No ei vaan. Tai no sikäli vaan, että vähän alle viikon verran olen nyt sitten Suomen kamaralla sijainnut. Maanantaina alkanut päälle 40 tunnon paluuvaellus Abu Dhabin ja Berlinin kautta sujui ilman haavereita tai muita ongelmia, vaikka ruumaan menevissä laukuissa oli ylipainoa noin kolmisen kiloa ja käsimatkatavaroita oli määrällisesti ja painollisesti kaksin-kolminverroin kuin mitä säädökset sallivat. Hyvästejäkin jätin sen verran kauan Naritan puolella, että melkein myöhästyin koneesta... ("Hups")
Suomi-elo on ollut tähän mennessä siitä jännää, että tuntuu, kuin en olisi poissa koskaan ollutkaan. Vaikka täällä kotona on tehty jos jonkinlaista remppaa ja tavarat ovat hieman eri pakoissa, silti kotiinpaluu oli kuin olisi korkeintaan viikon lomamatkalta tullut kotiin - niin tutulta kaikki tuntuu.
Vielä en ole ehtinyt hirveästi kavereiden kanssa tavata, mutta tänään olisi tarkoitus Tampereelle mennä käymään, joten sekin puute korjaantunee pikapuoliin. Lomailla ehdin vielä viikon verran - sitten alkavatkin kesätyöt läheisellä hautausmaalla, jotka jatkuvat elokuun alkuun asti.
Japani pysyy päivittäin mielessä poikaystävän ja muiden vielä Nousevan auringon maassa oleilevien ihmisten kanssa viestitellessä sekä kuvia (niin omia kuin Facebookissa kavereidenkin) katsellessa. Silti on suorastaan pelottavaa, miten nopeasti mieli on kääntynyt "Suomi-modelle" - kuten aiemmin sanoin, tuntuu kuin en olisi poissa koskaan ollutkaan. Mutta kaipa parempi niin kuin hirveitä vieroitusoireita kokien, vai mitä!
Yritän nyt kesän ajan vielä virittäytyä kunnolla Japani-tunnelmiin ja viimein kirjoitella kaikesta, josta on ollut aikomus ja tarkoitus kirjoittaa. Tavoitteenani on postaus per viikko -tahti - saas tosin nähdä, pääsenkö siihen...
Kuitenkin, kiitos jo nyt kaikille lukijoille seurasta tämän useamman vuoden rupeaman aikana - toivottavasti jaksatte pysyä vielä mukana tulevissa muisteloissa sekä myöhemmin mahdollisessa Japaniin paluussa, josta kuitenkin lisää joku toinen kerta... ;)
Tähän loppun vielä ekstraylläribonuksena kuva mun uudesta nokialaisesta (joka ei ole ehkä ihan yhtä tarrasöpöblinbling kuin mun vanha japanilainen, mutta sen sijaan hieman monikäyttöisempi):