Tarinoita Omenamaasta, osa 1

Terveisiä junasta! Tätä blogitekstiä kirjoittaessani olemme parhaillaan matkalla Koshigayan (kaupunki noin puolentunnin junamatkan päässä Tokiosta) Lake Towniin, joka on kuulkaas Japanin suurin ostoskeskus! Higashimatsuyamasta Koshigayaan puksuttelee noin vähän päälle tunnissa, eli tässä on nyt hyvää aikaa naputella viimeinkin paljonpuhumani blogimerkintä viimeaikaisista seuramatkoistamme. Kaikessa epäkronologisuudessani en kuitenkaan vielä tällä kertaa puhu DisneySea-spektaakkelistamme (olen parhaillaan työstämässä siitä videota, joka valmistunee... pian), vaan keskityn Aomorin valloitukseen - DisneySea-horinoidenkin edestä. Valmistautukaa siis kuvavyöryyn, videopätkiin ja... omenoihin.

Heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä siis pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kolmeksi päiväksi Aomoriin, Yuukin synnyinsijoille. Matkamme pääasiallisin tarkoitus oli päästä näkemään pala paikallista erikoisuutta, Aomorin Nebuta-festivaalia, joka on kaikkiaan kuuden päivän spektaakkeli (me tosin kykenimme erinnäisten rajoitteiden, mm. Yuukin vaihto-opiskeluhaastattelun, takia näkemään vain ensimmäisen päivän meiningit), mutta toki muitakin juttuja teimme.

Matkalla edustettuina Italia, Japani, American Yhdyswallat & Suomi x 3

Tokiosta Aomoriin on matkaa rapiat 700 kilometriä, jotka päätimme taivaltaa halvimmalla mahdollisella tavalla: yöbussilla. (Kesäsesongin takia liput olivat vähän tavallista kalliimmat, meno-paluu noin 85 euroa.) Lähdimme Higashimatsuyamasta noin kahdeksan aikaan junalla Tokion Shinjukuun, josta bussin oli määrä lähteä kymmenen aikoihin. Olin kuullut yöbussista yhtä ja toista, joten edessä oleva kymmenen tunnin bussiköröttely vähän hirvitti. Bussi oli kuitenkin yllättävän viihtyisän oloinen eikä hirveän täynnä, joten pahin pelko hälveni.

Oikeen krystallikruunut katossa!

Tässä kohtaa valot oli vielä päällä, mutta noin tunnin päästä lähdöstä

bussi pistettiin pimeäksi ja viimeisetkin kukkujat pakotettiin vaikenemaan

ja nukkumaan/yrittämään nukkumista.

...noh, varsin epämääräisiksi unet silti jäivät, ja tulinkin käyneeksi varmaan matkan jokaisella huoltoasemalla (bussi piti aina kahden tunnin välein jaloittelu- ja pissatauon), mutta... elämyksiä, elämyksiä!

Aomoriin saavuttuamme suuntasimme ensimmäiseksi Yuukin perheen kotiin, joka oli majapaikkamme Aomorin valloituksemme ajan. Itse talosta minulla ei ole valitettavasti kuvia, mutta kyseessä oli jokseenkin tavallisen oloinen, kaksikerroksinen omakotitalo.

Matkamuksut päikkäreillä & Pokemon-tuokio!

Päikkäreiden jälkeen oli luvassa Yuukin äidin valmistama pieni välipala.

"Pieni välipala".

Matkan rasituksista virvoiduttuamme lähdimme ihmettelemään läheistä Sannai Maruyama Isekiä, vanhan japanilaisen kylän raunioiden pohjalta uudelleenrakennettua "kylää". Sisäänpääsy ei maksa mitään, joten jos Aomorissa sattuu joskus piipahtamaan, kannattaa käydä tsekkaamassa!

Kannattaa tsekata myös mun eri päheet sadan jenin arskat.

Luultiin, että Aomorissa olisi ollut vähän viileämpää (onhan se sentään

paljon pohjoisemmassa), mutta ehei - kyllä ne tutuksi tulleet rapiat +30 astetta

sielläkin kivasti kuumottivat... 

Juuki-poika selkeesti nauttii

Tän korkean rakennelman tarkoitusperää ei ole saatu selville. Mun veikkaus on,

että joko a) joku on yrittänyt päteä tai b) joku on ajatellut et "hei parasta

läppää rakentaa tämmönen korkee jutska ja sit jengi on ihan et hei mikä ton 

pointsi on". Mikä on teidän veikkauksenne?

 Jos ette vielä tienneet, niin Aomori on tunnettu (ainakin Japanissa) omenoistaan (japaniksi "ringo"). Olimme ehtineet vitsailla Yuukin "Omenamaan kansalaisuudesta" (AomoRingo) jo aiemmin, mutta Aomorissa ringo-vitsit suorastaan karkasivat käsistä. Suosituin näistä oli ns. perinteinen aomorilainen omena- eli RINGO RINGO RINGO -tanssi, joka sai alkunsa, kun Yuuki Aomoriin saavuttuamme selitti jotakin ja samalla heilutti käsiä päänsä yläpuolella. Bussimatkan jälkeisessä väsymyksessä ele osoittautui sen verran hilpeyttä herättäväksi, että pakkohan sitä oli matkia - ja samalla hokea kimeään ääneen "ringo ringo ringo".

