Minne katosi päivät - ensimmäinen kuukauteni

Huhhuh! Jopas on taas tullut juostua siellä ja täällä - niinkin ahkerasti, ettei ole ollut aikaa kirjoitella. Itse asiassa nytkään ei olisi (pitäisi pullottaa kymmenen litraa simaa ja mennä sitten pikapikaa nukkumaan, jotta jaksaisi nousta huomenna virkeänä taas yhdelle Tokio-retkelle), mutta ajattelinpa nyt silti muutaman rivisen kirjustella, onhan tänään sentään niinkin merkittävä päivä kuin Higashimatsuyamassa oloni ensimmäinen kuukausipäivä!

...tulipa vähän hassusti asia ilmaistua, mutta niin - yli kuukauden päivät on tullut Japanin kamaralla vietettyä. Se on ajatuksena tosi outo, koska minusta tuntuu, että olisin tullut tänne vasta tyyliin viime viikolla... Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Välillä pelottaa, että jollen pidä varaani, niin kohta tämä lysti on jo ohi. Apuva!

Olen kuluneen kuukauden aikana nähnyt, tehnyt, syönyt ja juonut niin paljon uutta ja Suomi-elämästä poikkeavaa, että sitä on hankalaa tiivistää tai ylipäätään pukea kokonaisuudessaan sanoiksi. Silmä ja korva alkavat jo tottua ympäristöön, mutta aina välillä jo pelkkä kadulla kulkeminen ja kauppojen mainostaulujen näkeminen saattaa kutkuttaa - "hitsit, meitsi on ihan oikeasti nyt Japanissa!" Täällä on paljon vierasta ja jonkin verran suorastaan ikäviä tai hankalia asioita, mutta toisaalta niin paljon mukavia ja ihmeellisiä asioita, että tunnen olevani aika kotonani täällä.

Opiskelu on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Opettajat ovat pääasiassa mukavia ja elämä yliopistolla on mukavan leppoisaa uusien vaihtarikaverien seurassa hengaillessa ja japanilaisten tuijotuksen/ihastelun/kunnioituksen/pelon kohteena ollessa. Ainut mihin olen tyytymätön on se, että kuukaudenkin maassa olon jälkeen kielitaitoni on vielä aika onneton... Mutta ehkä se tästä lähtee paranemaan tulevien kuukausien aikana, ainakin toivon kovasti niin!

Toinen murheenaihe on älytön rahanmeno. Mulla on palanut ihan julkeasti rahaa, vaikka olen ollut täällä vasta kuukauden. Jotenkin tuntuu, että joka päivä ostaa jotakin: ruokaa, juotavaa, vaatteita, junalippuja... Ekat laskutkin ovat tulleet, ja niitä pitäisi käydä maksamassa ensi viikolla. Yhyy, missä on mun Daddy Long Legs joka kustantaisi mun eloni täällä, kysyy nimimerkki "Nyt on kauniita vaatteita, mutta milläs rahalla sitä loppukuukauden ajan esim. syödään?" Noh, ehkä aloitan junapassin voimassaoloajan umpeuduttua niukkuusjakson ja joskus myöhemmin, jos tämä holtittomuus ei meinaa siltikään loppua, yritän hakea jotakin töitä. Kyl kaik luvtiutuup!

Mutta joo, nyt voisin viimein siirtyä sen siman pariin.. Todettakoon, että meillä on siis aikomuksena järjestää meille ja muille vaihtareille vappubileet, jossa tarjolla on muun muassa mainittua vappujuomaa sekä munkkeja, joiden tekoa itse asiassa tänään testasimme Green housella. (Onnistuivat oivallisesti. <3) Huomenna taas lähdemme tavanomaista isommalla kokoonpanolla Tokion Odaibaan, joka on siis ilmeisesti keinotekoinen saari Tokionlahdessa ja josta en itse asiassa sitten paljon muuta tiedäkään. Eli jännä reissu tiedossa! Sunnuntaina taas menemme Harrin japanilaisen tuttavan luokse syömään ja tutustumaan uusiin ihmisiin.

Sellaistapa tällä kertaa. Mutta jotta tämä merkintä ei jäisi ihan kuivakaksi höpinäksi, tähän loppuun vielä lempikuvani tältä viikolta:

Lisää kuvia ja kertomuksia myöhemmin, kun olen selvinnyt viikonlopun riennoista. Mata ne!