Jouluterveisiä

Ninja- ja erinnäisiä muita pipareita eräistä pikkujouluista.

Jouluiset terveiset täältä Suomen Salosta! Liki neljän kuukauden tauon jälkeen palasin vanhoille kotikonnuilleni joulunviettoon vanhempieni huomaan. Kuluneen päälle viikon Salo-elämän voinee tiivistää aika hyvin eräseen hiljattain tekemääni tilapäivitykseen.

GTS on hieno juttu, sain sen avulla japanilaisen Ditton! Jolla on
Pokérus! Lisäksi oon briidannut noin 50 Eeveetä! Paras loma!

Lisäksi olen katsonut kolme tuotantokautta Bonesia - olen ihan koukussa siihen sarjaan! Yksi syy tähän on se, että isäni löysi ylimääräisen... taikajohdon, jolla miniläppärini saa kiinni telkkariin. On ihan eri meininki katsoa leffoja ja sarjoja 50-tuumaisesta kuin 10-tuumaisesta näytöstä!

Mutta niin. Ennen lomille lähtöä osallistuin Tampereella tosiaan muutamiin pikkujouluihin sekä gatheringiin, josta puhuin edellisessä merkinnässä. Suuri(n) osa porukasta oli tuttua, mutta sain muutaman uudenkin tuttavuuden. Gathering järjestettiin japanilaisen ravintolan, Marusekin, yläkerrassa olevassa viihtyisässä, japanilaista huonetta imitoivassa huoneessa. (Tarkkaavaisena ihmisenä unohdin kamerani kotiin.) En ollut aiemmin Marusekissä käynyt, mutta mielelläni kävisin toiseen kertaan! Seuraava gathering järjestetään tammikuussa, joten silloin viimeistään siis uudestaan.

!!!!

Tarkkaavaisuudesta puheenollen - melkein unohdin kertoa, että Daito lähetti jo tämän vuoden puolella noutopäivää ja orientointijaksoa koskevan tiedotesetin! (Sähköposti tuli jo viikko sitten, mutta luonnollisestikaan en ole ehtinyt mainita siitä, koska duh, ne 50 Eeveetä eivät kuoriudu munistaan itsekseen...) Mikä on siis käytännössä epävirallinen hyväksymiskirje. Certificate of Eligibilityä lupaillaan saatavaksi joskus tammikuun loppupuolella, eli senkään suhteen ei pitäisi mitään paniikkia iskeä. Daitolaiset ovat selvästi petranneet, sillä viimeeksi tämä sama setti tuli vasta tammikuun 20. päivä!

Virallinen noutopäivä on siis lähes sama kuin viime kerralla. Myös orientointijakso näyttäisi ohjelmistoltaan aika pitkälti samanlaiselta, eli pankkitilin avaamista, kännykän ostamista, Daito Bunkan presidentin tapaamista, sopeutumista ja tutustumista. Ainut "isompi" poikkeus viime vuoteen näyttäisi olevan se, että saapumispäivän ja ensimmäisen käytännönjuttujen hoitamispäivän välissä olisi peräti kahden päivän verran mahdollisuutta uneen ja lepoon. Ainakin teoriassa - tiedä sitten, kuinka intopiukassa allekirjoittanut juoksentelee kameroineen päivineen pitkin uuden kotiseutunsa kylänraitteja!

Lähtöön on siis... kolme kuukautta! Itse asiassa vähän alle, sillä lentoni lähtee Suomesta 22. päivä. Näin se aika siis vierii... Ennen kuin aavistankaan, on jo pakkauskiireiden ja loppupaniikkien aika! Nautinpa siis vielä hetken rauhasta ja katson jakson Bonesia. ...tai siis kolme.

Tunnelmallista ja ihanaa joulua kaikille lukijoille! ♥

Monenlaisia iltamia ja tapaamisia

Asahi suupaa dorai biiru! Taustalla nähtävissä myös lasillinen
mansikanmakuista Calpista (japanilaista "maitolimsaa").

Ei suotta ollut olo, että jotakin unohtui viime postauksesta - en muistanut ollenkaan mainita vaihtari-iltamia, jotka järjestettiin erään aiemman vaihtarin, Harrin, luona! Tarkoituksena oli siis koota saman katon alle iltaa viettämään Japanin vaihtareita (Japanissa olleita/Japaniin meneviä Tampereen yliopiston opiskelijoita sekä parhaillaan Tampereen yliopistossa opiskelemassa olevia japanilaisia). Ilmeisesti valitettavan monelle kutsutulle tuli jokin viimehetken este, mutta kyllä meitä siellä silti ihan mukava poppoo oli. Ja mukava oli myös itse ilta!

Peace and love!

Eilen kävin tsekkaamassa yliopistolla Sakin vetämää Japanese Language Groupia, jota hän mainosti yhteisen iltamamme yhteydessä. Alkuharhailun jälkeen (en siis meinannut ensin löytää koko porukkaa yliopiston ruokalasta...) jäin pariksi tunniksi jutustelemaan vanhojen japanin vaihtareiden sekä muutaman japanilaisen kanssa. Kieli vaihteli epämääräisesti japanin, englannin ja suomen välillä - itsekin uskaltauduin puhumaan vähäsen japania! (Vaikka aika takellellen se sujui...) Jutustelimme aika vapaasti kaikenlaista, mutta enimmäkseen Japaniin tai japanin kieleen liittyvää. Ihmettelimme muun muassa sitä, miten monta erilaista laskutapaa, tai no, laskusanaa japanin kielessä on - esimerkiksi pitkien ja lieriömäisten esineiden (mm. puut, kynät) laskemiseen käytetään sanaa "hon", kun taas vaikkapa litteille ja ohuille esineille (mm. paperit, lautaset) oikea laskusana on "mai". Myös esimerkiksi erikokoisille eläimille (pahimmillaan yksittäisille eläinlajeille) on omat laskusanansa... Gaijineille eli ulkomaalaisille on kuitenkin kuulemma ihan ok käyttää erillisten lukusanojen sijaan pelkkiä japanilaisia numeroita (eli hitotsu, futatsu...) laskemiseen. Huh!

Groupin seuraava kokoontuminen on kahden viikon päästä, 16. päivä. Se ei ole viikon ainut Japani-aiheinen happening, sillä saman viikon maanantaina on isompi Tampereen alueen Japanin vaihtareiden (sekä suomalaisten että japanilaisten) kokoontuminen Maruseki-ravintolassa. Ajattelin yrittää ehtiä kumpaankin; on tosi hienoa päästä jo nyt harjoittelemaan kieltä käytännössä! Sekä toki saada uusia ystäviä niin suomalaisista kuin japanilaisistakin vaihtareista :)

Loppukevennykseksi vielä kuva "teerobotistani", joka herätti hilpeyttä perjantain kokoontumisessa:

(Tämä kuva on oikeasti viime kesältä, mutta sama Pikku Myy -muki & teerobo
-kombo oli minulla myös eilen mukana. Robotti on siis sellainen siivilä, jonka
sisälle saa muutaman ruokalusikallisen verran irtoteetä. Olen sen verran
teehullu, että raahaan noita lähes päivittäin mukanani :D)

*Iso haukotus*

Huhhuh! Tällä viikolla on ollut kerrassaan monenmoista tekemistä; maanantaina oli vuoroni opponoida erään proseminaarilaisen työ, torstaina oli ruotsin suullinen esitelmä ja eilen japanin tentti. Olen ollut jotenkin tavattoman väsynyt koko viikon, joten en ole koulu- tai muiden pakkopakollisten juttujen lisäksi jaksanut tehdä oikein mitään muuta, esimerkiksi siivota. Ja kun en ole mikään järjestelmällisin ihminen, lopputulos olikin ennakoitavissa... No, tänään viimein reipastuin siivoamaan vaate- ja tavarakasat lattialta sekä tiskaamaan likaisten astioiden yhdyskunnan tiskialtaasta ja keittiön tasoilta tilaa viemästä, ja nyt kämppä näyttääkin pitkästä aikaa taas kodilta eikä katastrofialueelta!

Tenttiin kertaamisen konkreettisin tulos?

Japanin tentti tuntui menevän ihan hyvin, vaikka kertaaminen jäikin lähinnä parille edeltävälle illalle. (Note to self: tee jatkossa läksyt huolellisemmin ja kertaa heti jokaisen oppitunnin jälkeen...) Sain aineeni kokeen palauttamisen yhteydessä takaisin tutun vitosen kera (jos on kirjoittanut koko sivun täyteen ja tarkistuttanut tekstin opettajalla ennen puhtaaksikirjoittamista, vitonen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus). Toivottavasti koko kurssikin päättyisi samaan numeroon... Viime kevään nelonen kun oli vitosten jälkeen kova kolaus! (Silloin tosin se oli ihan ymmärrettävää, koska tilanne oli melko epätavallinen ja minulta jäi useamman viikon verran luentoja välistä.)

Muistatteko muuten, kun joskus aikoja sitten puhuin Mizukin synttärilahjasta? No, tosiaan moisen kokosin ja hänelle lähettelin; paketti tuli päälle viikon verran myöhässä perille, mutta mieluisaksi osoittautui kuitenkin! ...minulle tämä tosin selvisi vasta vähän aikaa sitten, koska FB oli ystävällinen ja jätti mainitsematta, että Mizuki oli julkaissut seinällään kuvia ja kiitoksen lahjastani. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Tässä vielä teillekin viimein kuvia siitä, millaiseen kokoonpanoon päädyin:

Tammerkoskiteetä, jotain ruissnacks-juttuja, muumikarkkeja, kaksi minituplaa,
muumimuki ja tuommoi lintuaiheinen tuikkujuttu.

Kauniit paketoinnit + edellisestä kuvasta unohtunut Riian tuliaissuklaa

Täytyy sanoa, ettei mitään ihan halpaa lystiä tuo ulkomaille postittelu ole... Pelkkiin postikuluihin kun upposi joku kaksikymppiä. >_> Mizuki kuitenkin vaikutti tyytyväiseltä lahjaansa, ja se on tärkeintä!

Mitäs muuta... Mulla oli ehkä jotakin muutakin, mistä kirjoittaa, mutta nyt en valitettavasti muista että mitä. (Todennäköisesti ei siis mitään erityisen tärkeää.) Paitsi että niin: vaihtovuoden alkuun enää noin rapiat sata päivää! Niin se aika vähitellen kuluu :)

Japanilaisia harakanvarpaita

75 kanjia, yksi ilta. Mitä tästä opimme? Emme todennäköisesti mitään!
(Paitsi että Hildan kanjit näyttävät esim. kauheilta.)

