Aloitetaan kylmistä tosiasioista: peruin lentolippuni viime maanantaina.
Kaikesta aiemmasta uhostani huolimatta en siis ole sittenkään lähdössä nousevan auringon maahan vielä tänä keväänä. Kelkkani lähti hitaasti mutta varmasti kääntymään viime viikonloppuna, kun aloin ihan vakavasti miettiä koko käsillä olevaa tilannetta. Ensimmäiset kaksi viikkoa ajattelin kaikkea jollakin tapaa "laput silmillä", lähinnä tunteella - olen odottanut tätä nyt niin kauan, kyllä kaikki siellä sitten järjestyy, olisin niin pettynyt jos en lähtisi, jne. Aikani sulateltuani asioita aloin kuitenkin olla valmis ajattelemaan asioita myös jossain määrin järkevästikin, ilman aiemmin painostanutta hillitöntä pettymyksen pelkoa tai hätähousuilua. ...tai no, ainakin niiden lievemmillä versioilla.
Keskeisimmäksi kysymykseksi minulle nousi se, että onko minulla oikeasti niin kiire lähteä kuin nyt kuvittelen. Kulunut vuosi on tuntunut kieltämättä paikoin pitkältä kuin nälkävuosi, mutta toisaalta... tahdonko tosiaan kiirehtiä maahan, jossa ensimmäiset kuukaudet kuluvat todennäköisesti varsin epävakaissa merkeissä? (Tilanteen vakavuudesta kertonee se, että myöhäisemmäksi ei siirtynyt vain vaihtareiden tulo, vaan kaikki Daito Bunkan toiminta - esimerkiksi avajaisseremonia siirtyi huhtikuun ensimmäisestä päivästä 30. päivään. Siitä, miten tämä vaikuttaa daitolaisten kesälomaan, en ole varma, mutta veikkaisin loman lyhenevän.) Kieltämättä nyt kaikki paperityöt, viisumin hankinnat, kämpän vuokraukset sun muut olisivat hoidettuna ja vaihtovuosi lähtöä vaille valmis, mutta silti...
Koska olen yllätysten nainen, en juurikaan harkinnut aiemmin mainitsemaani suunnitelma A2:ta (ts. menisin syksystä alkaen puoleksi vuodeksi vaihtoon) vaan hyppäsin suoraan suunnitelmaan C - että siirtäisin lähtöni vuoden 2012 kevääseen, sillä edelleenkin tahdon sen kymmenen kuukautta vaihdossa olla. Keskeisin ongelmani on ollut kuitenkin tekemätön kandintyöni ja erityisesti proseminaari, jossa tuo työ tehdään. Yleisessä kirjallisuustieteessä, jota siis jo kolmatta vuotta Tampereen yliopistossa opiskelen, proseminaari järjestetään vain kerran vuodessa, keväisin. Siinä missä monet kanssani samana vuonna aloittaneista kavereistani askartelevat parhaillaan kandinsa parissa, itse siirsin proseminaariin osallistumisen reilusti seuraavalle vuodelle, kestäähän se tammikuusta aina huhti-toukokuulle asti ja olisi näin ollen jäänyt pahasti kesken vaihtovuoteni alkamisen takia. Ongelman nimi onkin siis se, että vaihtovuoden alun siirtyessä vuodella eteenpäin sama tilanne olisi edessä myös ensi keväänä. Ilman vekslausta vaihtoehtoja olisi kaksi: joko vaihtovuosi tai proseminaari siirtyisi vielä vuodella eteenpäin. Toisin sanoen: joko valmistuisin kandiksi vasta viidentenä opiskeluvuotenani (tavoiteaika on kolme vuotta) tai odottaisin vaihtoon pääsyä kolme vuotta. Jep, kumpikaan vaihtoehto ei ole mikään erityinen onnen ja autuuden riemuvoitto.
Siksipä päätinkin vekslata.
Kuluneen viikon aikana käymieni sähköpostikeskusteluiden myötä pelastuksen aamunkoitokseni on alkanut muodostua Suomen kirjallisuuden proseminaari, joka vastoin yleisen kirjallisuustieteen sukulaistaan järjestetään aina syksyisin. Uskaltauduin nimittäin alkuviikosta kysymään sähköpostitse yliassistentiltamme, joka vetää tämän kevään proseminaaria, että a) olisko meidän aineemme proseminaaria mahdollista järjestää (myös) syksyllä tai b) voisinko poikkeuksellisesti osallistua sukin proseminaariin. Siinä missä hän sanoikin ensimmäisen vaihtoehdon olevan erinnäisistä syistä jokseenkin mahdoton, jälkimmäisen vaihtoehdon puoltamista hän ei nähnyt täysin mahdottomana, onhan tilanne kuitenkin varsin poikkeuksellinen. Hän lupasi kysyä asiasta aineiden professoreilta, ja toistaiseksi ainakin oman aineeni professori oli sitä mieltä, että asiaa voidaan poikkeuksellisesti puoltaa ("Juuri Japani! Sehän ei sovi, että kaikki YKIR:in opiskelijat alkaisivat vaihtojen takia muuttamaan proseminaaria"). Yliassistenttimme veikkasi, että todennäköisesti myös Suomen kirjallisuuden professori olisi asiasta samaa mieltä, eli asia olisi sikäli aika varma, mutta odottelen nyt vielä tämän toisenkin proffan vastausta.
