Hisashiburi...

...eli pitkästä aikaa tervehdys täältäkin...

En nyt oikein tiedä, että mistä sitä ensimmäiseksi kirjoittaisi - takana on nimittäin varsin tapahtumarikas kuukausi. Kannan vähän huonoa omaatuntoa siitä, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa heti kunkin jutun jälkeen, mutta no... Ehkä se on omalla tavallaan ihan hyvä merkki, jos ei ole aikaa paneutua kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin ajattelin viimein vähän raportoida, mitä viime aikoina on tullut puuhailtua.

 Hyvitykseksi kirjoittamattomuudesta tilannekuva eiliseltä!

Ystävänpäivän jälkeen... mitä tapahtui ystävänpäivän jälkeen? Ai niin, meillä oli pienimuotoiset illanistujaiset Green Housella! (Niiden oli itse asiassa tarkoitus olla isomuotoiset, mutta lyhyestä varoitusajasta johtuen juhlakansa oli suureksi osaksi vähän estynyttä tulemaan.) Pelasimme tanssipeliä ja innostuimme jokseenkin sponttaanisti askartelemaan juhlahattuja vanhoista japaninkielisistä naistenlehdistä, joltakulta ylijääneestä tulostuspaperista sekä erinnäisistä muista tykötarpeista.

 

Hatut eivät valitettavasti kauhean kauaa Green Housella säilyneet, sillä parin päivän päästä Iguchi-sensei apujoukkoineen iskeytyi paikalle ja jemmasi ne parempaan talteen - kuten myös Osakekami-saman pyhäkön (ts. poikien keittiön ikkunalaudalle kerätyn pullokokoelman). Noh, muistoissamme ne säilyvät aina...

Party Hat -illanistujaisten jälkeen oli viimein kuukauden kohokohdan vuoro: matkustelua! Yuukin ollessa muilla mailla vierahilla vaihtoehtoinani oli lähteä reissuun joko vaihtarikavereideni muassa tai itsekseni. Olen normaalisti ryhmämatkailija-tyyppiä, joten aluksi harkitsin muiden kanssa matkailua, mutta sitten päätin rohkaistua ja koettaa ensimmäistä kertaa elämässäni yksin matkalle lähtöä. Matkakohde oli yllättävän pitkään mietinnän alla; alunperin tarkoitukseni oli ostaa The Seishun 18 Kippu (koulujen loma-aikoihin käytettävissä oleva 11500 jenin hintainen 5 päivän junapassi) ja matkustella sitä hyödyntäen, mutta koska ko. passi osoittautuikin olevan voimassa vasta maaliskuusta lähtien ja tahdoin lähteä matkaan jo helmikuussa, piti keksiä jotain muuta. Ja niinhän minä sitten keksin:

Jep, lähdinpä sitten Japanin eteläisimpään kolkkaan eli Okinawalle! Tälle vaihtovuoteni yhdestä parhaimmista viikoista on tarkoitukseni omistaa kokonaan oma postauksensa, joten ei reissusta tässä kohtaa sen enempää. (Paitsi että oli ihan huippua!)

Okinawalta paluupäivänäni eli 27. päivä myös Yuuki palasi Ranskan reissultaan, joten vähän alle kuukauden erossa olosta johtunutta halivajetta paikkailtuamme junailimme yhdessä Naritasta Higashimatsuyamaan. Jälleennäkemisestä en nyt sen kummemmin kirjoita, mitä nyt tahdon vain (ylpeänä!) näyttää kuvan (jos toisenkin) aamiaisesta, jonka seuraavana päivänä kokkailin:

Jauhelihapihviä paistetuilla kasviksilla, omeletti salaatilla, 

misokeittoa sekä maistiaisena alusta asti itse tekemääni curryä.

Lähikuva jauhelihapihvi-hässäkästä.

Yuuki mättämässä iloisena nattoa riisilleen!

