sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Mitäs meille kuuluu tänään

Muodonmuutoksia! Pitkän aikaa huoneeni oli ihan kauhealla mallilla, mutta viimein ryhdistäydyin ja siivosin.
Enkä ole katunut valintaani!

Nyt kun on viime aikoina tullut puhuttua lähinnä menneisyyden karkeloista, ajattelin viimeinkin kääntää kurssin vähän tuoreempiin sfääreihin - viimeisimpiin kuulumisiini.

1. Viimeisin tietotekniikkahankintani

Aloitettakoon nyt esittelemällä uusi poikaystäväni, joka on kulkenut joka päivä matkassani jo kahden viikon ajan:

Mukana tullut suojakalvo on vähän kupruällö, mutta en ole ehtinyt löytää vielä
uutta, joten paremman puutteessa tällä mennään.

Kyseessä on siis Ramos W13 Pro -merkkinen, 8-tuumainen tablettini, jonka hankin koska vaan niin kovin hotsitti opiskelutarpeisiini. Jonkun aikaa mietin, hankkisinko sähköisen sanakirjan vaiko tabletin, ja no, päädyin tablettiin - enkä ole katunut. Sen lisäksi, että pystyn käyttämään tablettiani sanakirjana, minulla on ladattuna sille koko joukko ohjelmia, joilla voin opiskella uusia kielioppijuttuja ja kerrata vanhoja. (Ja voin tietty pelata sitä paljon hypetettyä Angry Birdsiä.)

2. Viimeisimmät kotiläksyni

Syksyn lähtötasotestissä kaikki keväällä tulleet vaihtarit (yhtä kiinalaiskaveria lukuunottamatta) leveluppasivat 4. tasolle, jolle päästyään pärjää normaaleilla Daiton kursseilla. ...ainakin teoriassa. Kävin koettamassa paria 4. tason vaihtareille suunnattua kurssia, mutta niillä pärjätäkseen olisi pitänyt hallita noin 1498729572087 kertaa enemmän kanji-merkkejä kuin mitä omassa pollassani tällä hetkellä lilluu, joten suosiolla heivasin nelostason kurssit vekeen ja valikoin lukkariini muutaman kolmostason kurssin. Koko kolmoskimaraa en kuitenkaan ottanut, koska en halunnut lukujärjestystäni yhtä täyteen kuin keväällä. Nyt sitten lukkarini koostuu maanantain yhdestä kanjitunnista, keskiviikon kolmesta kanji- ja kielioppitunnista, torstain kielioppitunnista ja perjantain aina-yhtä-hyödyllisestä Field Workista. Ja ai niin, torstaille kielioppiaherruksen jälkeen valitsin lisäksi vielä niinkin akateemisen oppiaineen kuin sulkapallon. Olen tykännyt!

Tässä kuitenkin siis viime keskiviikolta tulleet kanji-läksyt sekä torstaina saatu lukutehtävä:

Tyhmät kanjit kun ei jää mun päähän. :I (Mun päässähän ei mitään vikaa ole!!)

3. Viimeisin itsetekemäni ruokalaji
 
Siinä missä keskimäärin japanilaisten markettien vihannes- ja hedelmähyllyjen anti on kalliimpaa kuin koto-Suomen mokomat, kaali on parhaillaan hyvin halpaa (noin 0,8 euroa semmoinen jäätävän kokoinen kerä), joten siitähän piti sitten tuossa alkuviikosta pyöräyttää jotakin.
 
Näyttää mössöltä, maistuu hyvältä!
 
Siinä missä en mikään erityinen kaalilaatikon ystävä olekaan, päätin kokeilla tätä reseptiä (omana lisäyksenä vähän juustoraastetta sekä vesitilkkaan sekoitettu lihaliemikuution puolikas) ja että kun tuli hyvää! Aikomus olisi tehdä tänään uudemman kerran, kerta tuota kaalia on vieläkin jäljellä. 
 