Japania opiskelleille pieni kysymys tähän väliin: miten/mistä olette opiskelleet kanjeja? Osaatteko suositella jotakin hyvää kirjaa tahi vaikkapa tietokone-/NDS-peliä? Kuulisin mielelläni vinkkejä myös muista japanin kielen opiskelun kannalta hyödyllisistä opuksista/peleistä/härpäkkeistä, eli jos jotakin niksipirkkaa mieleen juolahtaa, kertokaa ihmeessä! :)

Sosialistisointia ja kanjikimaraa

Proseminaarityö tuli onnistuneesti jätettyä opettajalle viime maanantaina, mutta kiire ei siltikään ole oikeastaan hellittänyt. (Elämän pienet hienot hetket: yleensä menen nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen, mut keskiviikkona olin jostain syystä niin väsynyt, että puoli yhdeksän aikaan olin jo valmis sänkyyn. ...ja juuri silloin tietenkin vasta muistin, että 1) Netsarlin kuukauden haaste on keksimättä ja kirjoittamatta, 2) ruotsinkielinen organisaatio-kirjoittamisläksy tekemättä ja 3) yksi lehtijuttu kirjoittamatta & kuvittamatta. Dedis kaikissa samana päivänä. ♥ Oma vika taas, kun unohduin Alakuppilaan juttelemaan liian kauan kuolleista muusikoista!) Koulujuttujen lisäksi tällä viikolla osallistuin peräti kaksiin tupareihin (toiset tosin olivat myös yhdistetyt morsiusbileet), joista viimeisimmät olivat perjantaina Helsingissä. Suomen Hesasta selvisin kotio vasta alkuillasta, enkä kauaa ehtinyt kotona homehtua, kun jo taas läksin yöhön kera tamperelaisten tovereideni. Tänään taas olisi luvassa maalaushommia (ja semi-tupareita?) yhden kaverin luona, joten sosialisointia olen kyllä tähän viikkoon saanut mahtumaan useammankin edestä!

Ennen maalausmeininkejä ajattelin kuitenkin täytellä viimein Daiton hakemuslappuset sekä harjoitella ensi tiistain kanji-kokeeseen. Kanjien opettelu on jäänyt mulla tänä vuonna hieman heikommanpuoleiseksi, ja sepä kostautuukin nyt siinä, että pitäisi "kerrata" koetta varten lähes 80 kanjia... Noh, ehkä selviän! Daiton paperit ovat samat kuin viime vuonna, joten niissä ei sinänsä pitäisi olla mitään hirveän hankalaa, vaikka "Application for Certificate of Eligibility" onkin pienine printteineen hieman luotaantyötävän vaivalloisen näköinen. Eniten mua kyllä huolestuttaa se hakemuksiin liitettävä valokuva - kuitenkin kuvauspäivänä naamaan on tullut joku jäätävän iso ja punainen finni - tyyliin nenänpäähän -, silmä on punaisena yllättävästä silmätulehduksesta ja hiusrajakin on päättänyt vetäytyä väliaikaisesti kaksi senttiä! Pällistele sellaista kuvaa sitten kaikissa virallisissa papereissa, niin! (...ei sillä, että mulle olisi ikinä niin käynyt, mutta se on periaatteessa aina mahdollista!)

Loppukevennykseksi voisin höpistä vähäsen vielä yhdestä lempimangastani, jonka innostuin pitkästä aikaa lukemaan läpi: kyseessä on siis Ninomiya Tomokon ihana Nodame Cantabile, joka kertoo (klassisen?) musiikin opiskelijoista. Romantiikan, ihanan Chiaki-saman ja ehkä lempimangahahmoni Nodamen ohessa sarjakuvassa on parasta sen huumori. En yleensä reagoi sarjakuvien huumoriin hymähdystä enempää, mutta Nodame Cantabilen kohdalla olen räkättänyt ääneen monet kerrat. Tässä yksi (huumorin kannalta) lempikohdistani mangan alkupuolelta; Minella (ensimmäisen ruudun poika) ja Nodamella (toisen ruudun tyttö) on tulossa saksan kielen koe, johon he "kertaavat" Chiakin (mustatukkainen poika) johdolla. (Lukusuunta ruuduissa on siis japanilainen (oikealta vasemmalle), joten aloita lukeminen oikeanpuolimmaisesta sivusta!)


Olen viime aikoina katsonut myös aika paljon j-draamoja, mutta niistä voisin tehdä kokonaan oman postauksensa vaikka ensi viikolla. (Mikäli kouluhommat ja alkavat bilekausi eivät vie minua ihan mennessään!)

"3.2 Väri, tyyli ja MURHAAAARGHSH"

Älkää te japania osaavat lukeko noita raapustuksia; mm. hienosti unohdin,
miten "ki" kirjoitetaan katakanoin. Japaania osaamattomille taas todettakoon,
että yritin jättää jälkipolville vaalittavaksi sen kaltaisia elämänviisauksia
kuin "Hei kaikki", "Tahdon syödä kuppikakkuja" tai "Minä olen Hilda, miau"

Merkinnän otsikko on siis lainaus vielä hieman keskeneräisestä proseminaarityöstäni ("Possuballerina. Kuvan ja sanan vuorovaikutus hahmokuvauksessa Ian Falconerin kuvakirjassa Olivia"), kuva taas käsittää luentomuistiinpanoni parin viikon takaa.

Ei tämä nyt loppujen lopuksi ole niin hermoja raastavan hankalaa kuin mitä olen ajatellut/antanut ymmärtää, vaikka lähteiden etsinnän ja lukemisen sekä työn kirjoitusprosessin olisin kyllä voinut aloittaa huomattavasti aikaisemmin, mutta näin jälkikäteen ajatellen olen kuitenkin todella iloinen siitä, että pääsin tekemään proseminaarini ennen vaihtovuottani. Aiemmissa suunnitelmissani kun tarkoitukseni oli suoraan vaihdosta palattuani hypätä mukaan (siinä kohtaa jo alkaneeseen) proseminaariin, mikä nyt tarkemmin ajateltuna kuulostaisi kaikkea muuta kuin pehmeältä laskulta Suomeen ja suomalaiseen opiskelijakulttuuriin... Nyt kuitenkin voinen lähteä matkaan varsin kevein mielin, sillä todennäköisesti saan proseminaarin lisäksi myös kandivaiheeni kokonaisuudessaan kauniiseen pakettiin näiden kahden vaihtoa edeltävän periodin aikana. Eli taas yksi syy, miksi vaihtovuoden siirtyminen vuodella eteenpäin olikin aika hyvä juttu :)

Oman prosetyöni esittelykerta on 7.11., ja koska työ on palautettava opettajalle viikkoa ennen käsittelykertaa, dedikseni on ensi maanantai. Näin ollen ensi viikolla minulla on taas kunnolla aikaa kaikenlaiseen muuhun, mikä näkynee myös tämän blogin tarjonnassa... Eli pysykäähän kuulolla! ;)

Ja vielä, lähinnä itselleni muistutuksesi, loppuvuoden Tehtävälista:

[] Passikuvat
[] Hakemusten täyttö
[] Hakemusten palautus
[] Apurahoista kysely KSS:lta
[] Kertaa hurjasti uusia kielioppijuttuja
[] Se kolmas vaihtari?

Sveiki!

Terveisiä Riikasta! Lähdimme (epävirallisen) syyslomaviikon kunniaksi käymään pienellä tyttöporukalla "Pohjolan Pariisissa", jossa saimme nauttia vanhojen kivitalojen jylhyydestä ja ihanien kahviloiden paljoudesta peräti viiden päivän ajan. Tässä hieman matkamuistoja kuvien muodossa :)










Että mukava matka oli! Paluu arkeen sen sijaan on varsin nihkeää - pitäisi nimittäin viimeistään ensi viikon maanantaina lähettää proseminaarityö opponentin ihmeteltäväksi, ja no, se raapustelma on vielä aika vaiheessa. No, onneksi tässä on vielä hieman aikaa...

Bloglovin' & Blogilista.fi

Lisäilin tuonne sivuhässäkään linkin, jota kliksuttelemalla voi alkaa seurata blogini päivittymistä Blogilista.fi -palvelun avulla. Eli jos olet Blogilistan käyttäjä, muista klikkailla! Tämä blogi löytyy myös Bloglovinista; seuraajaksi pääset täällä.

Asiaan liittymätön PS: Olette varmaan huomanneet, että joka merkinnän alapuolella on tuommoiset boksit, joiden oikealla puolella on jokin hymiö. Toivoisin, että merkinnän luettuanne raksisitte sieltä reaktionne mukaisen hymiön - jos ei muuten, niin siksi, että tiedän jonkun lukevan raapustelujani! ;)

Totemo hatsukashii...

...eli kovin noloa! Kovasti puhuin elokuun merkinnässäni yrittäväni palata merkintä per kuukausi -vähimmäistahtiini, mutta kuinkas kävi... Syyskuu jäi kokonaan välistä!

No, pienenä puolustuksena sanottakoon, että viime kuu oli varsin kiireinen. Pääsin puolen vuoden vanhempien nurkissa pyörimisen jälkeen viimein palaamaan omaan asuntooni, ja voi pojat sitä bileiden määrää oman rauhan ja tilan tuomaa iloa! Toisaalta melko äkkiä tuli ikävä Salon kodin täyttä jääkaappia ja muuta täysihoitoa...

Mutta mitä sitten olen Tampereelle tultuani puuhaillut?

1. Kävin Traconissa.

Minä ja mun animepoikaystävä, ihana Kamina-sama. ♥


2. Olen alkanut leipoa viikottain leipää.

Syysvauvani eli ruis- ja vehnähapanjuureni; haisevat ja kuplivat
epäilyttävästi, mutta saavat aikaan herkullisen makuista leipää!

Kaksi vaaleaa hapanleipää. Nom nom.


3. Olen käynyt sienestämässä.


Kymmenessä kilossa sieniä on aika paljon kuivatettavaa, voin kertoa.


4. Olen osallistunut opiskelijarientoihin.

...joo.


5. Olen myös suorittanut jotakin opiskeluntapaista.

True story!

