Suoraa huutoa

Hetki sitten iski pieni ahdistus. Istuskelin kaverin tietokoneen äärellä selaimen välilehdet täynnä lentoyhtiöiden hinnastoja, vakuutusyhtiöiden taulukoita, yliopiston omia ohjeita, valuuttalaskureita ja ties mitä ja mietin, miksi tämä nyt yhtäkkiä tuntuu niin vaikealta. Kyllähän olin jo aiemmin tiennyt, että vaihtoon lähteminen edellyttää vähän enemmän kuin muutaman rasti ruutuun -hakemuksen täyttämistä, mutta... Kun tajusin, että jotkin valintani, tekemiseni ja eritoten tekemättömyyteni vaikuttavat aika olennaisesti tulevaan vaihtovuoteen, tuli mietittyä että pystynköhän mää tähän sittenkään. Olen nimittäin sitä sorttia, joka useimmiten jättää asioiden selvittämiset muiden huoleksi ja jokseenkin huolettomasti vaan hiihtää perässä ja luottaa siihen, että joku muu tietää, miten asiat on hoidettava. Yksi syy vaihtoonlähtemiselleni onkin se, että oppisin itsenäisemmäksi ja hoitamaan hommat ilman tarvetta olla muiden holhottavana - mutta voi apua, millä lentoyhtiöllä mää lennän ja mitkä vakuutukset mää otan ja miten hoidan raha-asiat ja hajoankohan mää pieniksi kikkareiksi ennen koko roskan alkua.

En ole ehtinyt vielä täyttää Daito Bunkan hakemuksia, koska mielenkiintoni on tällä hetkellä keskittynyt pääasiallisesti tulevaan muuttooni. 23. päivä viimein päättyy lähes kahden kuukauden kodittomuuteni, hurraa! Ei siis enää serkun tai kavereiden sohvia vaan ihan iki-iki-ikioma sänky ja keittiö ja vessa. Ja parveke! Toisaalta asunto on ilon lisäksi ehtinyt jo herättää myös murheita - kenelle alivuokraan kämppäni vaihdon ajaksi? Kuinka paljon uskallan hankkia kämppään tavaraa, jotta en sitten aikanaan joutuisi hirveästi viemään sitä alivuokralaisen tieltä pois? Löydänkö tutun ihmisen vai joudunko vuokraamaan kämpän jollekin vieraalle ihmiselle, joka (villissä mielikuvituksessani) pistääkin paikat ihan palasiksi?

Ehkä vaan teen kaikesta vaikeampaa kuin mitä se oikeasti on.

Tässä on vielä aikaa miettiä, pohtia - ja kysyä. Nyt siis vedän syvään henkeä, rentoutan hartiat, en yritä miettiä sataa asiaa yhtä aikaa vaan keskityyn yhteen juttuun kerrallaan. Voisinkin ajatuksien selventämiseksi kirjoittaa jonkinlaisen listan asioista, jotka ovat tekemättä ja voisi tämän vuoden puolella tehdä.

TO DO -lista

[] lentolipun hankkiminen

[] Daito Bunkan hakemusten täyttäminen
[] ajanvaraus YTHS:lle terveystarkastusta varten
[] passi- tms. kuvien otattaminen
[] suosituskirjeen pyytäminen professori Tammelta
[] hakemusten yms. lähettäminen

[] passin voimassaoloajan tarkistaminen
[] vakuutusten vertailu (ja ottaminen)
[] raha-asioiden suunnittelu

...ihan heti ei tule muuta mieleen, mutta näistä on varmaan ihan hyvä lähteä liikkeelle. Professori Tammelle voin pistää sähköpostia vaikka heti, YTHS:n toimistossa voin piipahtaa huomenna ennen luentoa. Siinä samassa voisin käydä myös KV-toimistolla ja Kelan kopissa.

Kyllä tää kaikki lutviutuup, jep jep.

Hakemuksia ja kämmenenkokoisia ötököitä

Tiistaina tuli KV-toimistolta postia: Daito Bunka oli lähetellyt aika läjän lomakkeita vaihtoon mielivien täytettäväksi. Olin olettanut prosessin jatkuvan siten, että KV-toimisto lähettäisi viime keväänä meiltä saamansa hakemukset suoraan Daitoon, mutta ei - oikeastaan kaikki samat asiat on kerrottava uudestaan, tällä kertaa tosin Daiton omiin lomakkeisiin. (Ajattelin olla laiska ja kopioida juttuja suoraan aiemmasta hakemuksestani mm. "Miksi haet Daito Bunkaan" ja "Opintosuunnitelmasi" -kohtiin.) Näiden lisäksi täytettävänä on vielä koko joukko muitakin papereita, yhteensä siis viiden eri hakemuksen/dokumentin ja kaikkiaan 12 sivun verran. Jee! Näiden lisäksi Daitoon pitää vielä lähettää lääkärin täyttämä terveystodistus, suosituskirje oman pääaineen professorilta, seitsemän kappaletta kolmen kuukauden sisällä otettuja passikuvia sekä kopio passista. Koko roskan on oltava Daitossa viimeistään 20. marraskuuta, eli mikään kova kiire ei vielä ole, mutta ajattelin hoitaa koko homman hyvissä ajoin.