4. Viimeisin porukalla tehty ruokalaji
 
Kiinalaisvahvistuksemme Ou-san (tai Ou-sama, joka muuten japaniksi tarkoittaa kuningasta) lupasi tehdä perjantai-iltamme iloksi gyozaa, joka englanniksi kääntyy dumblingiksi ja suomeksi mykyksi. Kyseessä on siis pieneen taikinapalaan kääritty nyytti lihaa ja kasviksia, jotka voi kypsentää keittämällä, paistamalla tai höyryttämällä.

Gyoza no Ou-sama!


Ensin taikinapalan keskelle laitetaan pieni kökkö lihakasvismössöä, sitten
taikina taitellaan kahdesti niin, että mössö jää taikinan sisään ja lopuksi syntyneen
pötkylän päät tuodaan varovasti yhteen ja "liimataan" vedellä kiinni. 



Gyoza-talkoot!

Paljon tuli tehtyä, mutta paljon on myös syöjiä!

Viimeistä vaihetta viedään...

...ellei syömistä siis lasketa! Gyozat syödään yleensä valkoviinietikka-soijakastike-
seokseen kastettuina. 

Ja kaikille maistui!

5. Viimeisin jännitystä aiheuttanut juttu

Suoraan sanoen tänä syksynä on ollut jännitystä vähän liiaksikin asti, kun pinnan alla muhinut stressi pääsi paisumaan vähän turhankin isoihin mittoihin. Nyt kuitenkin ajattelu- ja elintapamuutoksilla pahimmat henkiset (ja fyysiset) krampit on saatu jotakuinkin hallintaan, joten uskaltauduin haastamaan itseni vähän toisenlaiselle jännitykselle: otin osaa englannin kielen puhekilpailuun! Kyseessä on siis Daiton kerran vuodessa järjestämä kilpailu; tänä vuonna puheiden teemana oli "Memory".
Mitäs me kilpasiskokset!

Myös Yuuki otti osaa kilpaan. 
 
Eilen oli siis kilpailun ensimmäinen kierros eli semi-finaali, jonka tuloksia ei pitäisi joutua hirmuisen kauaa odottelemaan. Pääpalkintona koko hässäkän voittajalle on tuhannen euron lahjakortti (jonka pitäisi pystyä suhteiden avulla vaihtamaan kahisevaksi) ja koko joukko muitakin lahjakorttipalkintoja on, joten nyt sormet ristissä toivomme positiivisia tuloksia ja jatkoon pääsyä. Saa pitää peukkuja!
 
6. Viimeisin postin tuoma juttu

Jos ihan tarkkoja ollaan, viimeisin postin tuoma juttu on eilisiltana saapunut iHerb-tilaukseni, mutta koska siitä minulla ei ole kuvaa eikä se ole niin kiinnostava, niin tässäpä samaisena päivänä mutta hieman aiemmin saapunut tuulahdus koto-Suomesta:

Lehtiä, Finrexiniä, mustikkateetä sekä kaljamaltaita! Eiköhän nyt siis mahdollinen syysflunssa tai päänsärky oivallisesti taltu. Ja jossain vaiheessa pääsee ehkä maistelemaan itsetehtyä saaristolaisleipää!
 
Ja leivästä puheenollen...
 
7. Viimeisin leipomukseni
 
Moni leipä päältä kaunis, vaan onko kypsä sisältä?  
 
Löysin joku aika sitten eräästä ulkomaalaisia elintarvikkeita myyvästä liikkeestä ruisjauhoa, ja no, leipomusinnostukseni tietävät voivat vain arvata, kuinka innoissani olin - ja olen edelleen. Tähän mennessä olen hyödyntänyt ruisjauholöytöäni karjalanpiirakoihin sekä muutamiin ruisleipäkokeiluihin. Varsinaisen hapanjuuren tekeminen on osoittautunut syystä tai toisesta vähän haastavammaksi täällä, mutta siitäkin huolimatta tällä hetkellä hyllylläni nököttää kaksi juurentapaista:

Vasemmalla omenoiden käymisvedellä käynnistetty, oikealla hapankorppujen
liotusvedellä käynnistetty juuri.