Vaihtovuoden kannalta en ole tehnyt mitään erityisempää; huomenna olisi tarkoitus pistää postiin yksi apurahahakemus (saa pitää peukkuja sen puolesta!) ja jossakin vaiheessa pitäisi täytellä uudestaan Daito Bunkan hakulappuset... Onneksi sitä puolta on tullut jo kertaalleen harjoiteltua! Ja jahka prosetyöhässäkkäni on ohi, aloitan tiukan japanin kertaamisen. Oikeasti. Aikuisten oikeasti. Vakavien aikuisten oikeasti. Vakavien aikuisten ihka oikeasti. (Nimimerk. "Yritys on (edelleen) kova")

Ei kai tässä sen kummempia sitten. ...paitsi ehkä se, että olen lueskellut muutamien vaihtarien blogeja, ja no... hinku päästä Japaniin on aivan valtava! :'D (Linkit löytyvät tämän sivun alalaidasta, käykäähän tutustumassa!)

Merkinnän lopuksi haluan vielä jakaa kanssanne erään biisin, johon olen (jostain itselleni tuntemattomasta syystä) kovasti mieltynyt tämän syksyn aikana:



SUUPAA SUKUUTAA!! HAPPII ♥

Sakura, sakura, kaikkialla kirsikkaa... ♫

Innostuin tässä aamupäivän aikana hieman muokkaamaan blogini ulkoasua (alkoi häiritä, kun itse merkinnöille varattu tila oli niin kapea), ja no... lopputulos on nyt melkoisen kirsikankukkainen! Koska keskeisessä arvoasemassa tässä blogissa olette te, arvoisat lukijani, kuulisin mielelläni kommenttejanne. Syövyttääkö vaaleanpunainen sakuraunelma silmänne, vai kestääkö tekstejäni kukkien vallankumouksesta huolimatta lukea?

Voisin tässä samassa yhteydessä myös kysäistä, että onko teillä toiveita tulevien merkintöjen aiheiden suhteen? Syksyllä tuskin tapahtuu mitään vaihtovuoden kannalta erityisen kiinnostavaa (tai no, taas on edessä se ihana hakemushässäkkä, mutta siitäkään tuskin on mitään kovin korkealentoista kerrottavaa), mutta tahtoisin silti päästä takaisin säännöllisen epäsäännölliseen väh. 1 merkintä/kuukausi tahtiini. Suunnitelmissani olisi tehdä jossain vaiheessa historiallinen katsaus anime- ja manga -harrasteluuni, mutta muuta en ole vielä keksinyt. Eli jos jotakin tahtoisit minusta (ja jostakin mielellään Japaniin liittyvästä) tietää, niin kysy rohkeasti! :)

Synttäriterveisiä Japanista

Meikäläinen täytteli vuosia reipas viikko sitten (kauniin symmetrinen 22 tuli täyteen), ja sen kunniaksi sähköpostikaverini Mizuki päätti muistaa minua paketilla. Paketti saapui jo 23. päivä, mutta joutui odottelemaan postin huomissa muutaman ylimääräisen päivän, sillä emme ole ehtineet sitä hakea... Tänään kuitenkin ennen mökille lähtöä äitini kipaisi postissa ja kiikutti kotiin tutun näköisen pahvilaatikon:

Mizukin alkuvuodesta lähettämä paketti oli mukava, joten olin tästäkin varsin innoissani. Enkä pettynyt!

Suurenmoinen avaamisspektaakkeli ja sen seuraamukset

Aloitettakoon söpöstä, kissa-aiheista onnittelukortista; en ole saanut soivaa syntymäpäiväkorttia sitten lapsuuden, joten oli hauska yllätys, kun avatessa kortti alkoi tuttua melodiaa piipittää. Hello Kitty -pussukan sisältä löytyi metallinen karkkipurkki sekä joitakin yksittäisiä makeisia. Ison pussin riisijuttuja ehdinkin jo äsken maistaa (rapsakoita ja suolaisia, vähän niin kuin sipsejä), mutta koala-aiheiset suklaa(keksi?)t ovat vielä maistamatta. (Etikettejä tavatessa tuli muuten ihan valtava syyllisyys siitä, etten ole merkkejä kerrannut yhtään kesän aikana...)

Viimeiseksi paneuduin Sumiya-tarralla varustettuun pakettiin.

Kaunis paketti ja kiva sisältö!

Supersöpö kissapyyhe on ymmärtääkseni tyypillinen japanilainen käsipyyhe, joita japanilaiset kuljettavat mukanaan (Japanissa kun julkisista vessoista löytyy harvemmin ilmakuivaimia saati käsipaperia käsien kuivaamiseen). Syömäpuikot taas eivät ole ihan mitkä tahansa, vaan ilmeisesti vartavasten minulle tehdyt: niissä nimittäin lukee nimeni sekä hiraganoin että katakanoin!

"Hiruda"; vasemmalla hiraganoin, oikealla katakanoin

Todella kiva paketti kaiken kaikkiaan! Ainut "ongelma" on vain se, että minun täytyy keksiä Mizukille jotakin yhtä kivaa lahjaksi... Aikaa miettimiseen on onneksi pari kuukautta, sillä Mizuki juhlii synttäreitään marraskuussa. Nyt kysyisinkin teiltä, arvoisat lukijani, mikä teistä olisi jotakin pientä ja mukavaa sekä mielellään myös suomalaista, jolla minun kannattaisia sähköpostikaveriani muistaa? Ajattelin koota samantyyppisen, useasta eri asiasta koostuvan paketin, joten ideoita saa antaa useammankin. :)

ありがとうございます、瑞希ちゃん　♥

Elossa ollaan!

Heti alkuun iso anteeksipyyntö siitä, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Aikaa kirjoittamiseen olisi kyllä ollut, mutta jotenkin aiheet ovat olleet vähissä...

Kevät ja kesä ovat olleet omalta osaltani melkoista hiljaiseloa. Toukokuussa olin parin viikon ajan Tampereella kavereita moikkaamassa, mutta sen jälkeen olen ollut pääasiassa Salossa. Ainoa pidempi poikkeus Salo-elämääni oli viimeviikkoinen Life-taideleiri, jonka myötä sain nautiskella viikon verran helteisen Ryttylän maalais-/kylämiljööstä. Muuten sitten olen ollut lähinnä kotosalla kesäesseiden ja muiden projektieni parissa, eli mikään megaspektaakkelikesä tämä ei ole ollut. (Mikä on varmaan ollut ihan hyvää vastapainoa kuluneen vuoden myllerryksille.)

JOO-hakemukseni meni läpi, ja tänään sitten viimein ilmoittauduin japanin jatkokurssi III:selle ja IV:selle. On tosi mukavaa, että voin vielä lähes lukuvuoden verran opiskella japania ennen lähtöä! Kielitaitoni on parhaillaan pahassa kesäterässä, mutta josko sitä tulevan lukuvuoden aikana saisi hiottua niin, että ainakin kielen perusteet olisivat hallinnassa ja käytettävissä ilman suurempaa viivettä.

EDIT 27.8.: Huomasin vasta nyt, että olin ilmeisesti painanut epähuomiossa "Julkaise teksti" -napin sijaan "Tallenna luonnos"... Postaus tulee siis liki 25 päivän viiveellä, pahoittelut! :''D Lohdutuspalkintona tässä teille kuva viime keskiviikkoiselta Helsinki-retkeltäni:

Kaikesta huolimatta hyvillä mielin

Jotenkin kummaa ajatella, että mikäli kaikki olisi mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan, kuukausi takaperin olisin tähän aikaan istunut jo jonkun tovin lentokoneessa tulevia koitoksia jännittäen, ja että nyt olisin Japanin maaperällä tallustellut kuukauden päivät. No, kuten aikaisemmista merkinnöistä käy ilmi, näin ei kuitenkaan käynyt - täällä sitä edelleen ollaan, Suomen kamaralla nimittäin.

Alun vastoinkäymisistä huolimatta kuluneen puolentoista kuukauden käänteet ovat saaneet minut uskomaan yhä vahvemmin mottooni "Kaik lutviutuup". Suomen kirjallisuuden proffa näytti proseminaari-suunnitelmilleni vihreää valoa, eli pääsen kandintyötäni tekemään ensi syksynä. Jee! (Apua!) Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa sitten lähtöni Tampereella ja osallistuin japanin jatkokurssi II:sen tenttiin. Aineesta ("Kirje japanilaiselle ystävälle") sain vitosen, mutta tentti ei tainnut mennä niin hyvin kuin yleensä; kurssin kokonaisarvosanaksi sain nimittäin 4. (Mikä on tietenkin sinänsä tosi hyvä, mutta edellisten vitosten rinnalla auttamattomasti... no, huonompi. :/ Oma vaikutuksensa on toisaalta varmaan silläkin, että kuukauden verran luentoja jäi minulta käymättä Salossa olon takia...) Saan muuten varmaan jatkaa japanin opintojani TTY:llä vielä ensi lukuvuonnakin, sillä tieteenalayksikön opintoasiavastaavan mukaan opintoja voitaisiin edelleen puoltaa. (Tampereen yliopiston kielikeskus ei ensi lukuvuonnakaan japanin opetusta tarjoa, ja vaikka tarjoaisikin, niin ilmeisesti jatkokurssi III ja IV olisivat joka tapauksessa tarjolla vain TTY:llä. ...tai ainakin aiempina vuosina asia on näin ollut.) Pistinkin siis eilen uuden JOO-hakemuksen menemään (...myöhässä; virallinen syyslukukauden JOO-hakemusten deadline olisi ollut tyyliin viime viikolla, mutta kuulemma vielä ehti), ja vastauksen pitäisi tulla parin viikon sisään. Toivotaan parasta, sillä olisi tosi kivaa vielä ensi lukuvuonnakin japania opiskella!

Supermukavaa on myöskin se, että Daito Bunka on (varsin ilmeisesti?) hyväksynyt vaihtovuoteni alun siirtämisen ensi vuoteen. Kaikki palaset loksahtivat siis lopulta paikalleen; mikäli en olisi saanut opintojani (ts. proseminaaria) järjestettyä oikein, vaihtovuoden siirtäminen ensi vuodelle ei olisi ollut mahdollista. Ja vaikka toisaalta olisinkin saanut, mutta Daito ei olisikaan ollut suopea, lopputulos olisi ollut sama. Ylipäätään vaihdon siirtyminen vuodella eteenpäin on alkanut tuntua yllättävän hyvältä jutulta: ensi maaliskuuhun mennessä olen saanut tehtyä kandintyöni ja hoidettua opiskeluni sille mallille, että voin varsin kepein mielin vaihtoon lähteä (vrt. jos olisin tänä vuonna lähtenyt, olisin vaihdosta tultuani syöksynyt heti proseminaariin), ja lisäksi ehdin vielä ylimääräisen vuoden opiskella japania (toivottavasti TTY:llä; muussa tapauksessa itsenäisesti). Eli ainut ikävä juttu on lähinnä uusi odotusaika ja paperitöiden uudelleen tekeminen. Mutta no, se on kaikki jo tuttua juttua...

