Vilkas viikko

Kello on vasta kymmenen, mutta olen jo ihan rättipoikki... Ja kiitos tämän ja edellispäivän salitreenin, olen myös kipuisa (auta armias, miten kipuisa mahdan ollakaan huomenna). Rankkaa! Noh, josko nyt väsymystä uhmaten naputtelisin kuitenkin pitkästä aikaa taas jotakin, ennen kuin petiin iskeydyn.

Kuluneen viikon aikana... ööm, olen syönyt koko Japanissa oloaikani parhaan lounaan, istunut oppitunneilla (ja melkein oppinutkin jotakin), hankkinut salikortin, syönyt sushia ja tutustunut koko joukkoon uusia ihmisiä, noin muutamia asioita luetellakseni. Myös Odaibassa tuli tosiaan käytyä; en jaksa sen kummempaa matkakertomusta kirjoittaa, vaan annan kuvien puhua puolestaan. (Tosin voisin mainita, että mm. ajoimme monoraililla, kävimme Fuji TV:n rakennuksessa, söimme takoyakia, kävimme tulevaisuusmuseossa, olimme sen kuuluisan maailmanpyörän kyydissä ja kävimme pelihallilla pelaamassa pelejä.)

(...tämän jälkeen itse asiassa unohduin tekemään muita juttuja, väsähdin ja menin nukkumaan. Hienosti toimittu! Nytkin siis eletään iltaa, päivä vaan on perjantain sijaan lauantai. Tänään ulkona oli pilvetön taivas ja +26 lämpöastetta ja meillä suomalaisilla oli ihana kesämeininki t-paitoineen hameineen sandaaleineen, siinä missä japanilaiset liikuskelivat kevättakeissaan ja pitkähihaisissaan. Todennäköisesti sulamme pois, kun Saitaman oikea kreisikesä ja keskivertolämpötila +35 astetta iskeytyvät kehiin...)

Odaiban rientojen jälkeen sunnuntaina menimme Harrin kutsumina Harrin ystävän Anzun luo syömään lounasta, ja voi pojat, miten hyvää se oli!

Maanantaina aloitimme viimein paljon puhutun salikortin hakemisen. Koska eräs kortin saamisen kannalta olennainen dude ei ollut paikalla, siirtyi itse kortin saaminen vasta seuraavaan päivään.

Vaikka tänään olikin melko kesämeininki, suurin osa viikosta on ollut täynnä tihkusateista ja viileähköä meininkiä. Tämän päivän lisäksi poikkeuksen teki kuitenkin myös tiistai, jolloin myös pääsimme nauttimaan +20 asteen paremmasta puolesta. Sen kunniaksi päätimme avata jätskikauden!

Keskiviikkona taas oli tervetuliaislounaan vuoro, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että niin kevään kuin syksynkin vaihtarit raahautuivat yliopiston uuden siiven puolella olevaan ravintolaan kera koko joukon englannin pääaineopiskelijoita mättämään sisäänsä ilmaista ruokaa ja sosialistisoimaan. Ja ottamaan noin kaksisataaviisikymmentäkolmemiljoonaa yhteiskuvaa.

Torstaina kävimme porukalla Yume-chanin arubaito-sushimestassa syömässä masumme täyteen riisiä, kalaa, levää ja mitä kaikkea muuta susheihin olikaan piilotettu. Lautasia kertyi aikamoinen pino, mutta onneksi Yume-chanin lahjoittamat -20% -setelit alensivat loppulaskun hintaa hieman! (Homma toimi siis niin, että haluamansa sushi-annokset tilattiin joko tiskin takana häärääviltä ukkeleilta tai sitten napattiin tiskin ympäri kiertävältä, pyörivältä linjastolta. Lopullinen lasku määrittyi sen mukaan, kuinka paljon ja minkä värisiä lautasia oli kertynyt.)

En ole mikään suunnaton kalan ystävä, mutta sushista kyllä tykkäsin! Myös ruokajuomamme vihreä tee oli eri hyvää. Aterian päätteeksi osa tilasi jätskiä; Yuki-parkaa sen sijaan koeteltiin taas kerran, kun hän onneton meni häviämään kivi-sakset-paperi -mittelön ja joutui syömään lusikallisen wasabi-melonikastike-soijakastike-jotakinmuuta-sekoitusta...