Autenttinen Aomori-hetki.

Muinaisaikojen lifestylen ihmettelyn jälkeen suuntasimme takaisin sivistyksen pariin, mutta kulttuurikokemukset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Seuraavaksi nimittäin suuntasimme (peri)japanilaiseen ravintolaan, josta Yuukin äiti oli varannut meille pöydän. Oletimme syövämme hieman raamenia tai tempuraa, mutta ehei - Yuukin äitimuori tarjosi meille useamman ruokalajin kokonaisuuden, jota voisi kuvailla varsin hyvin sanalla "elämys".

Tää oli kai joku alkupalasetti? Ylhäällä punaisessa kupissa lasinuudeleita,

vieressä Mössöä, keskellä pikkukaloja ja levää eri tavalla valmistettuina/säilöttyinä sekä 

alhaalla suolakeksi Tahnalla ja kotilo. 

Alkupala sai meidät vähän varuilleen, eikä meno hirveästi helpottunut: seuraava ruokalaji oli nimittäin hieman liian eläväinen.

Kyseinen kalmari oli sen verran tuoretta, että koskettaessa palaset kiemurtelivat lautasella... Noh, olin kuitenkin urhea ja söin kummatkin palat!! Reippaasti pureskellessa kiemurtelua ei huomannut enää suussa, mutta varsin sitkeää kalmis oli.

Kalmarin jälkeen/oheessa popsittiin tuoretta tonnikalaa, joka oli yllättävän hyvää. 

Tonnikalan jälkeen mutusteltiin perinteistä aomorilaista ruokalajia, 

simpukankuoressa  valmistettua kalaa liemellä ja kananmunalla. Tääkin oli

varsin hyvää.

Kahden jokseenkin normaalihkon ruokalajin jälkeen oli jo korkea aika tarjota jotakin vähän erikoisempaa: fugua eli pallokalaa! Pallokala on siis huolimattomasti valmistettuna tappavan myrkyllistä, mutta oikein valmistettuna (kuten tässä tapauksessa) ihan herkullista.

Friteeratun pallokalan kaverina kananmuna ja pikkumustekala.

 

Seuraava ruokalaji... Noh, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuva ennen syömistä:

...ja syömisen jälkeen:

Näyttää kuin toi kala-parka olis räjähtänyt tohon lautaselle...

Lopuksi nautimme vielä norimaki-rullia sekä vanukasta, josta minulla tosin ei ole kuvaa.

Mitä tästä nyt voisi sanoa... Noh, elämyksiä, elämyksiä! :'D Yuukin äiti oli kyllä tosi mukava; en tiedä, olisinko itse raaskinut moista illallista ostaa...

Mutta haukotus! Ehdimme Lake Towniin ollessani tämän merkinnän puolivälissä, ja nyt oleskelen taas Green Housella. Kello on pian yksi yöllä, olen rättipoikkiväsy ja huomenna pitäisi muuttaa City Palacesta, joten lopetan tarinoinnin hetkeksi tähän. Huomenna tai ylihuomenna, jahka olen muuttohulinoista selvinnyt, yritän kuitenkin höpötellä taas lisää, eli pysykää kuulolla!

PS: Tämän päivän purikura-hetken "parhaimmistoa":

Terveisiä menneisyydestä

Nyt luvassa uusi aluevaltaus! Oheinen videospektaakkeli/"videoblogimerkintä" on melkoisen vanhentunut kiitos teknisten ongelmien (lue: miniläppärini on kakka ja jouduin säätämään videon valmiiksi Yuukin koneella), mutta päätin sen nyt viimein joka tapauksessa julkaista. Videon kuvalaatu ei ole parhaasta päästä, mutta pääsettepähän todistamaan, miten melkein jään auton alle, mitä mieltä pikkusiskoni on samettiruusuista sekä ylitsevuotavan tietouteni liittyen kilpikonnien ruokavalioon, noin muutamia asioita mainitakseni.

Lupasin tänään kirjoitella päivästämme Japanin DisneySea-huvipuistossa sekä Aomorin matkastamme, mutta voi olla, etten ehdikään - Meri nimittäin juuri kysyi, josko voisin pitää hänen tämänpäiväisen enkuntuntinsa, koska hän itse on aika rättipoikki Fuji-reissun jäljiltä. Lupauduin, ja nyt sitten pitäisi tehdä vähän valmisteluja tuntiin liittyen... Yritän kuitenkin viimeistään huomenna tai ylihuomenna naputella matkakertomuksia, mikäli tänään aika ei riitä. Pysykää siis edelleen kuulolla!