Kuten edellisessä kirjoituksessani otaksuinkin, kevääni ja kesäni kuluu pitkälti Salossa. Japanin tenttiin kertaamista lukuunottamatta en ole tehnyt ollenkaan koulujuttuja, vaan olen ottanut melko rennosti ja mm. alkanut taas piirtää satunnaisia luentosuttuja isompia asioita. (Unelmissa olisi saada tämän kevään&kesän aikana valmiiksi yksi sarjakuvanovelli, mutta no... saas nähdä!) Siinä missä Salo-elämä tarjoaakin mahdollisuuden elää jokseenkin huolettomasti kodin lihapatojen äärellä, on se välillä tavattoman tylsää - onneksi niin Tampereen, Turun kuin Helsinginkin kaverit tarjoavat mahdollisuuden päästä silloin tällöin rilluttelemaan suurkaupunkien meininkeihin. ;)

Summa summarum: loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Suunnitelma C

Aloitetaan kylmistä tosiasioista: peruin lentolippuni viime maanantaina.

Kaikesta aiemmasta uhostani huolimatta en siis ole sittenkään lähdössä nousevan auringon maahan vielä tänä keväänä. Kelkkani lähti hitaasti mutta varmasti kääntymään viime viikonloppuna, kun aloin ihan vakavasti miettiä koko käsillä olevaa tilannetta. Ensimmäiset kaksi viikkoa ajattelin kaikkea jollakin tapaa "laput silmillä", lähinnä tunteella - olen odottanut tätä nyt niin kauan, kyllä kaikki siellä sitten järjestyy, olisin niin pettynyt jos en lähtisi, jne. Aikani sulateltuani asioita aloin kuitenkin olla valmis ajattelemaan asioita myös jossain määrin järkevästikin, ilman aiemmin painostanutta hillitöntä pettymyksen pelkoa tai hätähousuilua. ...tai no, ainakin niiden lievemmillä versioilla.

Keskeisimmäksi kysymykseksi minulle nousi se, että onko minulla oikeasti niin kiire lähteä kuin nyt kuvittelen. Kulunut vuosi on tuntunut kieltämättä paikoin pitkältä kuin nälkävuosi, mutta toisaalta... tahdonko tosiaan kiirehtiä maahan, jossa ensimmäiset kuukaudet kuluvat todennäköisesti varsin epävakaissa merkeissä? (Tilanteen vakavuudesta kertonee se, että myöhäisemmäksi ei siirtynyt vain vaihtareiden tulo, vaan kaikki Daito Bunkan toiminta - esimerkiksi avajaisseremonia siirtyi huhtikuun ensimmäisestä päivästä 30. päivään. Siitä, miten tämä vaikuttaa daitolaisten kesälomaan, en ole varma, mutta veikkaisin loman lyhenevän.) Kieltämättä nyt kaikki paperityöt, viisumin hankinnat, kämpän vuokraukset sun muut olisivat hoidettuna ja vaihtovuosi lähtöä vaille valmis, mutta silti...

Koska olen yllätysten nainen, en juurikaan harkinnut aiemmin mainitsemaani suunnitelma A2:ta (ts. menisin syksystä alkaen puoleksi vuodeksi vaihtoon) vaan hyppäsin suoraan suunnitelmaan C - että siirtäisin lähtöni vuoden 2012 kevääseen, sillä edelleenkin tahdon sen kymmenen kuukautta vaihdossa olla. Keskeisin ongelmani on ollut kuitenkin tekemätön kandintyöni ja erityisesti proseminaari, jossa tuo työ tehdään. Yleisessä kirjallisuustieteessä, jota siis jo kolmatta vuotta Tampereen yliopistossa opiskelen, proseminaari järjestetään vain kerran vuodessa, keväisin. Siinä missä monet kanssani samana vuonna aloittaneista kavereistani askartelevat parhaillaan kandinsa parissa, itse siirsin proseminaariin osallistumisen reilusti seuraavalle vuodelle, kestäähän se tammikuusta aina huhti-toukokuulle asti ja olisi näin ollen jäänyt pahasti kesken vaihtovuoteni alkamisen takia. Ongelman nimi onkin siis se, että vaihtovuoden alun siirtyessä vuodella eteenpäin sama tilanne olisi edessä myös ensi keväänä. Ilman vekslausta vaihtoehtoja olisi kaksi: joko vaihtovuosi tai proseminaari siirtyisi vielä vuodella eteenpäin. Toisin sanoen: joko valmistuisin kandiksi vasta viidentenä opiskeluvuotenani (tavoiteaika on kolme vuotta) tai odottaisin vaihtoon pääsyä kolme vuotta. Jep, kumpikaan vaihtoehto ei ole mikään erityinen onnen ja autuuden riemuvoitto.

Siksipä päätinkin vekslata.

Kuluneen viikon aikana käymieni sähköpostikeskusteluiden myötä pelastuksen aamunkoitokseni on alkanut muodostua Suomen kirjallisuuden proseminaari, joka vastoin yleisen kirjallisuustieteen sukulaistaan järjestetään aina syksyisin. Uskaltauduin nimittäin alkuviikosta kysymään sähköpostitse yliassistentiltamme, joka vetää tämän kevään proseminaaria, että a) olisko meidän aineemme proseminaaria mahdollista järjestää (myös) syksyllä tai b) voisinko poikkeuksellisesti osallistua sukin proseminaariin. Siinä missä hän sanoikin ensimmäisen vaihtoehdon olevan erinnäisistä syistä jokseenkin mahdoton, jälkimmäisen vaihtoehdon puoltamista hän ei nähnyt täysin mahdottomana, onhan tilanne kuitenkin varsin poikkeuksellinen. Hän lupasi kysyä asiasta aineiden professoreilta, ja toistaiseksi ainakin oman aineeni professori oli sitä mieltä, että asiaa voidaan poikkeuksellisesti puoltaa ("Juuri Japani! Sehän ei sovi, että kaikki YKIR:in opiskelijat alkaisivat vaihtojen takia muuttamaan proseminaaria"). Yliassistenttimme veikkasi, että todennäköisesti myös Suomen kirjallisuuden professori olisi asiasta samaa mieltä, eli asia olisi sikäli aika varma, mutta odottelen nyt vielä tämän toisenkin proffan vastausta.

Siinä missä olenkin tähän asti maininnut ongelmaksi lähinnä tuon proseminaarin, lienee ihan paikallaan todeta, että alkuviikosta minulla ei ollut itse asiassa harmainta hajuakaan siitä, miten Daito Bunka suhtautuisi tähän siirtämisajatukseeni. (Välillä mietin, että onkohan herra Kazuhiro jo ihan kyllästynyt vuoroin minun, Merin tai KV-Sarin lähettämiin kysymyksiin, muutoksiin sun muihin...) Tosiasiahan on se, että Tampereen yliopisto en ehtinyt jo valita Daitoon lukuvuonna 2012-2013 lähtevät vaihtarit, eli minä ja Meri (joka itsekin alkoi miettiä lähdön siirtämistä puolen vuoden sijaan vuodella) olisimme tietyssä mielessä ekstraa. Onneksi Daito tuli tässä kohtaa meitä vastaan ja Kazuhiro kirjoittikin minulle, että "this current situation here in Japan is quite irregular, so we will make an arrangment as much as we can for welcomimg exchange students who can not attend to this spring semester 2011. Therefore it is possible for you to attend next spring semester 2012, even though UTA have already nominated other two exchange students from UTA to DBU for the calender year 2012 ." Jes! Nyt vaan kun saisin mahdollisimman pian vahvistuksen myös Suomen kirjallisuuden professorilta, uskaltaisin Daitoon pistää postia, että tosiaan kykenisin ensi keväänä tulemaan.

Koska asuntoni on parhaillaan alivuokralaiseni käytössä, asunen kevään ja kesän vanhempieni luona täällä Salossa. Kesätöitä on tässä kohtaa hieman haastavaa saada, joten todennäköisesti teen lähinnä kesäopintoja sen verran kuin mahdollista. Meri kertoi japanin opettajamme sanoneen, että voin osallistua jatkokurssi II:n tenttiin, vaikka en nyt lopputunneilla ole ollutkaan. Ajattelinkin koettaa, josko ennen tuota 15. päivän tenttipäivää ehtisin oppia uudet asiat (kieliopit ja kanjit) sekä kerrata vanhat, niin voisi sitten saada opintopisteet myös tuosta kurssista. :) Muutenkin pitäisi Tampereella käydä hoitamassa muutama koulujuttu sekä pyörä hakemassa. (Tietty jotain kavereitakin voisi olla ihan nastaa nähdä ;---)) Saas nähdä, miten minä ja pyörä junailemme itsemme Tampereelta Saloon...

Mutta niin, positiivisella ja oikeastaan aika innostuneella mielellä olen. Opintojeni oheen jäävän ajan (jota todennäköisesti tulee olemaan ihan mukavasti) ajattelin käyttää sellaisten juttujen uudelleenaloittamiseen ja tekemiseen, joita en ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä (esimerkiksi sarjakuvien piirtäminen). Olisi myös mukavaa viimein päästä näkemään kunnolla Tampereen kesää ja kenties hieman matkustella.

Kaik lutviutuup! Kyllä se Japani minua siellä odottaa. :)

Hiljaistakin hiljaisempaa

Uuteen lähtöpäivään on alle kaksi viikkoa - pieni ikuisuus. Kuluneet puolitoista viikkoa ovat suorastaan madelleet, vaikka olenkin hiljalleen yrittänyt keksiä muutakin tekemistä facebookaamisen ja armottoman pokémon-koulutuksen oheen. Surullinen tosiasia vain on, että suurin osa entisistä Salo-kavereistani on nykyään joko Turussa tai Helsingissä, joten Salo-metropolilla ei tunnu olevan juuri mitään tarjottavaa minulle. No, ehkä yritän reipastua ja lähteä vaikka kävelyretkelle lähimetsiin tai pyörällä kirjastoon - mikäli sää vain sallii. (Tämän päivän sää käsitti sadetta, aurinkoa, rakeita ja hillitöntä tuulta kymmenen minuutin jaksoissa, mikä ei ehkä hirveästi houkuttele ulkoilemaan.)

On jotenkin outoa ajatella, että mikäli tätä kaikkea hässäkkää ei olisi tapahtunut, viettäisin nyt toista päivää Japanin maaperällä. Vaikka olenkin kiitollinen siitä, ettei vaihtovuoteni ole (ainakaan toistaiseksi...) vielä kokonaan peruuntunut, olen ollut välillä suorastaan vihainen koko jutulle. Samalla kuitenkin tiedostan sen, että oma kiukkuni on aika pientä sen surun, murheen ja epätoivon rinnalla, mitä vaikkapa Sendain asukkaat kokevat tällä hetkellä.