Aamiaisesta puheenollen - tässäpä kuva vielä toisista aamusapuskoista, jotka loihdin pari päivää myöhemmin Japaniin rantautuneen ystäväni kunniaksi:

Ekstrana vielä kuva pöytäseurueesta!

Erkki tosiaan siis saapui iloksemme ja seuraksemme maaliskuun ensimmäinen päivä ja viihtyi Japanin kamaralla kaikkiaan reippaan viikon verran. Heti tulopäivän jälkeisenä päivänä lähdimme reissuun - suuntanamme Japanin kenties suosituin matkakohde, Kyoto ja sen lähialue.

Meitsi tähyilemässä runollisesti Kaukaisuuteen

Reissussa oli minun ja Erkin lisäksi mukana Yuuki sekä jokin aika sitten Australiasta palannut toverimme Yoshihide. Tästäkin reissusta minun on tarkoitus kirjoitella omassa merkinnässään, eli olkaahan kuulolla!

Kyoton jälkeen viime aikojen isoin juttu olivat varmaan Yuukin yllätyssynttärit. Yuukin syntymäpäivä oli itse asiassa eilen, mutta yllätysmomentin saavuttamiseksi yllätyspirskeet sijoittuivat jo viime lauantaille.

Juhlakansaa! (Huomatkaa ylityylikäs Stephen)

Pahaa-aavistamaton synttärisankari lähtee hämäysjoukon  
houkuttelemana konbiniin...

...jolloin sisälle jääneet saavat tilaisuuden koristella huoneen  
juhlan henkeen sopivaksi!

Lahjaksi Yuuki sai syntymäpäivätervehdyskansion (pitkä sana on pitkä!), johon oli kerättynä kaikkiaan neljänkymmenen Yuukin ystävän tervehdys. Tervehdysprojekti käynnistyi heti Yuukin lähdettyä Ranskaan ja oli tarkoitus tulla valmiiksi ennen Yuukin paluuta, mutta no... Suurin osa tervehdyksistä saapui varsin reippaasti deadlinepäivän jälkeen, mikä toi hieman haastetta kansion olemassaolon salaisuutena pitämiseen. Muutamasta vähällä piti -tilanteesta huolimatta kansio pysyi kuitenkin yllätyksenä aina varsinaiseen antohetkeen asti ja oli ilmeisesti kovasti päivänsankarin mieleen.

Kuten ehkä jo arvasittekin, Yuuki jätti viimein taakseen

teinivuotensa ja saavutti Japanin täysi-ikäisyyden. 

Sämpylältä näyttävä laskiaispulla maaliskuussa on

ehkä vähän jännittävä valinta synttärikynttilän kuljetus-

alustaksi, mutta samapa tuo!  

Yuuki on yleensä se, joka on ehdottamassa (yllätys)synttäreiden järjestämistä muille päivänsankareille, joten hän oli omista yllätyssynttäreistään erittäin otettu - olihan kyseessä kuitenkin ensimmäinen laatuaan. Ilta oli muutenkin varsin onnistunut ja kaikki hyvällä mielellä.

Myös Yuukin oikeana syntymäpäivänä väkeä kerääntyi Green Houselle. Teimme sukiyakia, hengailimme ja pääsimme kuulemaan paljon saksaa, koska kaksi Claudian ystävää ja Maxin veli (kaikki siis saksalaisia) olivat saapuneet paikalle.

Ja tämä kaikki siis... eilen.

Tänään taas luvassa oli sushi-lounas enkun ryhmäni oppilaan ja tämän ystävän kanssa. Yleensä opiskelijaporukalla sushille mentäessä menemme lähinnä halpoihin liukuhihnapaikkoihin, joten oppilaani tahtoi tarjota minulle toisenlaisen sushi-kokemuksen ja vei minut erääseen lähialueen pieneen ravintolaan.

Saimme istumapaikat tiskiltä, mistä pääsi hyvin ihmettelemään mestareita

työssään.

