toviin mitään muutamaa lausetta monimutkaisempia juttuja raapustellut, mutta vauhtiin päästyäni (ja joitakin ilmaisuja googlen avulla tarkistettuani) sain aikaiseksi kait ihan kelpo keitokset:

"Since my junior high school years I have been very attracted to the fascinating history and rich culture of Japan. At first I was only interested in the Japanese popular culture, but as got older I noticed that Japan has got so much more to offer - in my eyes Japan is an enchanting country of unique traditions and food, beautiful nature, vivid cities and polite people. -- Alongside my interest in the Japanese history and culture, I also find the language very intriguing - it is so beautiful-sounding and -looking. At the moment I have studied it for almost a year. I know only the very basics, but I have a great hunger to learn more! That, along my interest in learning more about the Japanese history and culture, is one of the key reasons why I would like to study in Japan. Besides learning about Japan I would also love to travel there, meet the local people and make lots of new friends and contacts."

...kornia tai ei, eiköhän tuo ainakin osoita motivaatiotani...

Tässä välissä lienee hyvä mainita, että Tampereen yliopistolla on kaksi japanilaista sopimusyliopistoa - aiemmin mainitsemani Daito Bunka sekä Ochanomizun naisten yliopisto - joten kohdeyliopistoni valinta ei ollut yhtä suoraviivaista, kuin mitä aiemmista kirjoituksistani voisi päätellä. Daito Bunka ja Ochanomizu ovat monella tapaa hyvin erilaisia yliopistoja. Siinä missä Tokion ulkolaitamilla sijaitsevaa Daito Bunkaa voisi luonnehtia "maalaisyliopistoksi", on Tokion kiihkeimässä sykkeessä sijaitseva Ochanomizu yksi Japanin arvostetuimmista yliopistoista. Ochonamizu on opetukseltaan ilmeisesti huomattavasti tasokkaampi kuin Daito Bunka; japaninopettajanikin suositteli sitä minulle.

Monia saattaa mietityttää nyt se, että miksi valitsin maalaisyliopiston, vaikka tarjolla olisi ollut paikka huippuyliopistosta? No, syitä on muutama. Ensinnäkin, Daito Bunka on auki kummallekin sukupuolelle, kun taas Ochanomizussa opiskelee pelkkiä naisia (kuten nokkelimmat voivatkin jo nimestä "naisten yliopisto" päätellä). Ajatus pelkkien naisten muodostamasta yhteisöstä ei oikein houkuttanut minua; minulle on jotenkin luontevampaa, että ympärillä on kummankin sukupuolen edustajia. Toiseksi, koska kielitaitoni on vielä alkeiden tasolla, en todennäköisesti pystyisi vielä vuodenkaan jälkeen opiskelemaan omaa pääainettani (kirjallisuustiedettä) japaniksi. Ensisijainen tavoitteeni vaihtoaikanani onkin opiskella lähinnä kieltä ja kulttuuria, joten sinänsä yleisellä opetuksen tasolla ei ole minulle ihan hirveästi väliä. (Ja ilmeisesti juuri kielen opiskeluun Daito Bunka tarjoaa ihan kelpo eväät.) Kolmanneksi, Daito Bunka tarjoaa vaihto-opiskelijoilleen asuntolapaikan (jonka kulut täytyy toki itse maksaa), mutta Ochanomizun kohdalla asunnon hankkiminen jäi minulle vähän arvoitukseksi. Päädyin siis Daito Bunkaan, koska se vastaa paremmin tarpeitani - se tarjonnee minulle mukavan ja sopivan rennon, sopivan haastavan (kielen opiskelun kannalta siis) vaihtovuoden. ...tai näin ainakin uskoisin.

Sitten tarkemmin Daito Bunkasta: "Daito Bunka -yliopisto (Daito Bunka Daigaku) on perustettu vuonna 1923 college-tasoisena ja se sai yliopistostatuksen vuonna 1949. Siellä on yli 12 000 opiskelijaa, joista ulkomaalaisia noin 600. Opettajakuntaa on lähes 1 000." (Tampereen yliopisto) Daito Bunkalla on kaksi kampusta, Higashi-Matsuyama ja Itabashi, joista jälkimmäinen sijaitsee puolen tunnin paikallisjunamatkan päässä Tokion keskustasta (ts. Ikebukuron asemalta) ja ensimmäinen tunnin. Higashi-Matsuyama on kampuksista vanhin, ja juuri siellä vaihto-opiskelijat opiskelevat.





(Kuvat © Daito Bunka)

Eräs Daito Bunkassa vaihdossa ollut kuvailee matkakertomuksessaan yliopiston meininkiä näin: "Suomalaisen silmissä Higashi-matsuyaman kampuksen elämä näyttääkin melko yläastemaiselta: ihmiset viettävät aikaa, nukkuvat kirjastossa, ruokatunneilla soittaa usein bändejä, ja luentojen välissä näkee aina jonkun harjoittelevan hip hop -liikkeitä tai pelaavan jotain. Vaihto-oppilaiden oletetaan tulevan yliopistoon opiskelemaan ainoastaan japanin kieltä ja kulttuuria." (Matkakertomus löytyy täältä) Kuulostaa lupaavalta, eikö totta? ;) Kuvien ja kertomusten perusteella kyseessä on ihan mukava paikka, vaikka ilmeisesti kommunikointi on aluksi aika vaikeaa (matkakertomusten perusteella sikäläisessä KV-toimistossa kukaan ei puhu englantia ja kaikki täytettävät kaavakkeet ovat japaniksi...). Mutta eiköhän kaik lutviudu!

Akateemiselta kirjakaupalta tuli juuri sähköpostiini ilmoitus, että tilaamani Lonely Planetin Japanin matkaopas olisi noudettavissa. Täytyykin pistäytyä Stockmannin kautta kotimatkalla; illalla luvassa kiinnostavaa ja matkakuumetta herättävää luettavaa!