"Ulkoministeriö suosittelee välttämään kaikkea matkustamista Tokion-Yokohaman alueelle, Tohokun ja Kanton alueelle. Mikäli ei pakottavaa syytä olla näillä alueilla, kehotetaan harkitsemaan alueelta poistumista tai siirtymistä maan eteläosiin turvallisemmalle alueelle", kuuluu edelleenkin Ulkoasianministeriön matkustustiedote. Saa nähdä, ehtiikö tiedote muuttua näiden kahden viikon aikana; jos ei, niin lähtö jo nyt kevälukukaudeksi saattaa olla vaakalaudalla, koska esimerkiksi matkavakuutuksen saaminen tuolle ajalle voi olla varsin haastavaa. Hohhoi...

Kolme viikkoa vaihtoon on... toistamiseen

"Pelotteluistaan" huolimatta daitolaiset eivät pitäneet meitä jännityksessä kovinkaan kauaa - uudesta alkamispäivästä tiedottava sähköposti putkahti sähköisiin postilaatikoihimme nimittäin eilen. Mikäli siis Japanin ydinonnettomuuksien seurauksena mutatoitunut lonkerohirviö, kissatyttö, Totoro tai näiden kaikkien risteytys ei nouse aiheuttamaan paniikkia ja epäjärjestystä japanilaisten keskuuteen tai mitään muutakaan epämiellyttävää tapahdu, alkaa vaihtojaksoni 7.4. eli hieman alle kolmen viikon päästä.

Lentolipun muutos onnistui kommelluksitta, ja uusi lipputuloste lepääkin tuossa vieressäni pöydällä kertoen, että lentoni saapuu Naritan kentälle kello 8:55. Virallinen tapaamisaika pysyi alkuperäisessä kellonajassa eli kello kolmessa, joten aamu- ja iltapäivä on vireystasosta riippuen edelleenkin potentiaalista aikaa katsella joko paikallisia nähtävyyksiä tai päiväunia. Voi olla, että yritän jo koto-Suomessa muuttaa unirytmiäni sen verran, että uni tulisi varsin pian koneeseen päästyä, mutta mikäli toisaalta ilma on hyvä, istunen varmaan nenä/kamera kiinni lentokoneen ikkunassa ja ihmettelen maailmaa alapuolella niin kauan, kuin valoa riittää. Miten käy, sen näkee sitten.

Eipä minulla sitten sen kummempaa. Olen pelaillut uutta Pokémon Black -peliä ja viettänyt epäterveellisen paljon aikaa pyjamassa neljän seinän sisällä. Ensi viikolla voisin yrittää reipastua ja (gasp!) käydä vaikka vähän ulkoilemassa, etten olisi jatkuvasti näin vetämätön...

Jännitysnäytelmä senkun jatkuu vaan

Oli varsin onnekasta, että päätimme Merin kanssa odottaa vielä tähän aamuun ennen lentolippujen muuttelua - herra Kazuhirolta oli tullut nimittäin tällainen viesti:

"I have a new information about exchange program in spring 2011.

Consider the current influence of earthquake in our university, we have decided to postpone the beginnig time of exchange program in this spring semester.

At the monent, the new beginning time has not been decided. ( Maybe, from two weeks to four weeks later than original schdule.)

So we will inform you when the new schedule is fixed."

Vaihto-ohjelman alkamisen myöhäistäminen on meidän kannaltamme kiva juttu (pääsisimmehän nyt alusta alkaen mukaan ja saisimme sen paljon puhumani bussikyydin kentältä yliopistolle), mutta on vielä yksi ongelma... Merin saamien tietojen mukaan uudesta aikataulusta saatetaan ilmoittaa vasta 25. päivä, mutta meidän pitäisi muuttaa lippumme viimeistään jo joskus huomenissa! Oikeasti, miten tämä kaikki on jatkuvasti tämmöistä suurta jännitysnäytelmää? Onko tämä nyt sitten jonkin sortin vastapainoa kuluneen vuoden kohtalaisen toimettomille odottelukuukausille? Mahahaavahan tässä kohta tulee, sanonpahan vaan! :''''D

Mutta no... enimmäkseen siis positiivisella mielellä ollaan; kuume hellitti jo eilen, eikä kurkkuakaan juuri enää särje. Ainut uhka on (minun kanssani näemmä vähintään yhtä epäonnekaan) keskellä kirjoitusrumbaa olevan abiturientti-pikkusiskoni saama oksennustauti - vielä toistaiseksi en kuitenkaan ole kokenut tarvetta kumartaa saniteettitilojemme posliinia. (*koputtaa rystyset punaisena puuta*)

EDIT klo 13:45: Meri pystyikin laittamaan lippunsa "kellumaan", eli hänellä lähtöpäivän muutoksella ei ole kiire. Minullakaan ei ole ihan niin kiire kuin ajattelin; aikaa on kuulemma maanantaihin asti, mutta joka tapauksessa joudun jonkun päivän antamaan. Mikäli siihen mennessä en vielä uutta lähtöpäivää tiedä, Finnairin asiakaspalvelija neuvoi minua perumaan lentoni (koska saan kuitenkin täyden lipunhinnan takaisin) ja ostamaan myöhemmin kokonaan uuden lipun, jahka uuden lähtöpäivän tiedän. Vaikka viimeeksimainittu järjestely ei olekaan sieltä huonoimmasta päästä, toivoisin, että uusi aikataulu saataisiin suunniteltua ja kerrottua meille huomisen tai viimeistään maanantain aikana - ylimääräinen säätö kun on aina ylimääräistä säätöä. ;P

"Plääh."

Voitte vaan arvata, kuinka paljon olen näiden viime päivien aikana alkanut inhota lausetta "Tilanne on pahempi kuin eilen"... Hyvien uutisten ohessa näyttäisi tulevan aina vähintään kaksi huonoa, joten tilanne ei tunnu liikkuvan oikein minnekään. Argh!

Positiivista on kuitenkin se, että Daitosta tuli eilen vastaus. Yliopisto henkilökuntineen ja rakennuksineen ei ilmeisesti kokenut juurikaan vahinkoja maanjäristyksissä, ja koska säteilyongelmat eivät (ainakaan herra Kazuhiron mukaan) vaikuta Higashimatsuyamaan, pysyy virallinen saapumispäivä edelleen 22. päivässä maaliskuuta. Yliopistosta kuitenkin suostuttiin tulemaan minua ja Meriä vastaan lentokentälle, vaikka saapuisimmekin myöhemmin - kyseessä olisi kuitenkin yliopiston opiskelija, eli matka kentältä yliopistolle pitäisi hoitaa junalla. Nghh! No, siinä missä bussikyyti ja ohjattu, rauhallinen orientaatiojakso ennen varsinaisen opiskelun alkua houkuttaisikin todella paljon, tulee 22. päivä (tai no, 21. päivänä eli ensi maanantaina tapahtuva lähtö) aivan liian pian, eritoten vanhempiemme mielestä. Näin ollen uudeksi lähtöpäiväksi olemme miettineet 30. päivää, jolloin siis olisimme perillä Japanissa 31. päivä; siinä olisi vielä aikaa hoitaa kaikki käytännönjutut ennen 7.4. alkavia opiskeluita, ja toisaalta ehtisimme myös 1. päivä järjestettävään avajaisseremoniaan. (Lisäksi myöhemmissä posteissa kävi ilmi, että 31. päivä saapuisi vielä joku kolmaskin vaihtari!) Emme ole kuitenkaan toistaiseksi muuttaneet lippujemme lähtöpäivää, sillä ajattelimme odottaa vielä huomisaamun uutisiin asti. Ihan varmuuden vuoksi...

Todettakoon vielä, että herra Kazuhiro kuvaili paikallista tilannetta seuraavalla tavalla:

"And this is current situation in Higashimatsuyama.
- No shortage of water
- a little short of food in the supermaket
- a little short of electricity. Rolling blackouts approximately 3 hours in a day to save power.
- Radiation has no effect in Higashimatsuyama.

This is information as of today (16.3.), so it is possibly changing from now on."

Toistaiseksi ei pitäisi siis olla mitään erityistä vaaraa, ja eritoten jos tilanne kääntyy paremmaksi, on kahden viikon päästä varmaan parempi tilanne kuin nyt. No, eipä auta muu kuin... yllätys, yllätys: odottaa!

***

Mutta jotta nykyinen elo ei olisi pelkkää synkkää ydinvoimala-uutispätkää, loppukevennykseksi muuttopakkauspäivistä askartelemani äärimmäinen videospektaakkeli:

Sietämätön epävarmuus

Viimeiset pari päivää ovat olleet suoraan sanoen todella raskaita - Japanista kantautuvan synkkäsävyisen uutisryöpyn, epävarmuuden ja vaihtelevien tuntemusten keskellä piti kaikesta huolimatta hoitaa (loputtomalta tuntuva) muuttopakkaus loppuun ja selvitä Saloon. Siinä määrin sain itseni kuitenkin kasassa pidettyä, että viimeisetkin sälät löysivät paikkansa banaanilaatikoista tai jätesäkeistä ja sunnuntain muutto sujui melkolailla ongelmitta. Tilanteen stressaavuudesta kielinee kuitenkin se, että jahka olin päässyt Salon kotiin ja tavarat oli kannettu vintille, iski tauti; yön aikana nousi kuume, ja aamulla herätessä oli kuin kurkkuun olisi juuttunut pingispallo. (Taustaksi kerrottakoon, että olen todella harvoin sairaana; viimeisimmästä pikkuflunssastakin on varmaan vuoden verran aikaa.)

Päälle 38-asteisen kuumeen kourissa sängyn pohjalla lojuessa maailma ei ole mikään erityisen ruusuinen paikka - eritoten, jos samanaikaisesti yli vuoden verran hypetetty ja odotettu asia, sanotaan nyt vaikka vaihtovuosi, saattaakin viime metreillä jäädä pelkäksi haaveeksi. Äitini pääsi/joutui kuulemaan terveisiä mieleni syvimmistä pohjamudista, kun täkkieni uumenista itkuisin silmin, räkä poskella ja naama kuumeen kelmeänä vaahtosin mm. siitä, miten varmaan kohta joku autokin ajaa mun päältä ja mun kädet katkee ja mun kaikki unelmat ja haaveet hajoaa sirpaleiksi ja mun elämässä ei ole koskaan mitään hauskaa enää. Buranan ja pienten unien jälkeen olo oli kuitenkin vähän parempi ja asioita pystyi tarkastelemaan hieman vähemmän melodramaattiselta kannalta.