Perjantaina kävimme Merin kanssa toista kertaa yliopiston salilla vähän reenaamassa. Ensimmäisellä kerralla erehdyin laittamaan jalkaani shortsit, mikä taisi olla liian eroottinen veto salilla rehkiville, tai no, rehkimistä aikoneille nuorukaisille. Toisella kerralla viisastuneena treenasin hieman vähemmän paljastavassa vaatetuksessa, mutta kyllä me silti katseita taas keräsimme. Noh, siinähän katsovat kun Suomen tyttö pumppaa 4kg rautaa!!

Ja tänään... Ööm, kävimme Merin ja Hennan kanssa Kawagoessa tarkoituksenamme löytää jokin oivallinen asu itsellemme maanantain The Vappu Partyyn. Tulimme myös kävelleeksi taas aikamoisen lenkin... Mutta mikäs siinä, kun sääkin oli niin mukava!

Maanantaina, joka on meillä vapaapäivä, järjestämme tosiaan vaihtaripoppoollemme plus parille muulle valikoidulle henkilölle vappu-bileet. Aidon elämyksen tavoittelemiseksi jääkaappissani on nyt viikon verran asustellut pullokaupalla simaa, jonka tänään totesimme pienten maistiaisten jälkeen varsin oivalliseksi. ("Tää maistuu ihan simalta!") Maanantai-aamupäivällä aiomme leipoa koko joukon munkkeja, jotka toivon mukaan uppoavat vappukansaan yhtä hyvin kuin edeltäneet koemunkit.

Kiitos Golden weekin, japanilaisten pisimmän lomaputken, myös ensi viikon torstai ja perjantai ovat vapaapäiviä. Emme ole ehtineet tehdä vielä juuri suunnitelmia, paitsi että perjantaina menemme hieman yöklubbeillemaan ja viikonloppuna Suomi-toverimme Raine-kun saapuu Nagoyasta iloksemme. (Kovasti haluaisimme häntä jo maanantaina seuraamme, vink vink! ;))

Että sellaista mennyttä ja tulevaa. Mikäli elämä tässä joskus ottaa rauhoittuakseen, teen kunnon postauksen yliopistomeiningeistä, parista muusta erityisestä topikista (japanilaisista kaupoista, esim) sekä... esittelen viimein kämppäni! (Sain eilen muuten kotatsun - hurraa, ei enää tarjottavien laittamista lattialle!!) Mutta niistä ehkä sitten joskus myöhemmin, jos/kun elämä hieman tasaantuu.

Minne katosi päivät - ensimmäinen kuukauteni

Huhhuh! Jopas on taas tullut juostua siellä ja täällä - niinkin ahkerasti, ettei ole ollut aikaa kirjoitella. Itse asiassa nytkään ei olisi (pitäisi pullottaa kymmenen litraa simaa ja mennä sitten pikapikaa nukkumaan, jotta jaksaisi nousta huomenna virkeänä taas yhdelle Tokio-retkelle), mutta ajattelinpa nyt silti muutaman rivisen kirjustella, onhan tänään sentään niinkin merkittävä päivä kuin Higashimatsuyamassa oloni ensimmäinen kuukausipäivä!

...tulipa vähän hassusti asia ilmaistua, mutta niin - yli kuukauden päivät on tullut Japanin kamaralla vietettyä. Se on ajatuksena tosi outo, koska minusta tuntuu, että olisin tullut tänne vasta tyyliin viime viikolla... Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Välillä pelottaa, että jollen pidä varaani, niin kohta tämä lysti on jo ohi. Apuva!

Olen kuluneen kuukauden aikana nähnyt, tehnyt, syönyt ja juonut niin paljon uutta ja Suomi-elämästä poikkeavaa, että sitä on hankalaa tiivistää tai ylipäätään pukea kokonaisuudessaan sanoiksi. Silmä ja korva alkavat jo tottua ympäristöön, mutta aina välillä jo pelkkä kadulla kulkeminen ja kauppojen mainostaulujen näkeminen saattaa kutkuttaa - "hitsit, meitsi on ihan oikeasti nyt Japanissa!" Täällä on paljon vierasta ja jonkin verran suorastaan ikäviä tai hankalia asioita, mutta toisaalta niin paljon mukavia ja ihmeellisiä asioita, että tunnen olevani aika kotonani täällä.

Opiskelu on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Opettajat ovat pääasiassa mukavia ja elämä yliopistolla on mukavan leppoisaa uusien vaihtarikaverien seurassa hengaillessa ja japanilaisten tuijotuksen/ihastelun/kunnioituksen/pelon kohteena ollessa. Ainut mihin olen tyytymätön on se, että kuukaudenkin maassa olon jälkeen kielitaitoni on vielä aika onneton... Mutta ehkä se tästä lähtee paranemaan tulevien kuukausien aikana, ainakin toivon kovasti niin!