Sushi tarjoiltiin bambun lehdeltä.

Lisukkeena oli misokeittoa sekä säilöttyjä vihanneksia.

Jälkkärinä säilöttyä omenaa ja persikkaa. 

Oli kuulkaas hyvää! Sushin jälkeen lähdimme vielä oppilaani kotiin katsomaan Hina-nukkeja ja juomaan teetä.

Hina-nukkeja! 3.3. oleva Hina-matsuri on siis pienille tytöille omistettu juhla, 

jonka kunniaksi tyttölapselliset (ja no, miksei muutkin) perheet laittavat esille

oheisen kaltaisia nukkeasetelmia.

Teen kanssa nautimme sakura- ja mansikkamocheja.

Että muun muassa semmoista olen tässä lähimenneisyydessä puuhaillut!

Mitä tulee lähitulevaisuuteen... no, voisi olla viimein paikallaan kertoa, että meikä tyttöpä se muuttaakin kahdeksi kuukaudeksi Tokion Shibuyaan! Japanilainen kaverini haluaa nimittäin säästää rahaa ja alivuokraa asuntonsa minulle - tosin reiluna tyyppinä puoleen hintaan, jotta en menisi ihan vararikkoon. Tokio-elämäni alkaa niinkin pian kuin ensi perjantaina, jolloin minun pitää Green Housesta viimein muuttaa pois. (Nyyh!) Paluu Suomeen taas on luvassa toukokuun 20. päivä.

Tulevan kahden kuukauden ajan tarkoitukseni on lähinnä opiskella itsenäisesti, matkustella ja nauttia Japani-elämästä vielä kun voin. (Sekä tietenkin kirjoittaa kaikki rästissä olevat blogimerkinnät!) Sitä ennen kuitenkin minun on selvittävä muuttorumbasta - on vieläkin vähän epäselvää, miten aion maallisen omaisuuteni Shibuyaan asti raahata... Noh, eiköhän se jotenkin selviä!

Loppupiristyksenä annettakoon hieman esimakua muutaman viikon sisällä koittavasta sakura-ajasta - luumunkukkien muodossa, tosin:

Seuraavaksi varmaan sitten matkakertomuksia. Mata ne!

Suklaata ystäville

(Kuva täältä)

Hyvää ystävänpäivää, arvoisat lukijat! Kuten varmaan kaikki vähänkään animea katselleet tai mangaa lukeneet tietävät, ystävänpäivä on Japanissa varsin iso juttu - niin kaikenikäisille tyttölapsille kuin suklaatehtailijoillekin. Jo tammikuusta lähtien kaupat ovat varanneet hyllykaupalla tilaa sydänmuoteille, pinkeille strösseleille ja muille tykötarpeille, joilla unelmien suklaayllätys sille mielitietylle luoda, samalla kun tv-mainoksissa eteerisissä 50. kerroksen kattohuoneistoissaan länsimaiset pariskunnat syövät nauraen designsuklaata, jonka yksi rasia maksaa varmaan saman verran kuin meikäläisen kuukauden vuokra.

 (Huomatkaa tytön häkeltynyt ilme, kun  random ulkkari alkaa yhtäkkiä ottaa kuvia..)

Erään opettajamme mukaan ystävänpäivä nousi aikoinaan Japaniin rantauduttuaan suureen suosioon, koska päivälle oli tarve - ennen vanhaan kun naisten ei ollut sopivaa kertoa tunteistaan ihastuksensa kohteelle. Ystävänpäivään liittyvä suklaan antaminen tarjosi kuitenkin tyttölapsille mahdollisuuden paljastaa tunteensa mielitietylleen "siveästi", joten varsin nopeasti ystävänpäivästä muodostui nimenomaan tyttöjen rakkaudentunnustusten päivä. Vaikka nykyään tunteiden ilmaisu onnistuukin puolin sun toisin eikä ole rajoitettu enää johonkin tiettyyn päivään, on ystävänpäivällä edelleenkin erityinen merkitys kaikille ihastuneille tyttöille. Ja tosiaan, edelleenkin nimenomaan tytöt antavat suklaata ja pojat vastaanottavat. Poikien vuoro antajana tulee kuitenkin kuukauden päästä, maaliskuun 14. eli White Day -päivänä, jolloin pojat antavat vastalahjan niille, joilta ovat suklaata saaneet. (Tai näin siis ainakin teoriassa.)

