Sakurakimara jatkukoon!
Sunnuntaina jatkoimme kirsikankukista nauttimista toisen hanamin merkeissä, tällä kertaa tosin hieman lähempänä ja eri poppoolla kuin viimeeksi; paikkana oli siis Takasakan juna-asemalta kahden pysähdyksen ja kolmisen kilometrin kävelymatkan päässä olevan Shinrinin kansallispuiston sakura-alue. Asemalta puistoon on bussiyhteys, mutta reippaina tyttöinä kävelimme matkan, koska ilma oli aurinkoinen ja mukava. Muut olivat lähteneet varaamaan paikkaa jo aamusta, mutta me saavuimme paikalle vasta joskus iltapäivän tienoilla.
Myöhäisempään lähtöajankohtaamme oli (aamu-unisuuden lisäksi) syynä se, että halusimme syödä kunnolla kotona ja ottaa hanamiin mukaan vain kevyet eväät; itse ostin matkan varrelta onigirejä ja kahden litran pönikän vihreää teetä (joka verotti kukkaroa huiman 98 jenin eli alle euron verran). Olen nykyään ihan hulluna onigireihin! Aluksi olin vähän epäluuloinen - "merilevää, riisiä ja jottai kalatäytettä, just joo" -, mutta uskallettuani kokeilla jäin kerrasta koukkuun. Kaupasta riippuen nuo maukkaat riisipalloset kustantavat noin 70-105 jeniä, eli ne ovat kätevyyden lisäksi myös varsin edullinen suupala pienempään nälkään. (Tai miksei suurempaankin, jos mutustelee useamman.) Mitä taas tulee tuohon viimeisen kuvan vaaleanpunaiseen makuelämykseen... En ole edelleenkään täysin varma, mitä se oli (makuna oli "sakura"), mutta Leijonakuningasta lainatakseni se oli "limaista mutta maukasta".
Viihdyimme puistossa parisen tuntia auringosta ja sakurasta nauttien, sekä myöhemmin pojat jalkapalloa pelaten. Me tytöt taas emme viimeeksi mainitusta juuri nauttineet, sillä taitamattomuuksissaan pojat tulivat potkineeksi pallon useammin kuin kerran meitä kohti...
(Mitä tulee tuohon viimeiseen kuvaan; kotimatkalle lähtiessämme Yuki sattui oikaisemaan noiden rypsikukkien toiselta puolelta ja näyttämään sen verran kuvaukselliselta, että me finskaflikat huusimme häntä seisahtumaan ja poseeraamaan. Kawaii desu ne!)
Illan hämärtyessä kulkumme kävi Green housen lähellä olevaan puistoon, jossa oli viikonlopun ajan meneillään omatsuri eli japanilainen festivaali. (Itse asiassa omatsuri sijoittui useaan puistoon, mutta aloitimme kierroksemme Green housea lähimpänä olevasta puistosta.) Illan aikana pääsimme nauttimaan japanilaisesta iskelmästä, rokista, rumpumusiikista, ruoasta ja tanssista.
(Viimeisessä videossa pääsette kuulemaan pätkän Higashimatsuyaman ikiomasta laulusta, jonka keskeisin sisältö lienee Higashimatsuyama, yume no machi eli uskomattoman omaperäisesti eikä lainkaan kliseisesti Higashimatsuyama, unelmien kaupunki... Arvatkaa vaan, onko soinut mun päässä viime päivinä!)
Maanantaina... oli Merin syntymäpäivä! Suuntasimmekin sen kunniaksi koulun jälkeen kahdenkymmenen minuutin junamatkan päässä olevaan Kawagoeen shoppailemaan. Yhdestä kaupasta löysimme Muumi-kornerin:
Suomea, ja vielä oikeinkirjoitettua ja sisällöltään järkevää sellaista!!! (Vrt. vaatekaupat "Ehkä söpö" ja "Keittiö") Muumi-juttuja löytyy täältä muuten muualtakin; olen nähnyt kaikenlaista pastillirasioista sukkiin, jopa Muumi-purkkaakin olen löytänyt!
