Kaikesta huolimatta hyvillä mielin

Jotenkin kummaa ajatella, että mikäli kaikki olisi mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan, kuukausi takaperin olisin tähän aikaan istunut jo jonkun tovin lentokoneessa tulevia koitoksia jännittäen, ja että nyt olisin Japanin maaperällä tallustellut kuukauden päivät. No, kuten aikaisemmista merkinnöistä käy ilmi, näin ei kuitenkaan käynyt - täällä sitä edelleen ollaan, Suomen kamaralla nimittäin.

Alun vastoinkäymisistä huolimatta kuluneen puolentoista kuukauden käänteet ovat saaneet minut uskomaan yhä vahvemmin mottooni "Kaik lutviutuup". Suomen kirjallisuuden proffa näytti proseminaari-suunnitelmilleni vihreää valoa, eli pääsen kandintyötäni tekemään ensi syksynä. Jee! (Apua!) Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa sitten lähtöni Tampereella ja osallistuin japanin jatkokurssi II:sen tenttiin. Aineesta ("Kirje japanilaiselle ystävälle") sain vitosen, mutta tentti ei tainnut mennä niin hyvin kuin yleensä; kurssin kokonaisarvosanaksi sain nimittäin 4. (Mikä on tietenkin sinänsä tosi hyvä, mutta edellisten vitosten rinnalla auttamattomasti... no, huonompi. :/ Oma vaikutuksensa on toisaalta varmaan silläkin, että kuukauden verran luentoja jäi minulta käymättä Salossa olon takia...) Saan muuten varmaan jatkaa japanin opintojani TTY:llä vielä ensi lukuvuonnakin, sillä tieteenalayksikön opintoasiavastaavan mukaan opintoja voitaisiin edelleen puoltaa. (Tampereen yliopiston kielikeskus ei ensi lukuvuonnakaan japanin opetusta tarjoa, ja vaikka tarjoaisikin, niin ilmeisesti jatkokurssi III ja IV olisivat joka tapauksessa tarjolla vain TTY:llä. ...tai ainakin aiempina vuosina asia on näin ollut.) Pistinkin siis eilen uuden JOO-hakemuksen menemään (...myöhässä; virallinen syyslukukauden JOO-hakemusten deadline olisi ollut tyyliin viime viikolla, mutta kuulemma vielä ehti), ja vastauksen pitäisi tulla parin viikon sisään. Toivotaan parasta, sillä olisi tosi kivaa vielä ensi lukuvuonnakin japania opiskella!

Supermukavaa on myöskin se, että Daito Bunka on (varsin ilmeisesti?) hyväksynyt vaihtovuoteni alun siirtämisen ensi vuoteen. Kaikki palaset loksahtivat siis lopulta paikalleen; mikäli en olisi saanut opintojani (ts. proseminaaria) järjestettyä oikein, vaihtovuoden siirtäminen ensi vuodelle ei olisi ollut mahdollista. Ja vaikka toisaalta olisinkin saanut, mutta Daito ei olisikaan ollut suopea, lopputulos olisi ollut sama. Ylipäätään vaihdon siirtyminen vuodella eteenpäin on alkanut tuntua yllättävän hyvältä jutulta: ensi maaliskuuhun mennessä olen saanut tehtyä kandintyöni ja hoidettua opiskeluni sille mallille, että voin varsin kepein mielin vaihtoon lähteä (vrt. jos olisin tänä vuonna lähtenyt, olisin vaihdosta tultuani syöksynyt heti proseminaariin), ja lisäksi ehdin vielä ylimääräisen vuoden opiskella japania (toivottavasti TTY:llä; muussa tapauksessa itsenäisesti). Eli ainut ikävä juttu on lähinnä uusi odotusaika ja paperitöiden uudelleen tekeminen. Mutta no, se on kaikki jo tuttua juttua...

Kuten edellisessä kirjoituksessani otaksuinkin, kevääni ja kesäni kuluu pitkälti Salossa. Japanin tenttiin kertaamista lukuunottamatta en ole tehnyt ollenkaan koulujuttuja, vaan olen ottanut melko rennosti ja mm. alkanut taas piirtää satunnaisia luentosuttuja isompia asioita. (Unelmissa olisi saada tämän kevään&kesän aikana valmiiksi yksi sarjakuvanovelli, mutta no... saas nähdä!) Siinä missä Salo-elämä tarjoaakin mahdollisuuden elää jokseenkin huolettomasti kodin lihapatojen äärellä, on se välillä tavattoman tylsää - onneksi niin Tampereen, Turun kuin Helsinginkin kaverit tarjoavat mahdollisuuden päästä silloin tällöin rilluttelemaan suurkaupunkien meininkeihin. ;)

Summa summarum: loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Suunnitelma C

Aloitetaan kylmistä tosiasioista: peruin lentolippuni viime maanantaina.

