Hisashiburi, minna-san! Taas on ehtinyt tapahtua niin paljon yhtä ja toista ja vähän kolmattakin, että koneen ääressä istuskelulle saati blogimerkinnän kirjoittelulle ei ole jäänyt aikaa. Koska nähtyä, koettua ja eritoten valokuvia on ehtinyt kertyä varsin runsaasti, päätin jakaa kuluneen viikon tapahtumat kahteen merkintään, joista ensimmäinen on luonnollisestikin tämä ja seuraava (toivon mukaan) huomenna julkaisemani teksti.
Mutta aloittakaamme! Kuten otsikostakin voitte päätellä, kuluneen viikon aikana keskiössä on ollut yksi japanilaisten suosikkiajankohdista, nimittäin kirsikkapuiden kukinta-aika. Torstaina suuntasimmekin kulkumme vaihtarivoimin Tokiossa sijaitsevaan Uenon puistoon, joka on yksi suosituimmista hanami- eli sakuran ihastelupaikoista.
Tarkoituksemme oli alunperin ihastella kukkivia kirsikkapuita piknikin merkeissä, mutta koska ruoanhankinnan kanssa tuli jotain ongelmia ja toisaalta kaikki istumapaikat olivat tupaten täynnä, päädyimme nauttimaan sakurasta puistossa joutilaasti kävellen. Ja japanilaiseen malliin tuhottomasti valokuvia ottaen!
Parisen tuntia puistossa käyskenneltyämme päätimme lähteä Asakusan kaupunginosaan, jonka tunnetuin nähtävyys on Sensou-ji, buddhalainen temppeli.
Kuten viimeisestä kuvasta näkyy, kävimme hankkimassa itsellemme sadan jenin (eli noin euron) hintaiset ennustukset tulevalle... öö, määrittelemättömälle ajanjaksolle. Omaan ennuspaperiin pääsi käsiksi siis siten, että kolikon rahalippaaseen sujautettuaan heilutti rivakasti metallista pönttöä, kunnes sen sisuksista putkahti esiin tikku, jonka päässä oli numero, jonka perusteella oma ennustus löytyi yhdestä seinustan laatikoista. Oma ennustukseni lupasi minulle parasta mahdollista onnea, eli enköhän minä täältä hengissä selviä! (Tosin tällä rahankäytöllä en kyllä jaksa uskoa, että "will come back with a lot of treasures by boat"...)
Päivä alkaessa hiipua illaksi piipahdimme vielä Sumida-joen varrella ihmettelemässä pian avattavaa Tokyo Sky Tree -tornia sekä surullisenkuuluisaa Asahi-pisaraa.
Perjantaina... opetus alkoi viimein. Aion tehdä yliopistoelämästä ihan oman merkintänsä jahka olen päässyt näkemään ensimmäisen kerran kaikki oppitunnit ja opettajat, joten todettakoon nyt lyhyesti, että totesimme Merin kanssa heti kertalaakista ykköstason aivan liian helpoksi meille (koko ensimmäinen tunti meni käytännössä siihen, että opettaja sanoi noin tuhat kertaa "TÄMÄ ON KYNÄ" japaniksi) ja pyysimme päästä kakkoslevelille, jonne sitten pääsimme kuin pääsimmekin. \o/
Lauantaina taas oli viimein niiden tervetuliaiskekkereiden aika, joten sijoitimme itsemme Ryogakusei Kaikanin yhteistilaan viettämään mukavaa aikaa muiden vaihtaritovereiden seurassa.
Mitä sitten tapahtui? Se selviää ensi merkinnässä! Pienenä etukäteismaistiaisena voisin antaa tämän kuvan:
Pysykää kanavalla! n___n
7 kommenttia:
Viherryn kateudesta. :) Ihan järjettömän ihanan näköistä sakura-juhlaa. Toivottavasti jatkossakin kaikki sujuu hyvin. -Leena (japaninkursseilta)
Vau! Katoin telkkarista juttua tosta, mutta ei todellakaan päihitä ihan paikan päällä olemista. Olen kamalan kateellinen :P
Ps. Sulonen toi kuva missä on kissa puussa :'3
Leena: kieltämättä olen kyllä kovasti nauttinyt näkemästäni. :) Toivottavasti pääset joskus itsekin kokemaan sakuran!
puropoika: Kiitos! Joo, tuolla sakuran alla käyskennellessä tunnelma on sellainen, että sitä on aika vaikeaa vangita kuviin tai videolle. Toivon siis sullekin, että pääsisit joskus itse paikanpäälle. :)
kosantti: Hee, kiitos! Toivottavasti taso pysyy jatkossakin sellaisena, että juttuja jaksaa lukea :D
Oij-oi-oi-AWW! Mä en tiedä kuin päin olisin tuon kissakuvan edessä. Suloisin kuva ikinä:) Tosi kiva seurata sun maailmanvalloitusta tätä kautta, ihania kuvia ja mukaansatempaavaa tekstiä:)
emmä kestä noita puita, ihania!
Tytti: niinpä <3 Kiitos! :)
Hanna: jep, ja parasta on että niitä on oikeastaan kaikkialla :)
Kissa makailemassa rennosti kukkivan sakurapuun oksalla - voiko suurempaa onnea olla..
Lähetä kommentti