Synttäriterveiset

Tervehdys taas täältä Japanin kesästä! Kuluneen viikon verran olen nollannut aivoja animemaratonin kanssa; 64 jaksoa Fullmetal Alchemist: Brotherhoodia on osoittautunut kovemmaksi palaksi kuin mitä aiemmin oletin... Noh, ensi viikolla olisi tarkoitus reipastua ja tehdä muutakin kuin vain töllöttää animea ja pelata pelejä. Tuleva toinen englannintunti vaatii hieman valmistelua ja opiskellakin pitäisi... Mutta se kaikki on ensi viikon heiniä se~

Tää ei nyt varsinaisesti liity mihinkään, mut kattokaa kuin eri söpöliinit

mukit me ostettiin! ♥

Vaikka suurin osa ajasta onkin kulunut nojatuoliin uppoutuneena, ei viimeaikainen eloni ole ollut kuitenkaan pelkkää animekimaraa, vaan mukaan on mahtunut eräs merkittävämpikin käänne, johon liittyen ajattelin nyt vähän raapustella: meitsin 23-vuotissynttärit! Tämä globaalisti merkittävä ja kaunis hetki oli niinkin hiljattain kuin edellispäivänä eli kuluvan kuun 17. päivä. Siinä missä kansalaiset ympäri maailman varmasti pysähtyivät ihmettelemään tätä tajunnanräjäyttävää ihmettä kukin tykönään, syntymäpäiväsankarin päivä sujui Tokiossa viipottaessa. Päivään mahtui shoppailua, visiitti kissakahvilassa, pastabuffetti ja jopa cosplay-purikura (valitsin sisäkköasun)!

 Taiteilijan näkemys ja lievä nolotus!

Vaikka päivä kaiken kaikkiaan olikin tosi mukava, ehdottomasti paras juttu oli ihana ilta tunnelmallisessa Tokio Towerissa.

Mikäli olette synttäreittenne aikaan Japanin tienoilla, kannattaa suunnata 

Tokio Toweriin; synttärisankarit pääsevät nimittäin sisään ilmaiseksi! 

Joskus on ihanaa olla kaunis

 Pala yöllistä Tokiota

 Yuuki oli ihanuuus ja tarjosi ♥

 

Joku randomi 23-vee

Ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi synttärisankaria hemmotellaan myös

ilmaisen paakkelsin ja kahvin kera! Sain myös ilmaisliput pesisotteluun

ja ilmaisen drinkin johonkin kalliiseen lähimaaston hotellibaariin, mutta

niiden käytöstä en ole vielä tehnyt päätöksiä.

Ja vaikka tässäkin olisi ollut jo riittämiin, allekirjoittanutta hemmoteltiin vielä seuraavanakin päivänä, tällä kertaa yllätyssynttäreiden ja mansikkakakun voimin! Kaikessa häkeltyneisyydessä en tajunnut ottaa kuvia kuin kakusta, mutta onneksi muut hoitivat kuvauspuolen paremmin. Toistaiseksi kuitenkin hallussani ovat vain kakkukuvat, joten niitäpä vain nyt teille:

OMNOMNOMNOM

Jos kakkupala kaatuu kyljelleen, "ei pääse naimisiin". Mutta mitäs sitten, jos

kakkupala kertakaikkisen tuhoutuu matkalla kakkuvadilta lautaselle?

Että meikäläinenpä sai juhlistaa synttäreitään peräti kahden päivän verran! Jos tämä meno jatkuu myöhemminkin, sitähän voisi haluta vanheta useamminkin kuin vain kerran vuodessa... Hehhee!

Mitäs muuta sitten... Vieläkin on tarinoimatta DisneySean ja Ringokunin eli Aomorin reissuista, mutta sen jätän suosiolla huomiseksi., koska kummastakin riittää poristavaa enkä ole vielä syönyt illallista. Lohdutuspalkintona lomasankaritarinoiden sijaan muutama kuva eilisestä synttäri-illallisestani, jonka tekemiseen meni apauttiarallaa koko päivä, mutta joka oli ehdottomasti sen arvoinen: leipiä, pihvejä ja majoneesia myöten täysin itsetehdyt hampparit ja ransikikset!

Ranskikset jäi vähän veteliksi, mutta muuten onnistui

tosi hyvin ekaksi kerraksi!

Ja oli kuulkaas muuten melkoisen OMNOM

Ekstrabonuksena tähän loppuun vielä kuva Yuukin antamasta synttärilahjasta kaikessa absurdiuudessaan:

Kyllä, arvasitte oikein: se on muistitikku, joka on samanaikaisesti myös pieni digikamera! Kaikkea ne insinöörit keksivätkin. Kuvien ja videoiden (kyllä, sillä voi ottaa myös videokuvaa!) laatu ei tokikaan ole kovin huima, mutta väliäkös sillä - onhan tämä vekkulein muistitikku, jonka olen nähnyt. Tässä pari kaunista testikuvaa:

Huomenna sitten Disneymeriseikkailuja ja Aomorin valloitusta. Mata ne!