Kaikesta aiemmasta uhostani huolimatta en siis ole sittenkään lähdössä nousevan auringon maahan vielä tänä keväänä. Kelkkani lähti hitaasti mutta varmasti kääntymään viime viikonloppuna, kun aloin ihan vakavasti miettiä koko käsillä olevaa tilannetta. Ensimmäiset kaksi viikkoa ajattelin kaikkea jollakin tapaa "laput silmillä", lähinnä tunteella - olen odottanut tätä nyt niin kauan, kyllä kaikki siellä sitten järjestyy, olisin niin pettynyt jos en lähtisi, jne. Aikani sulateltuani asioita aloin kuitenkin olla valmis ajattelemaan asioita myös jossain määrin järkevästikin, ilman aiemmin painostanutta hillitöntä pettymyksen pelkoa tai hätähousuilua. ...tai no, ainakin niiden lievemmillä versioilla.

Keskeisimmäksi kysymykseksi minulle nousi se, että onko minulla oikeasti niin kiire lähteä kuin nyt kuvittelen. Kulunut vuosi on tuntunut kieltämättä paikoin pitkältä kuin nälkävuosi, mutta toisaalta... tahdonko tosiaan kiirehtiä maahan, jossa ensimmäiset kuukaudet kuluvat todennäköisesti varsin epävakaissa merkeissä? (Tilanteen vakavuudesta kertonee se, että myöhäisemmäksi ei siirtynyt vain vaihtareiden tulo, vaan kaikki Daito Bunkan toiminta - esimerkiksi avajaisseremonia siirtyi huhtikuun ensimmäisestä päivästä 30. päivään. Siitä, miten tämä vaikuttaa daitolaisten kesälomaan, en ole varma, mutta veikkaisin loman lyhenevän.) Kieltämättä nyt kaikki paperityöt, viisumin hankinnat, kämpän vuokraukset sun muut olisivat hoidettuna ja vaihtovuosi lähtöä vaille valmis, mutta silti...

Koska olen yllätysten nainen, en juurikaan harkinnut aiemmin mainitsemaani suunnitelma A2:ta (ts. menisin syksystä alkaen puoleksi vuodeksi vaihtoon) vaan hyppäsin suoraan suunnitelmaan C - että siirtäisin lähtöni vuoden 2012 kevääseen, sillä edelleenkin tahdon sen kymmenen kuukautta vaihdossa olla. Keskeisin ongelmani on ollut kuitenkin tekemätön kandintyöni ja erityisesti proseminaari, jossa tuo työ tehdään. Yleisessä kirjallisuustieteessä, jota siis jo kolmatta vuotta Tampereen yliopistossa opiskelen, proseminaari järjestetään vain kerran vuodessa, keväisin. Siinä missä monet kanssani samana vuonna aloittaneista kavereistani askartelevat parhaillaan kandinsa parissa, itse siirsin proseminaariin osallistumisen reilusti seuraavalle vuodelle, kestäähän se tammikuusta aina huhti-toukokuulle asti ja olisi näin ollen jäänyt pahasti kesken vaihtovuoteni alkamisen takia. Ongelman nimi onkin siis se, että vaihtovuoden alun siirtyessä vuodella eteenpäin sama tilanne olisi edessä myös ensi keväänä. Ilman vekslausta vaihtoehtoja olisi kaksi: joko vaihtovuosi tai proseminaari siirtyisi vielä vuodella eteenpäin. Toisin sanoen: joko valmistuisin kandiksi vasta viidentenä opiskeluvuotenani (tavoiteaika on kolme vuotta) tai odottaisin vaihtoon pääsyä kolme vuotta. Jep, kumpikaan vaihtoehto ei ole mikään erityinen onnen ja autuuden riemuvoitto.

Siksipä päätinkin vekslata.

