Pikku kävelyretkellä

Hyvää sunnuntaita, toverit! Tänään olisi luvassa meikäläiselle matsurimeininkejä Kawagoessa sekä erään amerikkalaisvahvistuksemme synttäreiden juhlintaa, mutta niitä iloja ennen ajattelin kirjoitella nopeasti viime keskiviikon kuulumisista - silloin nimittäin osallistuimme Daiton joka vuotiseen kävelytapahtumaan, jossa tänä vuonna pääsi tallustelemaan 19 kilometrin mittaisen taipaleen.

Reippailijat valmiina!

Ilmoittautuminen ja muut alkuhässäkät olivat puoli yhdeksästä yhdeksään, joten lähdimme Green Houselta joskus kahdeksan tienoilla. Sään suhteen olimme olleet vähän huolissamme, mutta onneksemme aurinko paistoi ja ilma oli sopivan vilpoisa, ei kuitenkaan liian kylmä.

Suomettaret valmiina taistoon - eikun siis kävelyyn!

Ennakkoilmoittautuessa olimme saaneet Daito Walk -paidat (väreinä joko pinkki tai sininen) ja ilmoittautuessa (ts. jättäessä ennakkoilmoittautuessa täytetty lappunen ilmoittautumistiskin boksiin) sai lisää ilmaista tavaraa: pyyhkeen, juotavaa ja ihmeellistä hyytelötöhnää, jossa myyntitekstin mukaan on hiilareita saman verran kuin onigirissä.

Ilmoittautumisen jälkeen istuimme odottelemaan; taustamusiikkia tarjosi koulun orkesteri.

   

Muutaman (tylsän) puheen ja alkulämmittelyn jälkeen päästiin viimein lähtemään.

 

Petteri Kaniini oli myös siellä! Pakkohan sen kanssa oli sitten ottaa kuva.

Osallistujia Daito Walkissa oli lähemmäs tuhat, eli aluksi ryysis oli melkoinen. Jonkun aikaa käveltyä pahin tungos alkoi selvitä, vaikka edelleen pinkkejä ja sinisiä paitoja saattoi nähdä ryppäinä edessä ja takana.

 

Mun koti!!

Ehta riisipelto. Tai joku semmone.

Matkan ensimmäinen taukopaikka oli noin nelisen kilometrin kohdalla, jolloin saimme "aamiaisen" sekä mahdollisuuden käydä vessassa.

Valittavana oli joko pullamössöhöttö hillolla tai pullamössöhöttö

punapaputahnalla. 

  

Ja sitten matka jatkui! Asuinalueosuuden jälkeen maisemat alkoivat vaihtua aika maaseutumeininkeihin, mutta mikäs siellä peltojen lomassa käppäillä!

Matkan toinen pysähdys sijoittui kymmenen kilometrin kohdalle, jossa pääsimme nauttimaan lounaan: kaksi onigiriä ja teetä.

Mitähän kello oli silloin... Ehkä noin yksitoista-kaksitoista. Enivei, kyseessä oli "vasta" puoliväli, eli tallusteltavana oli vielä melkein toiset mokomat 10 kilometriä. Jalat olivat jo pikkuisen väsyt, mutta ei se mitään, taas matkaan vaan!

Jossain vaiheessa porukka jakaantui kahtia; itse seilasin edellä kulkevan

ja perässä tulevan porukan välillä. 

Kun matkaa oli vielä noin viitisen kilometriä jäljellä, saimme loppumatkan tsemppikarkit!

Kyllä, siellä oli myös Muumi-karkkeja!

 

Ihan loppumatkasta ja maalista (jonne saavuimme vähän ennen kolmea) minulla ei valitettavasti ole kuvia... Maali oli kuitenkin siis Takasakan aseman läheisyydessä; jokainen maaliin pääsevä porukka sai juosta nauhan läpi (tiedättehän, sellainen mikä on vaikka juoksukilpailuissa viritettynä maalin kohdalla tien poikki ja voittaja saa "katkaista sen" juoksemalla sen läpi) ja sai sen jälkeen lappusen, jossa kerrottiin oma sijoitusnumero. (Itse olin 449.) Kaikki maaliin selvinneet saivat Daito Bunkan -logolla varustetun termosmukin sekä höttömössöleivän.

 

 

    Että semmoinen kävely oli se! Kävelyn jälkeen olo oli melkoisen kummallinen; navasta alaspäin särki ja kolotti, mutta ylöspäin puhkui energiaa ja reippautta. Oli kyllä kiva kokemus, mutta en varmaan ihan nyt heti lähtisi moiselle lenkille uudestaan..

Mutta nyt viimein sinne Kawagoeen. Mata ne!