Ostoskeskuksessa vaeltelun jälkeen palasimme takaisin Higashimatsuyamaan. Tarkoituksemme oli mennä rentoutumaan onseniin (samaan kuin ekallakin kerralla), mutta onnistuimme hienosti menomatkalla eksymään... Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen; kysyessämme neuvoa yhdestä läheisestä konbinista eräs paikalla ollut rouva sattui kuulemaan kassatädin kanssa käymämme keskustelun ja sanoi, että voisi heittää meidät autollaan sinne. Rouva oli suomalaisuudestamme ja "upeasta japanin kielen taidoistamme" niin täpinöissään, että oli valmis tulemaan myöhemmin takaisin ja viemään meidät onsenissa kylpemisen jälkeen takaisin kotiin. Kieltäydyimme kohteliaasti, mutta otimme kuitenkin (rouvan sinnikään ehdottamisen jälkeen) varmuudeksi hänen numeronsa, "johon voisimme soittaa koska vain, jos kotiinpaluun kanssa tulee vähänkään ongelmia", vaikka kovasti yritimme vakuuttaa, että "daijoubu desu", "kyllä me pärjätään".
...tosiasiassa onnistuimme kuitenkin myös paluumatkalla eksymään. Juttu on nimittäin se, että kun kuuden tienoilla pimeys laskeutuu Japanin ylle ja lähiseudun noin viisi katulamppua syttyvät, muuttuvat kaikki kadut ja kujat jokseenkin identtisen näköisiksi, mikä ei ole omiaan helpottamaan sellaisen reitin kulkemista, jonka on kulkenut aikaisemmin vain kerran. Hyvin "lähettiiks me sillon tähän vai tohon suuntaan" ja "en kyl muista tämmöstä kohtaa" -henkisen harhailumme jälkeen satuimme onneksi bongaamaan Higashimatsuyaman juna-asemalle vievän bussin, jonka avulla pääsimme takaisin tutuille huudeille ja sieltä Green houselle, jossa odotti...
...yllätyssynttärit Merille!! Laulun ja kakun jälkeen ilta jatkui päälle puolenyön rennon jutustelun ja hengailun merkeissä.
Hanamien ja muiden rientojen vastapainona on ollut opiskelu, josta en toistaiseksi osaa sanoa vielä juuri mitään. (Paitsi että osa meidän opettajista on melkoisen... persoonallisia.) Huomisesta alkaen meillä on peräti viiden päivän viikonloppu (torstai on meidän lukkarissa aina tyhjä, perjantaina on vapaaehtoinen -> emme-osallistu terveystarkastus ja maanantaina... on syystä x vapaata), jee! Huomenna aion olla lähinnä kotosalla pyykkiä pesten ja kämppää siivoten, mutta perjantaina tarkoituksemme olisi lähteä taas Tokioon, tällä kertaa Akihabaran kaupunginosaan, joka tunnetaan elektroniikan, mangan ja animen mekkana.
Ennen kuin lopetan taas tältä erää, tahdon kertoa vielä yhden kivan jutun tältä päivältä. Kaupassa käynnin jälkeen poikkesin taas samalle yakitori-kojulle, jossa olen jo sen verran monta kertaa käynyt, että kojun ojisan eli setä tuntee meikäläisen jo nimeltä. Olen kertonut rakastavani teetä, joten tällä kertaa ojisan kutsui minut kojuun sisälle ja opetti valmistamaan oikeaoppisesti japanilaista vihreää teetä, jota tarjoilin lopulta myös kojulla vierailleelle kiinalaispariskunnalle.
Visiitin aikana sain myös auttaa vartaiden valmistuksessa sekä syödä peräti kolme varrasta yhden hinnalla (tai no, maksoin sata jeniä joka sekin on alennettu hinta). Lähtiessäni ojisan toivotti turvallista matkaa ja sanoi, että olen tervetullut milloin vain hengailemaan ja teetä juomaan. Harmaasta säästä huolimatta kotimatkani kului hymy huulilla. :)