Äitini soitti puolenpäivän maissa Säteilyturvakeskukseen ja kysyi, mitä mieltä he ovat Japanin tämänhetkisestä tilanteesta. Puhelimessa ollut asiantuntija sanoi, että mikäli tilanne pysyy samana kuin nyt, niin viimeistään parin viikon päästä olisi ainakin säteilyjuttujen kannalta ihan ok lähteä (ydinvoimalaongelmien pitäisi hänen mukaansa nimittäin siinä ajassa selvitä), ja että hän voisi omatkin lapsensa silloin sinne päästää. Täytyy kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Fukushiman ydinvoimalan kohdalla tilanne on nyt huonompi kuin aiemmin, ja toisaalta ydinsäteilykatastrofin ohella maassa on vielä voimakkaiden jälkijäristysten uhka - Japanin tilanne onkin tässä kohtaa siis kaikkea muuta kuin vakaa.

Olenkin tässä iltapäivän aikana pohtinut vaihtoehtojani, ja eri tahoista riippuen ne näyttäisivät tältä:

Suunnitelma A1 - Mikäli ydinvoimalakatastrofia ei tule, tilanne tuntuu muutenkin rauhoittuvan ja Daitosta kerrotaan, että vaihtovuosi olisi edelleen toteutumassa, menen, joskin todennäköisesti vasta huhtikuun puolella.

Suunnitelma A2 - Mikäli ydinvoimalakatastrofia ei tule, mutta tilanne vaikuttaa liian epävakaalta uutisten/Daiton mukaan, selvitän mahdollisuuteni mennä vasta syyslukukaudeksi vaihtoon; kevään ja kesän vietän Salossa.

Suunnitelma B - Mikäli ydinvoimalakatastrofi tulee, Daito peruu vaihtovuoden tai muuten tilanne vaikuttaa liian vaaralliselta, en lähde vaihtoon ollenkaan; kevään ja kesän olen Salossa, syksyllä taas palaan opiskelujeni pariin Tampereelle.

Ihanteellisin tilanne olisi, mikäli suunnitelma A1 toteutuisi - tahtoisin kuitenkin kokea Japanin kesäkuukaudet, joten jo kevätlukukaudeksi olisi mukavaa maahan päästä. Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin seurata tilannetta ja odotella, että Daitosta tulisi edes jonkinlaista infoa asiasta. Pistin jo eilen sähköpostia Daiton KV-yhteyshenkilölle herra Kazuhirolle, mutta hän ei ole vielä vastannut mitään... Toivottavasti vastaus tulisi kuitenkin pian, koska tämä odottelu ja epävarmuus käy suorastaan sietämättömäksi!!

Syvät osaanotot Japanin menetyksille

Japanissa eilen tapahtunut järkyttävä maanjäristys ja erityisesti sitä seuranneet tuhot - jälkijäristykset, tsunamit ja nyt ydinreaktoreiden vuotovaarat - ovat pistänet kyllä harvinaisen hiljaiseksi. Näkemäni kuvamateriaali on todella karua katsottavaa... Otankin sydämeni pohjasta osaa japanilaisten kokemiin ihmishenkien sekä maallisempiinkin menetyksiin.

Olen nyt viimeiset pari päivää pakannut omaa maallista omaisuuttani banaanilaatikoihin, mutta eilen illalla ja nyt aamulla on mieleen alkanut hiipiä ajatus, että mitä jos koko vaihto kaatuukin tähän. Tsunameja en pelkää, koska ne eivät yllä Saitaman alueelle, eivätkä jälkijäristyksetkään ihan kohtuuttomasti pelota, mutta mahdollinen ydinvoimallaonnettomuus on jo ihan oma juttunsa... Hirvittävästi ei huvittaisi mennä marinoitumaan säteilyyn.

No - seuraavat päivät näyttävät, kuinka käy. Nyt voin vain rukoilla, että kaikki kääntyy parhainpäin.

Kolme viikkoa vaihtoon on... ♫

Ihastuttava vaaleanpunasävyinen Japanin viisumini. ♥

Huh, jopas on ollut puuhakas viikko! ..siis viime viikko. Aletaan olla voiton puolella: maanantaina tein retken Helsinkiin ja kävin hankkimassa viisumini (+ näin muutamia helsinkiläisiä tuttujani), torstaina taas ravasin ympäri yliopiston lähimaastoa ja kävin mm. viemässä asuntoni alivuokrasopimuksen TOAS:ille ja anoin opintotuen vaihtovuotta varten. "Piipahdinpa" (kolme tuntia odotushuoneessa :---)) erinnäisistä syistä myös YTHS:n hammashuollon päivystyksessäkin ja sain kuulla omistavani (kaikesta huolimatta) kerrassaan ihastuttavan terveet hampaat. Jee! Viikonloppuna taas näin monen montaa ihanaa ihmistä ja vietin aikaa heidän kanssaan mm. shoppailun, sunnuntai-brunssin ja muuttomeininkien merkeissä. Kaiken tämän tarmokkaan sosialisoinnin ja ahkeroinnin jälkeen lienee ihan paikallaan istahtaa hieman pidemmäksi hetkeksi (viimeisiään vetelevän) läppärin ääreen ja (kiivaan feisbuukkaamisen ja muun multitaskaamisen ohella) pohtia blogimerkinnän muodossa mennyttä ja tulevaa.

Tämä blogi saavutti tosiaan huiman 1 vuoden iän viime lauantaina. Kulunut vuosi on vaihtohässäkän osalta ollut välillä tylsistyttävänkin pitkä - ensimmäiset, vasta Tampereen yliopiston hyväksyntää hakevat hakupaperit täytin tammikuussa 2010, kun taas itse Daito Bunkaan paperit lähtivät matkaan vasta marraskuussa. Siihen väliin mahtui varsin monta toimetonta kuukautta... No, voitte vaan arvata kuinka kummalta tuntuu, kun vaihtovuosi häämöttää tasan kolmen viikon (ei siis niiden tuttujen ja turvallisten kuukausien!) päässä. En ole reilun kahdenkymmenenyhden vuoden mittaisen elämäni aikana juurikaan matkustellut, ja ne muutamat reissutkin, jotka olen päässyt kokemaan, ovat olleet maksimissaan viikon mittaisia. En siis osaa missään määrin kuvitella, miltä tuntuu sitten aikanaan kymmenen tunnin lennon jälkeen nousta koneesta, katsella todennäköisesti vielä hieman unipöhnöisin silmin ympärilleen ja ajatella, että "tässä maassa tulen asumaan seuraavat kymmenen kuukautta".

(Rehellisyyden nimissä kuitenkin todettakoon, että syvästi epäilen, jääkö minulle aikaa tällaiseen eksistentiaaliseen patsasteluun; todennäköisesti nimittäin ryysin käsimatkatavaroineni ihan paniikissa muiden koneesta nousseiden perässä ja olen varma, että en 1) löydä kentältä pois, 2) pääse passitarkastuksista sun muista turvatoimista läpi, 3) saa matkalaukkuani, 4) löydä Meriä. Lentokonematkani voi tosiaan laskea yhden käden sormilla...)

Tämänhetkinen teekokoelmani.

Sitten asiasta kukkaruukkuun: suuri(n) osa niin irl- kuin nettitutuistanikin tietää, että olen jonkin sortin teeholisti - parhaimmillaan ryystän teetä (yleensä hedelmillä, kukilla tai muilla rehuilla maustettua vihreää/valkoista) päivässä monen monta litraa. Olen myös pahemman sortin teehamstraaja, kuten yllä olevasta kuvastakin voi päätellä. Yksi tulevaan vaihtovuoteen liittyvistä intoilunaiheistani onkin ollut se, että pääsen sekä juomaan että hamstraamaan vaikka millaisia ihastuttavia teeslaatuja ja -sekoituksia, ja olenkin uhonnut tuovani sitten aikanaan Suomeen vaihtovuodenaikaisia teelöytöjäni pussi- ja purkkikaupalla. Lähipiirini onkin hieman kautta rantain kysellyt, mitä aion nykyiselle kokoelmalleni tehdä - tai oikeammin, että aionko kenties hankkiutua eroon ainakin osasta. Pienen (tosin sydäntä hitusen raastavan) pohdiskelun jälkeen tulin lopulta siihen tulokseen, että mikäli hamstraukseni vaan missään määrin kelpaavat, voin ne ihan hyvin uusiin, rakastaviin koteihin antaa. (En ole mikään erityinen teehifistelijä (kuten jo teideni säilytys- ja pussien sijoitusratkaisuista voi päätellä), ja näin ollen kokoelmastani löytyy varsin vanhojakin pusseja.) Ihan kaikesta en kuitenkaan aio luopua; kaikista kalleimmat teet sekä muutamat suosikkini ajattelin pakata huolellisesti ja jemmata paluutani varten. Näihin kuuluvat mm. nämä ihanuudet, jotka ostin Helsingin reissuni yhteydessä:

"Siis mitä siitä, että olen alle kuukauden päästä lähdössä? Aina on hyvä hetki ostaa hyvää teetä... ♥"

Arkipäiväisen teenjuonnin lisäksi olen leikitellyt myös ajatuksella japanilaiseen teeseremoniaan osallistumisesta, mutta se taitaa olla aika haastavaa - onhan kyseessä sentään suoranainen taidemuoto! Mutta no, ehkei aloittelijalta - erityisesti ulkomaalaiselta sellaiselta - odotetakaan kaikkien yksityiskohtien täydellistä muistamista ja hallintaa... Mutta tästä lisää kenties sitten joskus myöhemmin.