Siinä missä olenkin tähän asti maininnut ongelmaksi lähinnä tuon proseminaarin, lienee ihan paikallaan todeta, että alkuviikosta minulla ei ollut itse asiassa harmainta hajuakaan siitä, miten Daito Bunka suhtautuisi tähän siirtämisajatukseeni. (Välillä mietin, että onkohan herra Kazuhiro jo ihan kyllästynyt vuoroin minun, Merin tai KV-Sarin lähettämiin kysymyksiin, muutoksiin sun muihin...) Tosiasiahan on se, että Tampereen yliopisto en ehtinyt jo valita Daitoon lukuvuonna 2012-2013 lähtevät vaihtarit, eli minä ja Meri (joka itsekin alkoi miettiä lähdön siirtämistä puolen vuoden sijaan vuodella) olisimme tietyssä mielessä ekstraa. Onneksi Daito tuli tässä kohtaa meitä vastaan ja Kazuhiro kirjoittikin minulle, että "this current situation here in Japan is quite irregular, so we will make an arrangment as much as we can for welcomimg exchange students who can not attend to this spring semester 2011. Therefore it is possible for you to attend next spring semester 2012, even though UTA have already nominated other two exchange students from UTA to DBU for the calender year 2012 ." Jes! Nyt vaan kun saisin mahdollisimman pian vahvistuksen myös Suomen kirjallisuuden professorilta, uskaltaisin Daitoon pistää postia, että tosiaan kykenisin ensi keväänä tulemaan.
Koska asuntoni on parhaillaan alivuokralaiseni käytössä, asunen kevään ja kesän vanhempieni luona täällä Salossa. Kesätöitä on tässä kohtaa hieman haastavaa saada, joten todennäköisesti teen lähinnä kesäopintoja sen verran kuin mahdollista. Meri kertoi japanin opettajamme sanoneen, että voin osallistua jatkokurssi II:n tenttiin, vaikka en nyt lopputunneilla ole ollutkaan. Ajattelinkin koettaa, josko ennen tuota 15. päivän tenttipäivää ehtisin oppia uudet asiat (kieliopit ja kanjit) sekä kerrata vanhat, niin voisi sitten saada opintopisteet myös tuosta kurssista. :) Muutenkin pitäisi Tampereella käydä hoitamassa muutama koulujuttu sekä pyörä hakemassa. (Tietty jotain kavereitakin voisi olla ihan nastaa nähdä ;---)) Saas nähdä, miten minä ja pyörä junailemme itsemme Tampereelta Saloon...
Mutta niin, positiivisella ja oikeastaan aika innostuneella mielellä olen. Opintojeni oheen jäävän ajan (jota todennäköisesti tulee olemaan ihan mukavasti) ajattelin käyttää sellaisten juttujen uudelleenaloittamiseen ja tekemiseen, joita en ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä (esimerkiksi sarjakuvien piirtäminen). Olisi myös mukavaa viimein päästä näkemään kunnolla Tampereen kesää ja kenties hieman matkustella.
Kaik lutviutuup! Kyllä se Japani minua siellä odottaa. :)
Blogiuutuus
11 vuotta sitten
5 kommenttia:
Hienoa, että vaihto onnistuu ilman mukinoita mistään suunnasta sitten myös ensi keväänä! Me so happy. :) Ja oon myös onnellinen että saan nautti Hilduraisen seurasta vielä tänä kesänä! :) BTW: Milloin haluisit tulla Tampereelle nyt keväällä? Meille voi tulla yöpymään! (Mikäli kestää Ellun märkiä pusuja ja yli-innokkuutta... :D)
Senni, määkin oon noista varsin iloinen ;) Hmm, näillä näkymin yrittäisin tuohon 14.4. olevaan japanin tenttiin osallistua; voisiko ainakin alustavasti ajatella, että vaikka 13. päivästä lähtien tulisin teille yöpyilemään? (Ihan vaan sen viikonlopun varmaan olisin.)
Heips! Oon seuraillu tätä sun blogia tosta Japani-katastrofista lähtien ja on kiva kuulla, että oot saanut asiat noin hyvin järjesteltyä :) Oon itsekin muuttamassa täältä Vaasasta tän kuun lopulla sinne päin, aluksi oon kuukauden porukoilla Muurlassa ja sit etitään kämppää Turusta.. Aattelinkin että ois kiva päästä käymään vaikka kahvilla tms kun kerrankin pyöritään samoilla kulmilla :) T:Minna
No voi, mutta varmasti tosi jepa juttu toisaalta. Saat varmasti vaihtovuodesta enemmän irti, kun kaikki paikat ei oo siellä heikun keikun. Rohkea päätös! Kuinka moni pystyy tuollaiseen? :)
Minna, kahvilla (tai mun tapauksessa teellä ;)) vois olla tosi mukavaa käydä! Voidaan vaikka facebookissa viestiä tarkemmin ja tietty tekstata/soitaakin saa, mun numero kun on edelleen sama kuin yläasteella. :)
Salla, mää en aluksi edes oikein tahtonut ajatella tällaista vaihtoehtoa, kun olin jotenkin niin pettynyt, mutta nyt jonkun aikaa sulateltuani oon oikeestaan innoissani siitä, miten ehdin tässä keväällä/kesällä tehdä kaikkea jännää ja saada kandintyönkin pois alta, ennen kuin Nipponlandaan lähden. Miinuksena vaan se, että täytyy taas odottaa melkein vuosi... ;P
Lähetä kommentti