Leivän lisäksi olen tänä syksynä leiponut omenapiirakkaa, itse asiassa pariinkin otteeseen. Pullaa en ole hetkeen leiponut, mutta aikomus olisi - olemme suunnitelleet jo hetken pulla- ja/tai karjalanpiirakka-bileitä, jolloin kaikki halukkaat pääsisivät noita Suomen kansallisleipomuksia valmistamaan ja maistamaan.

**
Mutta juu, eiköhän tässä nyt ole jo hetkisen tarpeisiin meikäläisen kuulumisia. Jos haluatte muuten tietää tarkemmin jotakin tai ehdottaa tulevien merkintöjen aiheita, hihkaiskaapa rohkeasti kommenteissa! :)

Vielä tarkenee päiväsaikaan t-paidalla, mutta alkaa se syksy viimein valua tännekin.
Nyt sitten odotellaan ruskaa ja kuulaan kirkkaita syyspäiviä.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Tarinoita Omenamaasta, FINALE

 Terveisiä täältä Japanin syksystä! Viime viikon lauantaina osallistuin vaihtareille
tarkoitettuun tapahtumaan,  jossa ensin kokeiltiin kalligrafiaa ja lopuksi 
käytiin paikallisella nashi- eli japanilaisia päärynäomenoita kasvattavalla farmilla 
nashi jos toinenkin poimimassa. Ulkkareita ei paikalla ollut kuin kaksi (minä
mukaanlukien), mutta japanilaisia tätejä ja setiä olikin sitten sen edestä.

Kiitos ja anteeksi, taas vaihteeksi... Syyslukukauden alku riemuineen ja stresseineen on syönyt sen verran energiaa, että olen ollut kovin haluton kirjoittelemaan tänne mitään. Nyt kuitenkin päätin viimein tsempata ja puristaa ulos Aomorin reissun viimeisetkin käänteet; josko sen jälkeen pääsisi taas hieman ajankohtaisempiin aiheisiin...

Aomorin valloituksen kolmannen eli viimeisen päivän keskeisin juttu oli kokea (hintsusti ennen kotimatkalle lähtöä) pala Nebuta-festivaalin meininkejä. Ne meiningit olivat luvassa kuitenkin vasta illalla, joten päivällä oli aikaa matkata Yuukin perheen mukana Kokeshi-museoon sekä peltotaidetta katsomaan. Ja tietenkin aloittaa päivä tuhdilla aamiaisella, jonka tekoon allekirjoittanutkin osallistui hieman!






 Kyllä, meitsi leipoi pullaa! Onnistuivat ihan mukavaisesti ja maistuivat kaikille.
Mutta niin, aamiaisen jälkeen kulkumme suuntautui Kokeshi- eli japanilaisten puunukkejen museoon/kulttuurikeskukseen, jossa kokeshien ihmettelyn lisäksi pääsimme itse tuunaamaan syömäpuikot, maistamaan omenapehmistä ja testaamaan superkuumaa jaloille tarkoitettua kuumaa lähdettä.


Syömäpuikot saivat heinot/"hienot" kuvioinnit hiekkapaperin avulla. Saimme
käsiteltäviksemme puikot, jotka oli ensin maalattu punaisella ja sitten
mustalla (tai päinvastoin). Hiekkapaperilla hankaamalla pohjamaali tuli
näkyviin ja kuvioi puikot hauskasti. 

Jätski OMNOM

Mestari työssään!


Äkkiseltään sitä ei välttämättä huomaa, mutta kaikilla näillä nukeilla
on erilainen naama+hiukset -kombinaatio! Kokeshin yleisilme vaihteli/
vaihtelee alueittain. 

Hintsusti oli kuumaa vesi!


Kokeshi-meininkien jälkeen kävimme ihmettelemässä erään japanilaissedän omaisuuksien arvoista keramiikkakokoelmaa ja keraamikanpolttouunia. Japaninkielinen selostus mesopotanialaisten kippojen synnystä meni vähän ohi korvien, mutta herran saviastioita ja muita keramiikkaa varten rakentama polttouuni oli aika vaikuttava; kyseessä oli nimittäin usean kymmenen metrin mittainen "tunneli", jonka lämmittämiseen puilla kuulemma kului kuudesta kahdeksaan tuntia. Kuvia minulla ei valitettavasti ole kummastakaan, astioista tahi polttouunista, koska kuvaaminen oli kielletty. Sen sijaan kuppien ja uunien jälkeisestä vihreän teen ja teekakkusen maistelusta minulla on yksi kuva:

Soushi ottaa mallia äidistään ja isoveljestään.