Ystävänpäivän suklaajuhlaan osallistuminen ei katso ikään, vaan suklaata mielitietyilleen ja lähipiirilleen antavat kaikenikäiset tytöt ja naiset päiväkotilaisista lukiolaisiin ja yliopistoikäisistä jo työskenteleviin. Ystävänpäiväsuklaan voi tehdä itse, mutta yhä yleisempää on valmiiden konvehtien tai suklaakarkkien ostaminen ja antaminen. Vuosien varrella rakkaudentunnustus-suklaan ohelle on noussut muitakin suklaita; itse tiedän yhteensä kolme eri suklaatyyppiä, joita japanilaisen ystävänpäivän aikana annetaan.

本命チョコ　(Honmei choco) eli "lempisuklaan" tai "todellisten tunteiden suklaan" saa se onnekas, jota kohtaan antajalla on romanttisia tunteita. Honmei choco on yleensä laadukkaampaa ja kalliimpaa kuin tavallinen suklaa; useimmiten se on myös itse panostaen tehty. Tyypillinen honmei choco on iso sydämenmuotoinen levy, johon on kirjoitettu "Happy Valentine's Day" tai jokin muu viesti. Kääreenä on joko söpö paperipussi, sellofaanihörhelö tai kaunis rasia.

友チョコ　(Tomo choco) eli "ystäväsuklaa" annetaan nimensä mukaisesti ystäville, tyypillisesti tytöiltä tytöille. (Pojat harvemmin antavat toisilleen suklaata.) Suklaa on yleensä laadukasta - kukapa nyt ei ystäviinsä haluaisi panostaa?

義理チョコ　(Giri choco) eli "velvollisuusuklaan" saavat yleensä työkaverit tai muut tahot, joita kohtaan antajalla ei ole romanttisia tai oikein muitakaan erityisempiä tuntemuksia, mutta joille antaja kokee olevansa velvoitettu suklaata antamaan. Giri choco on yleensä kaupasta ostettua halvahkoa massatuotesuklaata, jonka valintaan tai pakkaamiseen ei ole erityisemmin panostettu. Giri chocon ääripää on chou-giri choco, "supervelvollisuussuklaa" tai "säälisuklaa", jonka saavat tyypillisesti luokan tai työpaikan vähiten pidetyt miespuoliset henkilöt.

(Mahtaakohan tämä herra olla aikeissa tehdä suklaata itselleen...)

Oma sydänkäpyseni on edelleen Ranskassa, mutta sehän ei estänyt minua ystävänpäiväsuklaita tekemästä! Tosin etenin ystävänpäivävalmisteluissani niin sanotusti perä edellä puuhun, sillä aloitin tekemällä rasiat vielä tekemättömille suklailleni (mihin loppujen lopuksi panostin enemmän kuin itse suklaiden tekoon). Lisäksi olin valmisteluissani hieman viimetipassa, joten en ehtinyt ihan niin hienoja spektaakkeleita tehdä kuin olisin tahtonut... Mutta ei se määrä tai laatu vaan ajatus, eikös niin!

Hyödynsin Merin jättämiä muotilehtiä, tehe!  
Mutta tiedättekös, askartelu se vasta onkin addiktoivaa...

...istuin tässä nimittäin kuusi tuntia meiningillä "jos sitä kahdeltatoista 

lopettaisi" ~ "oikei, enää yhteen asti" ~ "no kahteen asti" ~ "josko sitä 

nyt vielä kolmeen..." jne.