Hankalin täytettävistä lienee "Application for Certificate of Eligibility", joka nopeasti katsottuna on lähinnä klaustrofobiaa aiheuttava pienellä präntätyn englannin ja japanin sekoitus ahdettuna viiteen sivuun. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että täytettäviä sivuja on vain kolme - kaksi hakemuksen sivuista on nimittäin tarkoitettu organisaation täytettäväksi, ja vaikka olenkin varsin monipuolinen persoona, en taida ihan organisaatiosta käydä. Lisäksi Daito on laittanut hakemuksen mukana erillisen opastuksen ko. hakemuksen täyttämiseen, joten loppujen lopuksi mitään hirveitä vaikeuksia ei pitäisi eteen tulla. Kai?

Oman haasteensa tuovat myös kaikenlaiset itsearviot. Kuinka paljon aion ottaa mukaani rahaa, tai kuinka paljon ylipäätään minulla on käytettävissäni rahaa per kuukausi vaihdon aikana? Millä tasolla japanin kielen taitoni ovat? Entä laitanko kaikkiin kohtiin tämänhetkiset tiedot vaiko joihinkin jonkin arvion - esimerkiksi "Kuinka monta kanji-merkkiä tunnet" -kohtaan laittamani luvut tulevat varmasti puolen vuoden päästä olemaan jotakin ihan muuta kuin mitä ne nyt ovat. No, ehkä lienee turvallisinta pitäytyä tämänhetkisissä tiedoissa ja taidoissa, jotta tiedot olisivat ainakin joskus olleet oikeita.

Muuten sitten hakemuksissa ei ole mitään erityistä - kirjoittelen aiheesta uudestaan, mikäli täyttäessä jotakin ilmaantuu. (Mitä kyllä hieman epäilen.)

Oli miten oli, eilen viimein tapasimme Merin kanssa edellistä Daitossa ollutta vaihtaria, Tuulia. Olin tavannut Tuulin aikaisemminkin (vaihtoinfon yhteydessä) ja jutellut jo silloin kaikenlaista vaihtoon liittyvää hänen kanssaan, mutta nyt, kun lähtö mitä todennäköisemmin on edessä, Tuulin kertomat jutut tuntuivat entistäkin kiinnostavammilta ja houkuttavammilta. Kaikkiaan puoleksitoista tunniksi saimme uppoutua Tuulin kokemuksiin Daitosta, kämmenenkokoisista ötököistä, iloisesta vaihto-oppilasyhteisöstä, Daitoa ympäröivästä kauniista luonnosta vanhoine metsineen ja riisipeltoineen sekä monista muista Tuulin mieleen nousevista asioista. Tuuli antoi meille myös monta hyvää vinkkiä vaihtoaikaamme helpottamaan. Tapaamisen jälkeen sekä Meri että minä olimme varsin innoissamme ja yhtä matkaa keskustaan kävellessämme jutustelimme tulevasta vaihtoajasta, omista suunnitelmistamme sekä toiveistamme. Ajattelimme myös yrittää mahdollisimman pian varata lentolippuja, jotta pääsisimme matkustamaan edullisemmalla nuorisohinnalla.

Että sellaista tällä kertaa. Tähän asti päivitystahtini on ollut noin yksi blogimerkintä per kuukausi, mutta nyt vaihdon lähestyessä (tj noin 180!) ajattelin ainakin yrittää muuttua aktiivisemmaksi kirjoittelun suhteen - kun on sopiva rutiini päällä, jaksaa sitten Nousevan auringon ihmemaassakin naputella ajatuksiaan sähköiseen muotoon muidenkin ihmeteltäväksi. :)

PS. Loppukevennys: joku aika sitten japanin tunnilla opettajamme kertoi meille, että ennen vanhaan, kun Suomella oli japaniksi vielä erityinen, kanjeilla kirjoitettu nimi (nykyäänhän Suomi on yksinkertaisesti フィンランド, eli katakanoilla kirjoitettu 'Finrando'), se oli (vapaasti käännettynä) "Hyväntuoksuinen orkkideamaa". Jep, orkkideojahan täällä kasvaa - ihan riesaksi asti! ;D