Teehetken jälkeen suuntasimme pienelle välipalalle lähistöllä asuvan Yuukin isoäidin luo. Isoäiti asustelee noin tunnin ajomatkan päässä Yuukin perheen kotoa, mikä lieni syy siihen, että mummo ja kiireistä opiskelijaelämää viettävä Yuuki kohtasivat ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.


Soushi tutustuttaa mummoa Pokémonien saloihin.


Arvaatteko, mikä mehu oli kyseessä?


Maistuvien maissintähkien, vesimelonin ja omenamehun (kaikki muuten mummon puutarhasta lähtöisin) jälkeen suuntasimme ihmettelemään hieman tavallisesta poikkeavaa peltoa. Maanpinnalta käsin meininki oli tällainen:


Eriväristä ruohoa, jee? Mutta kun kipusi katsomaan samaista peltoa vähän korkeammalta...




...paljastui kuva! Kyseessä on siis Inakadate-nimisen kylän asukkaiden tanbo- eli riisipeltotaidetta, jonka eri värit syntyvät erilaisista riisikasveista. Kyläläiset suunnittelevat ja toteuttavat joka vuosi uudet kuvat, joita voi ihastella huhti-toukokuusta aina syyskuuhun asti.




Riispeltotaiteen jälkeen oli aika suunnata takaisin Aomoriin ja Yuukilaan, jossa pienen lepohetken/pakkailun jälkeen oli luvassa jäähyväisateria - sukiyakia!


(Muut oli vielä jossain puuhaamassa jotakin.)


Ja sitten, hyvät naiset ja herrat, oli koko matkan pääpointin vuoro: Nebuta-festivaali!



Festivaalin oli tarkoitus alkaa seitsemältä, mutta jostain syystä alku viivästyi vähäsen. Noh, ei se mitään - odotellessa ehti ihmetellä liikkeellelähtöä odottavia festivaaliin osallistujia ja nauttia odotuksen täyteisestä tunnelmasta.





Viimein odotus kuitenkin palkittiin ja Nebuta-paraati lähti iloisesti ja meiluisasti liikkeelle.













Kuten voitte huomata, Neputa- ja Nebuta-festivaalien ero on, no, neputojen ja nebutojen välillä (neputa on lyhtymäinen, nebuta taas "kolmiulotteinen") sekä marssijoiden tanssissa ja huudossa. Siinä missä neputamarssijat huutavat "jaijadoo", nebutatanssijat huutavat tanssinsa rytmissä "rasseraa, rasseraa". Jälleen kerran huudolla ei ole mitään erityisempää merkitystä, kunhan nostattaa marssijoiden intoa ja kuulostaa hauskalta. Neputa-festivaalin sotahuutomainen "jaijadoo" on ehkä vähän hauskempi kuin "rasseraa", mutta muuten ehkä pidin vähän enemmän Nebuta-festivaalista. Yuukin mukaan festivaali on kahta hauskempi, jos on mukana hyppimässä ja huutamassa. Toivottavasti siis joskus tulevaisuudessa pääsen kokeilemaan!

Sitten tulikin aika kiittää ja kumartaa Yuukin superystävällistä perhettä ja kömpiä yöbussiin, joka kuljetti meidät takaisin Saitaman seuduille. Vaikka Aomorin reissu ei hirmuisen pitkä ollutkaan, ehdimme nähdä ja kokea tosi paljon - reissu onkin yksi ehdottomasti parhaista kesäloma- ja miksei koko vaihtoaikani muistoista!

Tähän päättyy siis viimein Aomorin matkakertomukseni, jonka valmiiksi saamiseen meni, öh, lähes puolitoista kuukautta... Josko nyt viimein päästäisiin taas hieman tuoreempien aiheiden pariin :'D

  © Blogger Template by Emporium Digital 2008

Back to TOP