 

Mutta olen lopputulokseen tyytyväinen!

Sitten oli viimein niiden suklaiden aika. Muutaman muotin olin jo aiemmin ostanut, mutta suurin osa tykötarpeistä eli suklaat, rösselit ja muut tarvittavat uupuivat vielä. Kauppaan siis! Valkosuklaata löytääkseni minun piti käydä peri kahdessa eri putiikissa (sen siitä saa kun myöhässä aloittaa valmistelut), mutta lopulta tällaisen arsenaalin sain haalittua:

Myöhemmin mulle selvisi, että olis ollut järkevämpi ostaa enemmän

maitosuklaata... Noilla 55 gramman läpysköillä ei pääse oikeen mihinkään!

Tarkoitukseni oli tehdä sekalainen seurakunta konvehteja ja pikkusuklaita, joita sitten laittaa 1-3 (koosta riippuen) kuhunkin lootaan. Suurista suunnitelmistani huolimatta loppujen lopuksi tein vain kahdenlaisia suklaita, konvehteja ja muottisuklaita, joista kummastakin tuli tosin varsin söpöjä (vaikka itse sanonkin!).

Tinakääre, suklaakuoret...

o

...ja sisällä tomusokeritäyte, joka todennäköisesti roiskahtaa haukatessa

naamalle ja paidalle. Noh... yllätyys! 

Unohtamatta rösseleitä!

Muottisuklaita jaksoin tuunata lähinnä pienin maitosuklaakoristeluin.

(Välihuomiona kerrottakoon, että suklaatehtailuani väritti keittiössä hengailleiden kiinalaisvahvistustemme keskustelu, josta ymmärsin vain sen verran, mitä he silloin tällöin japaniksi sanoivat; aluksi puheenaiheena oli ilmeisesti japanilaisystävältä tullut tekstiviesti (ystävä oli kipeänä ja tahtoi siirtää jotakin tapaamista toiseen kohtaan), sen jälkeen osa-aikatyöpaikan kiireisyys ja pomon tiukkuus (tiukkasi töihin, vaikka piti olla toisen vapaapäivä), sen jälkeen ilmeisesti asiakkaalta saatu kommentti ("Näytät tosi kiinalaismaiselta! Ai miksi? No tuosta hiustyylistä johtuen!").)

Hetki oli jollain tavalla terapeuttinen; äänetön suklaiden teko ja taustalla 

myrskyävä kiinankielinen keskustelu.

Lopulta suklaat olivat valmiit ja enää laatikoihin jako jäljellä. Ikäväkseni huomasin, että erityisesti valkosuklaa oli sellaista sorttia, että kerran sulatettua se tuppasi huoneenlämmössä muuttumaan hieman turhan pehmeäksi, mutta no, niillä mentiin sitten.

Suklaat ja sipulit sulassa sovussa! (Tai "suvassa solussa", kuten ensin

kirjoitin.) 

Tässä vielä kuva rasiasta, jonka Yuukille tein. Saa poika sen sitten,

jahka Ranskasta palailee~

Ensimmäisen boksin ehdin antaa jo heti keskiyön jälkeen - onnellinen saaja oli töistä palannut, uupunut Haku, joka innostui suklaasta siinä määrin, että tahtoi ottaa kuvan yhdessä. ("Mä en ole ikinä saanut ystävänpäiväsuklaata! Kiitos kiitos kiitos!!") Valitettavasti kuva on edelleen Hakun hallussa, joten en saa sitä tähän hätään julkaistua, mutta tässä joitakin muita ihmisiä, joille myös suklaatia annoin.

Ojisan!

(Jokseenkin pelottava) Hali-senpai!

Ekstrabonuskuvana yhteiskuva meidän viimeisimmästä Gatheringistä!

Eli sellainen ystävänpäiväinen tervehdys täältä Nousevan auringon maasta. ^^ Hyvää ystävänpäivää kaikille!