Toinen murheenaihe on älytön rahanmeno. Mulla on palanut ihan julkeasti rahaa, vaikka olen ollut täällä vasta kuukauden. Jotenkin tuntuu, että joka päivä ostaa jotakin: ruokaa, juotavaa, vaatteita, junalippuja... Ekat laskutkin ovat tulleet, ja niitä pitäisi käydä maksamassa ensi viikolla. Yhyy, missä on mun Daddy Long Legs joka kustantaisi mun eloni täällä, kysyy nimimerkki "Nyt on kauniita vaatteita, mutta milläs rahalla sitä loppukuukauden ajan esim. syödään?" Noh, ehkä aloitan junapassin voimassaoloajan umpeuduttua niukkuusjakson ja joskus myöhemmin, jos tämä holtittomuus ei meinaa siltikään loppua, yritän hakea jotakin töitä. Kyl kaik luvtiutuup!

Mutta joo, nyt voisin viimein siirtyä sen siman pariin.. Todettakoon, että meillä on siis aikomuksena järjestää meille ja muille vaihtareille vappubileet, jossa tarjolla on muun muassa mainittua vappujuomaa sekä munkkeja, joiden tekoa itse asiassa tänään testasimme Green housella. (Onnistuivat oivallisesti. <3) Huomenna taas lähdemme tavanomaista isommalla kokoonpanolla Tokion Odaibaan, joka on siis ilmeisesti keinotekoinen saari Tokionlahdessa ja josta en itse asiassa sitten paljon muuta tiedäkään. Eli jännä reissu tiedossa! Sunnuntaina taas menemme Harrin japanilaisen tuttavan luokse syömään ja tutustumaan uusiin ihmisiin.

Sellaistapa tällä kertaa. Mutta jotta tämä merkintä ei jäisi ihan kuivakaksi höpinäksi, tähän loppuun vielä lempikuvani tältä viikolta:

Lisää kuvia ja kertomuksia myöhemmin, kun olen selvinnyt viikonlopun riennoista. Mata ne!

Teetä ja muovipurkkimeduusoja

Tänään on satanut taukoamatta koko päivän. Ulkona on ollut juuri sellainen harmaa ja nihkeän viileä ilma, jolloin tekee mieli lähinnä kääriytyä vilttiin ja uppoutua hyvän kirjan pariin sohvan nurkkaan tai sängyn uumeniin koko päiväksi. Koska tänään on tosiaan armas lauantai eikä mitään sovittuja menoja ollut, juuri sellaisissa merkeissä päiväni vietin - tosin kirjojen puutteessa olen kuluttanut aikani pääasiassa animen katselun ja satunnaisten, jatsin tunnelmoittamien päikkäreiden parissa.

Kasvaneiden päiväunitarpeideni syynä on osaksi eilinen Akihabaran reissu, jolla viihdyimme päälle kymmenen tuntia ja jonka aikana tuli taas vaihteeksi käveltyä paljon ja paljon. Tavanomaisen Suomi-kolmikkomme lisäksi matkassa mukana oli senpaimme Harri, jonka treffasimme Ikebukuron asemalla.

Kuten jo muistaakseni edellisessä merkinnässä mainitsin, Akihabara on monista elektroniikka-, manga- ja anime-kaupoistaan tunnettu kaupunginosa ja yksi turistien suosikkikohteista. (Jännänä sivuhuomautuksena/-huomiona; minusta on nykyään jotenkin tosi outoa nähdä, esimerkiksi Tokion tai jonkun muun isomman paikan reissuilla, muita länsimaalaisia! Kai silmä on jo alkanut tottua Higashimatsuyaman meininkiin, jossa me vaihtarit olemme jotakuinkin kaupungin ainoat länkkärit...)

Katukuvaan kuuluvat isojen mainostaulujen, animehahmojen ja ah aina niin loputtoman ihmisvilinän lisäksi kadunkulmissa seisoskelevat, erilaisiin asuihin pukeutuneet tyttöset, jotka jakavat edustamansa meido-kahvilan mainoksia. Meido- eli maid- eli suomalaisittain sisäkkökahvila on kahvila, jonka työntekijät ovat tyypillisesti pukeutuneet ranskalaisen sisäkön asuun ja kohtelevat asiakasta kuin, no, isäntää/herraa. Vaikka kahviloista voi ostaa jos jonkinlaisia herkkuja, tyypillisesti sinne mennään ensisijaisesti juuri tarjoilijattarien takia. Sisäkköteeman lisäksi muitakin teemoja ja tyylejä löytyy; eilisen aikana ehdimme nähdä ainakin yhden koulutyttö-meidon, noita-meidon, yöpuku-meidon ja meidon, jonka pää oli muovisen onigirin sisällä. (...älkää kysykö, minulla ei ole harmainta hajuakaan miksi!) Innokkaista mainostuksista huolimatta emme yhteenkään kahvilaan eksyneet, sillä jo pelkkä sisäänpääsy maksaa jotakuinkin kympin.

