lauantai 6. lokakuuta 2012

Tarinoita Omenamaasta, FINALE

 Terveisiä täältä Japanin syksystä! Viime viikon lauantaina osallistuin vaihtareille
tarkoitettuun tapahtumaan,  jossa ensin kokeiltiin kalligrafiaa ja lopuksi 
käytiin paikallisella nashi- eli japanilaisia päärynäomenoita kasvattavalla farmilla 
nashi jos toinenkin poimimassa. Ulkkareita ei paikalla ollut kuin kaksi (minä
mukaanlukien), mutta japanilaisia tätejä ja setiä olikin sitten sen edestä.

Kiitos ja anteeksi, taas vaihteeksi... Syyslukukauden alku riemuineen ja stresseineen on syönyt sen verran energiaa, että olen ollut kovin haluton kirjoittelemaan tänne mitään. Nyt kuitenkin päätin viimein tsempata ja puristaa ulos Aomorin reissun viimeisetkin käänteet; josko sen jälkeen pääsisi taas hieman ajankohtaisempiin aiheisiin...

Aomorin valloituksen kolmannen eli viimeisen päivän keskeisin juttu oli kokea (hintsusti ennen kotimatkalle lähtöä) pala Nebuta-festivaalin meininkejä. Ne meiningit olivat luvassa kuitenkin vasta illalla, joten päivällä oli aikaa matkata Yuukin perheen mukana Kokeshi-museoon sekä peltotaidetta katsomaan. Ja tietenkin aloittaa päivä tuhdilla aamiaisella, jonka tekoon allekirjoittanutkin osallistui hieman!






 Kyllä, meitsi leipoi pullaa! Onnistuivat ihan mukavaisesti ja maistuivat kaikille.
Mutta niin, aamiaisen jälkeen kulkumme suuntautui Kokeshi- eli japanilaisten puunukkejen museoon/kulttuurikeskukseen, jossa kokeshien ihmettelyn lisäksi pääsimme itse tuunaamaan syömäpuikot, maistamaan omenapehmistä ja testaamaan superkuumaa jaloille tarkoitettua kuumaa lähdettä.


Syömäpuikot saivat heinot/"hienot" kuvioinnit hiekkapaperin avulla. Saimme
käsiteltäviksemme puikot, jotka oli ensin maalattu punaisella ja sitten
mustalla (tai päinvastoin). Hiekkapaperilla hankaamalla pohjamaali tuli
näkyviin ja kuvioi puikot hauskasti. 

Jätski OMNOM

Mestari työssään!


Äkkiseltään sitä ei välttämättä huomaa, mutta kaikilla näillä nukeilla
on erilainen naama+hiukset -kombinaatio! Kokeshin yleisilme vaihteli/
vaihtelee alueittain. 

Hintsusti oli kuumaa vesi!


Kokeshi-meininkien jälkeen kävimme ihmettelemässä erään japanilaissedän omaisuuksien arvoista keramiikkakokoelmaa ja keraamikanpolttouunia. Japaninkielinen selostus mesopotanialaisten kippojen synnystä meni vähän ohi korvien, mutta herran saviastioita ja muita keramiikkaa varten rakentama polttouuni oli aika vaikuttava; kyseessä oli nimittäin usean kymmenen metrin mittainen "tunneli", jonka lämmittämiseen puilla kuulemma kului kuudesta kahdeksaan tuntia. Kuvia minulla ei valitettavasti ole kummastakaan, astioista tahi polttouunista, koska kuvaaminen oli kielletty. Sen sijaan kuppien ja uunien jälkeisestä vihreän teen ja teekakkusen maistelusta minulla on yksi kuva:

Soushi ottaa mallia äidistään ja isoveljestään.

Teehetken jälkeen suuntasimme pienelle välipalalle lähistöllä asuvan Yuukin isoäidin luo. Isoäiti asustelee noin tunnin ajomatkan päässä Yuukin perheen kotoa, mikä lieni syy siihen, että mummo ja kiireistä opiskelijaelämää viettävä Yuuki kohtasivat ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.


Soushi tutustuttaa mummoa Pokémonien saloihin.


Arvaatteko, mikä mehu oli kyseessä?


Maistuvien maissintähkien, vesimelonin ja omenamehun (kaikki muuten mummon puutarhasta lähtöisin) jälkeen suuntasimme ihmettelemään hieman tavallisesta poikkeavaa peltoa. Maanpinnalta käsin meininki oli tällainen:


Eriväristä ruohoa, jee? Mutta kun kipusi katsomaan samaista peltoa vähän korkeammalta...