Kuluneen viikon aikana käymieni sähköpostikeskusteluiden myötä pelastuksen aamunkoitokseni on alkanut muodostua Suomen kirjallisuuden proseminaari, joka vastoin yleisen kirjallisuustieteen sukulaistaan järjestetään aina syksyisin. Uskaltauduin nimittäin alkuviikosta kysymään sähköpostitse yliassistentiltamme, joka vetää tämän kevään proseminaaria, että a) olisko meidän aineemme proseminaaria mahdollista järjestää (myös) syksyllä tai b) voisinko poikkeuksellisesti osallistua sukin proseminaariin. Siinä missä hän sanoikin ensimmäisen vaihtoehdon olevan erinnäisistä syistä jokseenkin mahdoton, jälkimmäisen vaihtoehdon puoltamista hän ei nähnyt täysin mahdottomana, onhan tilanne kuitenkin varsin poikkeuksellinen. Hän lupasi kysyä asiasta aineiden professoreilta, ja toistaiseksi ainakin oman aineeni professori oli sitä mieltä, että asiaa voidaan poikkeuksellisesti puoltaa ("Juuri Japani! Sehän ei sovi, että kaikki YKIR:in opiskelijat alkaisivat vaihtojen takia muuttamaan proseminaaria"). Yliassistenttimme veikkasi, että todennäköisesti myös Suomen kirjallisuuden professori olisi asiasta samaa mieltä, eli asia olisi sikäli aika varma, mutta odottelen nyt vielä tämän toisenkin proffan vastausta.

Siinä missä olenkin tähän asti maininnut ongelmaksi lähinnä tuon proseminaarin, lienee ihan paikallaan todeta, että alkuviikosta minulla ei ollut itse asiassa harmainta hajuakaan siitä, miten Daito Bunka suhtautuisi tähän siirtämisajatukseeni. (Välillä mietin, että onkohan herra Kazuhiro jo ihan kyllästynyt vuoroin minun, Merin tai KV-Sarin lähettämiin kysymyksiin, muutoksiin sun muihin...) Tosiasiahan on se, että Tampereen yliopisto en ehtinyt jo valita Daitoon lukuvuonna 2012-2013 lähtevät vaihtarit, eli minä ja Meri (joka itsekin alkoi miettiä lähdön siirtämistä puolen vuoden sijaan vuodella) olisimme tietyssä mielessä ekstraa. Onneksi Daito tuli tässä kohtaa meitä vastaan ja Kazuhiro kirjoittikin minulle, että "this current situation here in Japan is quite irregular, so we will make an arrangment as much as we can for welcomimg exchange students who can not attend to this spring semester 2011. Therefore it is possible for you to attend next spring semester 2012, even though UTA have already nominated other two exchange students from UTA to DBU for the calender year 2012 ." Jes! Nyt vaan kun saisin mahdollisimman pian vahvistuksen myös Suomen kirjallisuuden professorilta, uskaltaisin Daitoon pistää postia, että tosiaan kykenisin ensi keväänä tulemaan.

Koska asuntoni on parhaillaan alivuokralaiseni käytössä, asunen kevään ja kesän vanhempieni luona täällä Salossa. Kesätöitä on tässä kohtaa hieman haastavaa saada, joten todennäköisesti teen lähinnä kesäopintoja sen verran kuin mahdollista. Meri kertoi japanin opettajamme sanoneen, että voin osallistua jatkokurssi II:n tenttiin, vaikka en nyt lopputunneilla ole ollutkaan. Ajattelinkin koettaa, josko ennen tuota 15. päivän tenttipäivää ehtisin oppia uudet asiat (kieliopit ja kanjit) sekä kerrata vanhat, niin voisi sitten saada opintopisteet myös tuosta kurssista. :) Muutenkin pitäisi Tampereella käydä hoitamassa muutama koulujuttu sekä pyörä hakemassa. (Tietty jotain kavereitakin voisi olla ihan nastaa nähdä ;---)) Saas nähdä, miten minä ja pyörä junailemme itsemme Tampereelta Saloon...

Mutta niin, positiivisella ja oikeastaan aika innostuneella mielellä olen. Opintojeni oheen jäävän ajan (jota todennäköisesti tulee olemaan ihan mukavasti) ajattelin käyttää sellaisten juttujen uudelleenaloittamiseen ja tekemiseen, joita en ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä (esimerkiksi sarjakuvien piirtäminen). Olisi myös mukavaa viimein päästä näkemään kunnolla Tampereen kesää ja kenties hieman matkustella.

Kaik lutviutuup! Kyllä se Japani minua siellä odottaa. :)