Kahviloiden sijaan kävimme useammassa manga- ja animetavara-liikkeessä sekä yhdessä jäätävän kokoisessa (elektroniikka)myymälässä, josta muutama kuvanen tässä:

Puljun seitsemässä (vai oliko se kahdeksassa?) kerroksessa oli tarjolla kaikkea kameroista läppäreihin, hiusten kihartimista naamasaunoihin ja, kuten viimeisistä kuvista voitte huomata, koottavista sotalaivoista ja taisteluroboteista eri (anime)hahmoja esittäviin figuureihin. Minun matkaani tavarataivaasta tarttui ionisoiva hiustenkuivaaja sekä 2.1-kaiuttimet läppäriin. (Korva ei vain enää kestänyt miniläppärin muovista äänimaisemaa...) Näiden lisäksi ostin reissumme aikana myös jo jonkun aikaa haikailemani koulupukumaisen hameen, joka itse asiassa näin tarkemmin ajatellen saattaa olla ihan oikeasti jonkun entinen koulupuvun hame. (Sydäntä hieman kirveli kokomerkintä "L" ja erityisesti se, että sekin oli hieman napakka, vaikka hame oli tarkoitettu jotakuinkin minun mittaiselle ihmiselle...)

Vaikka reissun aikana tuli nähtyä sitä ja tätä, päivän MITÄ IHMETTÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU -elämyksen tarjosi erään kaupan lemmikkitarvike-osasto. Voitte jotakuinkin tavoittaa kokemukseni, jos kuvittelette itsenne sellaiseen hieman Vapaa Valinnan tyyppiseen liikkeeseen ja johonkin hyllynpäätyyn nämä:

Kyllä, noissa purkeissa on pieniä meduusoja. Eläviä meduusoja, jotka uiskentelivat ja heiluttivat pikku, öö, ulokkeitaan. Vähän matkan päästä löytyi myös purkitettuja vesiliskoja, jotka tosin tuntuivat olevan vähän heikommassa hapessa kuin nilviäistoverinsa. (No, kukapa ei olisi jos kämppänä olisi tommoinen purnukka ja ainoana luontaista elinympäristöä jäljittelevänä elementtinä yksi onneton simpukka.) Että sellaista!

Akihabaran reissun lisäksi tämän päivän väsymykseen oli osasyyllisenä illan lettukestit/kajarien testausiltamat, jotka kestivät meidän iloksemme ja naapurien mielipahaksi melko myöhään. (Puolustuksekseni sanottakoon, että toisen puolen naapurilla on paha tapa huutaa sopimattomina ajankohtina ja toisella puolella harjoitetaan erinnäisiä kovaäänisiä asioita, joten saan kai minäkin silloin tällöin olla hintsusti äänekäs.)

Tämä päivä on siis tosiaan kulunut aika nuutuneissa merkeissä. Illasta päätin reipastua kuitenkin sen verran, että lähdin käymään kaupassa. MamiMartista palatessa poikkesin tuttuun tapaan yakitori-kojulle, jonka ojisan heti kutsui minut sisään teelle. Ei siinä kuitenkaan kaikki; hänellä oli minulle tällä kertaa lahja!

Vapaapäivänsä aikana ojisan oli käynyt ostamassa minulle teekannun, teekupin ja japanilaista vihreää teetä! Olin ihan äimänä ja kiittelin kovasti. Harmittaa, kun sanavarastoni ja kielitaitoni noin muutenkin ovat vielä kovin vajaat ja sen vuoksi en osaa ilmaista itseäni niin hyvin kuin haluaisin. Ojisan kuitenkin ymmärtää sen ja totesikin, että "dan dan", vähitellen. Oli muuten hyvä, kun kojulle tuli eräs täti, joka minut äkätessään kysyi jotta "okusan?" (="vaimo?"; oikeesti, olin vähän että "mitääh :D"), johon ojisan totesi että "musume" (="tytär"). Lisäksi lähtiessäni hän antoi minulle vielä mukaan pienen nipun tuoretta pinaattia, parsakaalia sekä hieman kananlihaa ja käski valmistaa jotakin herkullista. Minut on taidettu puolihuomaamattomasti adoptoida! ;D