...paljastui kuva! Kyseessä on siis Inakadate-nimisen kylän asukkaiden tanbo- eli riisipeltotaidetta, jonka eri värit syntyvät erilaisista riisikasveista. Kyläläiset suunnittelevat ja toteuttavat joka vuosi uudet kuvat, joita voi ihastella huhti-toukokuusta aina syyskuuhun asti.




Riispeltotaiteen jälkeen oli aika suunnata takaisin Aomoriin ja Yuukilaan, jossa pienen lepohetken/pakkailun jälkeen oli luvassa jäähyväisateria - sukiyakia!


(Muut oli vielä jossain puuhaamassa jotakin.)


Ja sitten, hyvät naiset ja herrat, oli koko matkan pääpointin vuoro: Nebuta-festivaali!



Festivaalin oli tarkoitus alkaa seitsemältä, mutta jostain syystä alku viivästyi vähäsen. Noh, ei se mitään - odotellessa ehti ihmetellä liikkeellelähtöä odottavia festivaaliin osallistujia ja nauttia odotuksen täyteisestä tunnelmasta.





Viimein odotus kuitenkin palkittiin ja Nebuta-paraati lähti iloisesti ja meiluisasti liikkeelle.













Kuten voitte huomata, Neputa- ja Nebuta-festivaalien ero on, no, neputojen ja nebutojen välillä (neputa on lyhtymäinen, nebuta taas "kolmiulotteinen") sekä marssijoiden tanssissa ja huudossa. Siinä missä neputamarssijat huutavat "jaijadoo", nebutatanssijat huutavat tanssinsa rytmissä "rasseraa, rasseraa". Jälleen kerran huudolla ei ole mitään erityisempää merkitystä, kunhan nostattaa marssijoiden intoa ja kuulostaa hauskalta. Neputa-festivaalin sotahuutomainen "jaijadoo" on ehkä vähän hauskempi kuin "rasseraa", mutta muuten ehkä pidin vähän enemmän Nebuta-festivaalista. Yuukin mukaan festivaali on kahta hauskempi, jos on mukana hyppimässä ja huutamassa. Toivottavasti siis joskus tulevaisuudessa pääsen kokeilemaan!

Sitten tulikin aika kiittää ja kumartaa Yuukin superystävällistä perhettä ja kömpiä yöbussiin, joka kuljetti meidät takaisin Saitaman seuduille. Vaikka Aomorin reissu ei hirmuisen pitkä ollutkaan, ehdimme nähdä ja kokea tosi paljon - reissu onkin yksi ehdottomasti parhaista kesäloma- ja miksei koko vaihtoaikani muistoista!

Tähän päättyy siis viimein Aomorin matkakertomukseni, jonka valmiiksi saamiseen meni, öh, lähes puolitoista kuukautta... Josko nyt viimein päästäisiin taas hieman tuoreempien aiheiden pariin :'D

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kivoja kesämuistoja! Hienoa tuo riisipeltotaidet!

Lotta | Watia.fi kirjoitti...

Ihan älyttömän siistejä noi riisipellot! Oon joskus aikaisemminkin lukenut noista ja nähnyt kuviakin, mut luulin, et ne on jotenkin aika paljon muokattu ne kuvat et näyttäis hienolta. Mut taitaa ne oikeestikin olla mahtavia! :-D

Siiri kirjoitti...

Byhyy, tää on kyllä suolaa haavoihin kun nyt mua harmittaa taas etten Touhokussa asuessani koskaan päässyt Aomoriin asti. D:
Peeäs kai tässä pitää paljastaa että koen jotain pientä samastumista täällä ruudun takana sillä itellänikin on ollutt tollanen Touhokun kasvatti poikaystävänä tässä jokusen tovin vaikka siitä blogissani visusti aina vaikeninkin. :D

Hilda ☆ ヒルダ kirjoitti...

Anonyymi: kiitos!

Lotta: joo, en ole muokannut noita kuvia mitenkään, eli ihan "ehtaa tavaraa" ovat ;D

Siiri: noh, vielä on kesää eikun aikaa jäljellä, eli ehkä joskus tulevaisuudessa sitten. :) Ooh paljastuksia! Määkään en ole asiasta kirjallisesti maininnut, mut taitaa nuo kuvat ja muut asiayhteydet paljastaa asioiden laidan jo kilometrien päästä ;D

  © Blogger Template by Emporium Digital 2008

Back to TOP