Tämä viikko sujuu pitkälti läksiäisten merkeissä: huomenna herkuttelen hienosti tyttöporukalla, torstaina taas huusholliini saapuu sekalaisempi seurakunta. Viikonloppuna aloittelenkin sitten niin irtaimistoni kuin matkatavaroidenikin pakkaamisen, joka jatkunee koko seuraavan viikon aina viikonlopun "muuttopäivään" asti. Viimeinen Suomi-viikko kuluu Salossa (jossa vietän vielä kolmannet läksiäiset) ja sitten - *gasp* Tervehdys, Japani! ♥

...ja jotta olisin mahdollisimman epäkronologinen, voisin loppukevennykseksi kertoa vielä viisuminhakureissuni alun hieman surkuhupaisista käänteistä. Ensinnäkin: olin niin tohkeissani, että oikealle kadulle saavuttuani unohdin kokonaan maalaisjärjen ja ties kuinka kauan kadun väärää puolta seilaten yritin (jokseenkin epätoivoisesti) löytää talonumeroiden 17, 19, 21 ja 23 lomasta numeroa 20. Noh, kysyttäni lopulta neuvoa eräs ystävällinen henkilö avasi minulle oven tietämyksen suurimpiin salaisuuksiin ja opasti, että parilliset talonumerot löytyvät kadun toiselta puolelta. Mikä ahaa-elämys! (Typerintä oli kuitenkin se, että kohotettuani katsettani hieman näin vain vähän matkan päässä iloisesti liehuvan Japanin lipun, jota ei tosiaan olisi ollut mitenkään vaivalloista huomata, mikäli olisin hieman kokonaisvaltaisemmin ympärilleni silmäillyt.) Toiseksi: ensimmäinen yritykseni matkustaa hissillä viidenteen kerrokseen (jossa Japanin suurlähetystö siis sijaitsi) katkesi kolmanteen kerrokseen. Aikani viidennen kerroksen nappia läimittyäni oletin hissin olevan rikki ja palasin takaisin aulaan, jossa jokseenkin nyrpeältä vastaanottovirkailijalta sain kuulla, että "5. kerrokseen pääsee vain, jos se on vastaanotosta avattu" tai jotain. (Siinä kohtaa hieman kismitti, että samalla hissillä kolmoseen matkustanut eväsleivin varustautunut mies ei vaivautunut tätä kertomaan, vaikka näkikin koko matkan kestäneen tuskaisen viitosnapin tökkimiseni. Mahtoi vaan nauraa henkiseen partaansa, mokoma!) Kolmanneksi: kun sitten lopulta pääsin oikeaan kerrokseen, vastattiin suurlähetystön ovensuussa olevaan ovisummeriin soittoni jälkeen englanniksi. Ei siinä sinänsä mitään, kyllähän minä osaan englantia, mutta kun olin tosiaan varautunut hoitamaan viisumiasiani suomeksi... Henkisen valmistautumattomuuteni tähden englantini pulppusikin suustani jotakuinkin näin: "ÖÖÖÖ, AIM HIER FOR MAI VISA." Suunnilleen sama jatkui vielä viisumia anoessa, ja auta armias miten minua hävetti. (Horjahtaneen itsetuntoni lohduksi kuitenkin palatessani myöhemmin hakemaan viisumiani kaikki sujui kuin elokuvissa konsanaan: vastaanottovirkailijana oli tällä kertaa komea mies, joka hymyillen avasi pyynnöstäni viidennen kerroksen ennen kuin astuin hissiin, ja suurlähetystön puolella taas minua palveli suomenkielinen ihminen, jonka kanssa jopa vitsailin! Voi sitä maailmankansalaisen oloa, kun kävelin Japanin viisumilla varustettu passi kourassani ulos aurinkoiselle kadulle ja kohti uusia seikkailuja.)

Mukavaa kohta koittavaa maaliskuuta kaikille! :)

TJ 30!

Näin se aika rientää - kolmenkymmenen aamun päästä koittaa lähtö! Viimeinen tenttini ennen vaihtoa oli eilen, joten nyt minulla on kolmisen viikkoa aikaa hoitaa viisumi- ja opintotuki-asiat, kirjoittaa alivuokraussopimus (kiva vuokralainen löytyi kuin löytyikin, jee!), viettää hurjat läksiäiset, muuttopakkailla ja miettiä, mitä joululahjaksi saamaani luumunpunaiseen matkalaukkuuni aion tulevaa vuotta ajatellen ahtaa... noin muutamia asioita mainitakseni. Viimeinen Suomi-viikko sujuukin sitten perheen paijattavana vanhassa kotikaupungissani Salossa.

Muuta sen kummempaa kerrottavaa minulla ei nyt ole - ainakaan tulevaan vaihtovuoteen liittyen. (Kaikenlaista muuta höpistävää minulta kyllä aina löytyisi, mutta jääkööt ne pois tämän blogin sisällöstä. ;)) Jotta tämä ei kuitenkaan jäisi ihan pätkämerkinnäksi, niin todettakoon, että siinä missä Tampere (kuten muukin Suomi) on nyt viime viikkoina kärvistellyt kovien pakkasten armoilla, nautitaan Tokiossa jopa +10 asteen lämmöstä. Mikäli tilastoja on uskominen, maaliskuussa lämpöero maiden välillä ei ole enää yhtä suuri, mutta varmasti silti huomattavissa - siinä missä Tampereella voidaan loppukuusta päästä parhaimmillaan +4 asteeseen, Tokiossa voi samoihin aikoihin olla peräti +15 astetta lämmintä. Että sitä odotellessa! ♥

"Enclosed please find the following documents."

Viime viikolla KV-osaston Sari pisti sähköpostia, että viisumipaperit olivat viimein lähteneet Daitosta postin mukana kohti Suomea - ja tänään ne sitten olivat tulleet perille. Otin pienen tauon tenttikirjamaratonistani ja kipaisin yliopistolle hakemaan nuo kauan odotetut dokumentit. Meri oli tekstannut aiemmin aamulla, että Certificate of Eligibilityn lisäksi kuoresta löytyisi myös tieto siitä, mihin asuntolaan Japanin puolella päätyy. Muuta en sitten paperinivaskan sisällöstä tiennytkään, ja säästinkin tutkimisen riemun kotiin asti.


Certificate of Eligibilityn, joka siis tulee tässä lähiaikoina kiikuttaa Japanin suurlähetystöön Helsinkiin minulle vielä toistaiseksi epäselviä toimenpiteitä varten, lisäksi tekemisen riemua tuli The Photo Board ja Notification of Arrival -papereiden täytön muodossa. Siinä missä viimeeksi mainittu tuskin tuottaa ongelmia, The Photo Board jostain syystä hämmentää minua.


(Jäädyn muuten edelleenkin tuolle kuvalle. :'--D)

Onko siis tarkoitus, että kirjoitan tuohon kuvassa alapuolella olevaan lappuun sekä pikku- että tikkukirjaimilla nimeni; että minun ei tule kirjoittaa jompaankumpaan esimerkiksi katakanoilla? Jos olisin japanilainen, kirjoittaisin ylempään ruutuun nimeni "normaalisti" (ts. esimerkiksi kanjeilla, jos nimeni niin kirjoitettaisiin) ja alempaan "furiganoilla" eli hiraganoilla tai katakanoilla. ...ääh, voi olla, että tämä on hankalaa lähinnä omassa päässäni, mutta en tosiaan haluaisi sössiä tätä :D Tuo kun on semmoinen pahvinen läpyskä, josta virheitä ei varmaan ihan noin vain korjata. Ehkäpä lähettelen taas sähköpostia herra Yatabelle, jota olen tässä lähiaikoina ahdistellut scholarship-kyselyilläni... (JASSOn stipendin saa kuulemma vain joka kymmenes vaihtari, ja saajien valinta riippuu Daito Bunkan ja lähtöyliopiston välisestä vaihto-opiskelija -balanssista sekä opiskelijan opintojen arvosanojen keskiarvosta; pitää kuulemma olla vähintään 2.6, jossa siis maksimi on 3... Ei taida mun arvosanat ihan tuohon riittää. :/)

Minut ja Meri oltiin laitettu eri asuntoloihin - Meri päätyi Green Houseen, kun taas minun loppusijoituspaikakseni oli valittu Ryugakusei-kaikan. Kyseessä on siis 16:lle vaihto-opiskelijalle tarkoitettu asuntola, jonka kussakin asunnossa on oma keittiö jääkaappeineen ja mikroineen (ja helloineen?) sekä kylppäri pesukoneineen. Asunnosta löytyy myös työpöytä, tuoli, sänky, tuuletin sekä televisio. Asuntolan alakerrasta löytyy yhteinen oleskelutila, joka on varustettu keittiöllä sekä isolla televisiolla - "Koti-illat sujuivat rattoisasti vaihto-oppilaiden kesken alakerrassa, jossa katsoimme elokuvia ja järjestimme juhlia", kuvailee yksi aiemmista vaihtareista kaikan-kokemuksiaan. Asumiskulut ovat kuukaudessa noin 52 000 yeniä eli jotakuinkin 470 euroa, eli ihan halpaa lystiä se ei ole... No, enköhän jotenkin kuitenkin selviä!

Mutta mutta, nyt takaisin tenttikirjojen pariin. Kaksi tenttiä enää, ja sitten voinkin keskittyä vaihtoon liittyviin juttuihin! Ja tosiaan: TJ 42!

Terveisiä Japanista

Niin se aika rientää - taitaa nimittäin olla aikalailla tasan vuosi siitä, kun sain idean hakea vaihto-opiskelupaikkaa Japanista. Sayonara, Suomi! sai myöskin alkunsa aika samoihin aikoihin, onhan blogin 1-vuotissynttäreihin enää vain kuukauden päivät! :) Siinä missä aikaa onkin tähän koko vaihtoprosessiin kulunut, päivät lähtöön vähenevät vähemistään: laskujeni mukaan on enää vain 53 aamua jäljellä. Tässähän alkaa kohta ihan jännittää!

Mutta sitten asiasta kukkaruukkuun: muistatteko, kun aiemmin kerroin saaneeni japanilaisen sähköpostikaverin, Mizukin? Lähetin hänelle joululomalla pienen Suomi-henkisen joulutervehdyksen (Fazerin mustikka-suklaata, paketin Nordqvistin pussiteetä, pienen rasiallisen salmiakkia sekä kortin), ja hän piti siitä kovasti. No, edellispäivänäpä posti toi minulle tällaisen paketin:


Se tuntui niin isolta verrattuna siihen kapeaan kuoreen, jonka minä hänelle lähetin... (Mutta no, ajatus on tärkein! n_n') Mizukinkin paketin sisältö oli varsin syötäväpainotteinen:


Oranssihtavat syötävät ovat suolaisia; pitkänmallisessa pakkauksessa on riisikeksejä (maistuvat riisimurojen ja riisikakkujen risteytykseltä) ja sen vieressä olevassa paketissa on kananmakuisia perunalastuja. Big Katsua en ole vielä maistanut, eikä minulla ole oikeastaan hajuakaan, mitä se on :D Sen verran olen saanut pakkausta tavattua, että siinä luvataan "Herkullisuus (?) BIG! Koko BIG!" ("Oishisa biggu! Saizu mo biggu!") Eli ei mistään ihan turhasta pöperöstä ole kyse?

