Viimeiset pari päivää ovat olleet suoraan sanoen todella raskaita - Japanista kantautuvan synkkäsävyisen uutisryöpyn, epävarmuuden ja vaihtelevien tuntemusten keskellä piti kaikesta huolimatta hoitaa (loputtomalta tuntuva) muuttopakkaus loppuun ja selvitä Saloon. Siinä määrin sain itseni kuitenkin kasassa pidettyä, että viimeisetkin sälät löysivät paikkansa banaanilaatikoista tai jätesäkeistä ja sunnuntain muutto sujui melkolailla ongelmitta. Tilanteen stressaavuudesta kielinee kuitenkin se, että jahka olin päässyt Salon kotiin ja tavarat oli kannettu vintille, iski tauti; yön aikana nousi kuume, ja aamulla herätessä oli kuin kurkkuun olisi juuttunut pingispallo. (Taustaksi kerrottakoon, että olen todella harvoin sairaana; viimeisimmästä pikkuflunssastakin on varmaan vuoden verran aikaa.)
Päälle 38-asteisen kuumeen kourissa sängyn pohjalla lojuessa maailma ei ole mikään erityisen ruusuinen paikka - eritoten, jos samanaikaisesti yli vuoden verran hypetetty ja odotettu asia, sanotaan nyt vaikka vaihtovuosi, saattaakin viime metreillä jäädä pelkäksi haaveeksi. Äitini pääsi/joutui kuulemaan terveisiä mieleni syvimmistä pohjamudista, kun täkkieni uumenista itkuisin silmin, räkä poskella ja naama kuumeen kelmeänä vaahtosin mm. siitä, miten
varmaan kohta joku autokin ajaa mun päältä ja mun kädet katkee ja mun kaikki unelmat ja haaveet hajoaa sirpaleiksi ja mun elämässä ei ole koskaan mitään hauskaa enää. Buranan ja pienten unien jälkeen olo oli kuitenkin vähän parempi ja asioita pystyi tarkastelemaan hieman vähemmän melodramaattiselta kannalta.
Äitini soitti puolenpäivän maissa Säteilyturvakeskukseen ja kysyi, mitä mieltä he ovat Japanin tämänhetkisestä tilanteesta. Puhelimessa ollut asiantuntija sanoi, että mikäli tilanne pysyy samana kuin nyt, niin viimeistään parin viikon päästä olisi ainakin säteilyjuttujen kannalta ihan ok lähteä (ydinvoimalaongelmien pitäisi hänen mukaansa nimittäin siinä ajassa selvitä), ja että hän voisi omatkin lapsensa silloin sinne päästää. Täytyy kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Fukushiman ydinvoimalan kohdalla tilanne on nyt huonompi kuin aiemmin, ja toisaalta ydinsäteilykatastrofin ohella maassa on vielä voimakkaiden jälkijäristysten uhka - Japanin tilanne onkin tässä kohtaa siis kaikkea muuta kuin vakaa.
Olenkin tässä iltapäivän aikana pohtinut vaihtoehtojani, ja eri tahoista riippuen ne näyttäisivät tältä:
Suunnitelma A1 - Mikäli ydinvoimalakatastrofia ei tule, tilanne tuntuu muutenkin rauhoittuvan ja Daitosta kerrotaan, että vaihtovuosi olisi edelleen toteutumassa, menen, joskin todennäköisesti vasta huhtikuun puolella.
Suunnitelma A2 - Mikäli ydinvoimalakatastrofia ei tule, mutta tilanne vaikuttaa liian epävakaalta uutisten/Daiton mukaan, selvitän mahdollisuuteni mennä vasta syyslukukaudeksi vaihtoon; kevään ja kesän vietän Salossa.
Suunnitelma B - Mikäli ydinvoimalakatastrofi tulee, Daito peruu vaihtovuoden tai muuten tilanne vaikuttaa liian vaaralliselta, en lähde vaihtoon ollenkaan; kevään ja kesän olen Salossa, syksyllä taas palaan opiskelujeni pariin Tampereelle.
Ihanteellisin tilanne olisi, mikäli suunnitelma A1 toteutuisi - tahtoisin kuitenkin kokea Japanin kesäkuukaudet, joten jo kevätlukukaudeksi olisi mukavaa maahan päästä. Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin seurata tilannetta ja odotella, että Daitosta tulisi edes jonkinlaista infoa asiasta. Pistin jo eilen sähköpostia Daiton KV-yhteyshenkilölle herra Kazuhirolle, mutta hän ei ole vielä vastannut mitään... Toivottavasti vastaus tulisi kuitenkin pian, koska tämä odottelu ja epävarmuus käy suorastaan sietämättömäksi!!