Pienet oranssipäiset pakkaukset sisältävät suklaakarkin, kaksi muuta pientä pakkausta taas sisältävät jotakin purkan tapaista ja Milky-rasiassa on sellaisia kovia maitokarkkeja. Tuossa vihreässä pakkauksessa taas on hyvinkin ehtaa japanilaista tavaraa - umeja eli etikassa ja mausteissa säilöttyjä japaninaprikooseja. Täytyy sanoa, että jo niiden haju oli aika tuhti...!

Paketin mukana tuli myös pieni kännykkäkoru (kiinnitin sen heti kännykkääni), söpöt jänis-kuvioiset syömäpuikot sekä hauskasti taiteltu kirje. Siinä missä kännykkäkoru ja syömäpuikot unohtuivat jostain syystä ylemmästä kuvasta, kirjeestä hoksasin ennen avaamista ottaa kuvan:


Sen kummemmin kirjeen sisältöön menemättä Mizuki varoittelee lopuksi happamanmakuisista umeista, mutta samalla toteaa, että ne ovat hänen suosikkinsa. Lieneeköhän japanilainen ume jollakin tavalla rinnastettavissa suomalaiseen salmiakkiin - ulkomaalaiset eivät yleensä niistä pidä, mutta makuun tottuneet paikalliset taas saattavat olla suorastaan hulluna niihin? ;)

Mutta mutta, ilahduin kovasti Mizukin lahjasta ♥ ありがとうございます!!

Lopuksi vielä kuva paketin kauniista postileimasta:

\o/

Pienistä ongelmista huolimatta (muutoksen ainut maksuvaihtoehto oli luottokortilla maksaminen, joten jouduin kääntymään isukkini puoleen) lentoni lähtöpäivän vaihto onnistui, eli kahden kuukauden päästä tähän aikaan olen tallustellut Japanin maaperällä noin kahden päivän ajan...!

Täytyy kyllä sanoa, että nyt alkaa jännittää! Samanaikaisesti myös hieman stressaa - tässä on kuitenkin vielä yhtä ja toista tehtävää. No, eiköhän kaikki luvtiudu oikein mainiosti. :)

Elämä kuin animea

VAROITUS! Tämä merkintä sisältää lievää animekekeilyä, jota ei kannata/tarvitse ottaa vakavasti. ;-)

Kaikki animea jonkin verran katsoneet (ja/tai mangaa lukeneet) lienevät huomanneen sen, kuinka lähes jokaisessa sarjassa on yksi onsen- , uimaranta-, koulun festivaalipäivä-, luokkaretki-, ystävänpäivä- tai/ja omatsuri-jakso. Melko suosittuja teemajaksoja ovat myös retket huvipuistoon/eläintarhaan/yleisöakvaarioon tai laskettelemaan.

Eri sarjojen väliset yhtenäisyydet eivät kuitenkaan pääty tähän; muita enemmän tai vähemmän "perinteisiä" elementtejä ovat nimittäin myös ajanvietto karaokessa ja pelihalleissa, treffit, (miespuolisten) henkilöiden ihastus koulu- tai sisäkkopukuja kohtaan (kissankorvia unohtamatta) sekä osa-aikatöissä (arubaito) käyminen. Genre-näkökulmasta katsottuna taas "realistisempien" sarjojen ohella erilaisia taikatyttö- ja mecha-sarjoja löytyy pilvin pimein.


Yksi syistäni lähteä vaihto-opiskelemaan juuri Japaniin on se, että olen kohta kahdeksan vuoden ajan harrastanut japanilaista populaarikulttuuria mangan luvun ja animen katselun muodossa. Siinä missä en ole enää yhtä kaikkiruokainen kuin ensimmäisinä vuosina, jonkinlainen "animekeke" olen edelleen. Niinpä olenkin viime aikoina leikitellut tällaisella ajatuksella: mitäpä, jos pyrkisin vaihtovuoteni aikana kokemaan mahdollisimman monta näistä "animekliseistä"? En ole vielä tehnyt sen kummempia suunnitelmia tulevan kymmenen kuukauden suhteen, mutta animekliseiden näkökulmasta lista voisi näyttää tältä:

Ehdottomasti koettava

[] Kylpeminen onsenissa ja yöpyminen ryokanissa
[] Päivä merenrannalla (+ vesimelonin halkaiseminen) ja/tai julkisella uima-altaalla
[] Omatsuriin osallistuminen yukatassa
[] Luokkaretki
[] Päivä huvipuistossa, eläintarhassa tai yleisöakvaariossa
[] Karaokessa laulaminen
[] Pelihallissa pelaaminen
[] Benton tekeminen ja syöminen

Mahdollisuuksien mukaan

[] Koulufestivaalissa käyminen
[] Oman koulupuvun hankkiminen (sisäkkoasu löytyy jo ;))
[] Treffit "animekaavalla"
[] Osa-aikatyön tekeminen (Maid cafe olisi melkoinen hitti!)
[] Benton tekeminen söpölle pojalle

Alternatiivisessa todellisuudessa

[] Päivä taikatyttönä
[] Päivä mecha-pilottina
[] Päivä shonen-sarjan päähenkilönä ("His power level is over 9000!!!")
[] Päivä Pokémon-kouluttajana

Tuleeko teille mieleen muita (hyvän maun rajoissa pysyviä) anime- tai mangakliseitä, joita haluaisitte minun kokeilevan vaihtovuoteni aikana? Kertokaa, niin lisään ne listalle!

Iloa ja surua ja PANIIKKIA

Daito Bunkasta (KV-asioiden Sarin välittämänä tosin) tuli tänään sähköpostillinen infoa keväällä aloittaville vaihto-opiskelijoille - enää ei puutu kuin tarvittavat viisumipaperit, ja vaihtovuosi on mustaa valkoisella. Jotta asiat eivät menisi kuitenkaan liian helpoiksi, piti infopaketti sisällään ikävän yllätyksen...

Nimittäin, että vaihtareiden pitäisi olla Naritan lentokentällä jo 22. päivä maaliskuuta (viimeistään kello 14 paikallista aikaa). Omassa lentolipussani, kuten myös arvoisan kollegani Merinkin lipussa, saapumispäivä on taas melkein viikon myöhemmin, 27. päivä. Ei siinä kai sinänsä olisi vielä mitään, mutta kun kaikki vaihtareille tarkoitettu orientaatio ja käytännönhässäkkä on sijoitettu juurikin ennen 27. päivää...

KRAAH, KIITOS KUN VIITSITTE KERTOA VIRALLISET PÄIVÄT VASTA NYT! D:<

Epämääräisen tsekkaukseni myötä Finnairilla olisi vielä jäljellä nuorisohintaisia lippuja 21. päivän lennolle. Olisin näemmä voinut tilata lippuni vasta nyt, sillä tuon nuorisolipun hinta on pysynyt käytännössä samana (taitaa olla huimat kymmenen senttiä kalliimpi kuin se lippu, jonka ostin lokakuussa >_o). No, kukaan ei ole meedio syntyessään! Lähtöpäivän muutosmaksu on näemmä 50 euroa, mikä menee suunnilleen samoihin niiden kulujen kanssa, joita myöhemmin -> itsekseen kentältä yliopistolle matkaava joutuu maksamaan. Näin ollen minulla ei ole mitään lähtöpäivän vaihtoa vastaan, mutta koska Meri on muutosmahdollisuuksistaan vielä epävarma, en ole vielä mitään tehnyt. (Vaikka kauhuskenaarioissani nuorisopaikkoja on tuossa 21. päivän lennossa jäljellä vain yksi, joka sitten ehtii mennä juuri ennen, kuin voisin siihen vaihtaa... D'':) Minusta nimittäin ei tuntuisi kivalta olla yksin "ajoissa" perillä ja tietyssä mielessä jättää Meri oman onnensa nojaan. No, nyt sitten palavasti toivon ja rukoilen, että tämä lähtöpäivähässäkkä saisi onnellisen lopun. Kyl kaik lutviutuup! :')

Mutta no, jos kaikki menee niin kuin elokuvissa konsanaan, vaihtovuoden alku näyttäisi varsin mukavalta:

~ 22. päivä: vaihto-oppilaat laukkuineen päivineen kuljetetaan Naritan lentokentältä (ilmaiseksi?) bussilla yliopistolle (ei siis matkalaukun kuljetuspalvelun tilaamista ja junapanikointia!)

~23. päivälle ei ole merkitty mitään = ZZZ + tsiljoonan valokuvan ottamista kohteista, jotka viimeistään kuukauden päästä tuntuvat kerrassaan arkipäiväisiltä

~24. päivä: käytännönjuttujen tekemistä, mm. rekisteröityminen (vai miten 'Foreign Registration' sitten käännetäänkään) ja pankkitilin avaaminen

~25. päivä: saapumisorientaatio (niinkin yllättävästä aiheesta kuin "Life in Japan")

~26. päivä: lisää käytännönjuttuja, mm. kännykän hankkiminen

~27. päivä: ei mitään, eli vapaata hengailua & tutustumista?

~28. päivä: kielitesti (jännittää jo nyt!)

~29. päivä: haastattelu (?), luokkiinjako, lukujärjestysten jako

~1. päivä: uuden lukuvuoden avajaisseremonia

~2.-4. päivä: ei ennalta määriteltyä ohjelmaa

~5. päivä: Itabashi-kampukseen tutustuminen ja DAITO BUNKAN PRESIDENTIN TAPAAMINEN!!

~6. päivä: tyhyjää jälleen

~7. päivä: opetus alkaa

Tästä lentolippuhässäkästä huolimatta olen todella innoissani! Vaihtovuosi alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän todelliselta jutulta eikä siltä "mielikuvitusmatkalta", jolta se on kuluneen vuoden ajan tuntunut. Tässä on kuitenkin vielä paljon tekemistä; lentolippujuttujen lisäksi pitäisi löytää alivuokralainen, miettiä järkevimmät mukaan otettavat vaatteet & tavarat, miettiä vakuutuksia ja raha-asioita, kerrata & opetella hurjasti japania ja eritoten käytännöllisiä fraaseja, ja ja... niin, se ehdottomasti tärkein, pitää kunnon läksiäiset! ;)

Mutta niin. Minun pitäisi olla parhaillaan kertaamassa huomiseen kirjallisuustenttiin, mutta olen nyt niin täpinöissäni/paniikissa/keskimääräistä enemmän sekaisin, etten oikein jaksa keskittyä suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehitykseen...

Toivottavasti kaikki järjestyy ja vaihtovuosi voisi alkaa parhaalla mahdollisella tavalla! ...ja toivottavasti selviän tästä "väliajasta" läpi kunnialla tai vähintäänkin hengissä!!