keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Höpsöjä sisäpiirivitsejä ja hirmumyrskyjä

...sain Meriltä äsken viestin, että telkkarista tulee Leijonakuningas, ja niinhän sieltä tuleekin - voitte siis vaan kuvitella, kuinka kauan tämän merkinnän kirjoittaminen on kestänyt...

Mutta niin. Edellisestä kirjoituskerrasta on sen verran aikaa, että tähän väliin on mahtunut ensimmäiset vaihtaribileet, avajaisseremonia, ensimmäinen matka Tokioon, kaksi myrskyä, yksi maanjäristys sekä enemmän
upeita banaaneja kuin uskoa saattaa. Mutta aloitettakoon niistä bileistä.




Perjantaina pääsin kokemaan ensimmäisen myrskyn täällä! Koska sää oli meille keltanokille aika hurja, päätettiin tervetuliaispippalot siirtää seuraavaan viikkoon. Hupaisa juttu kuitenkin oli se, että kun lopulta kaikki osallistujat olivat saaneet tiedon siirrosta, sää alkoi seljetä, ja pippaloiden alkamisaikaan taivas oli jo kirkas. Kaikanin bileet oli kuitenkin jo ehditty perua, mutta ei se mitään - menimme pienemmällä porukalla Green houselle istumaan iltaa. Paikalle saapui myös senpaimme Harri!



Mitäs me suomalaiset!

Meininki jatkui niinkin hyvissä merkeissä, että illan viimeinen juna ehti mennä menojaan, ja jäimme Green houseen yöksi.

Viitisen tunnin epämääräisten unien jälkeen oli aika lähteä reippaana ja innokkaana avajaisseremoniaan.


Avajaisseremonia oli tarkoitettu ensimmäisen vuoden opiskelijoille
, mutta paikalla oli paljon vanhempiakin opiskelijoita, tosin hieman toisenlaisessa tarkoituksessa kuin juhlallisuuksiin osallistumassa; juhlasaliin johtavan reitin varrelle oli kerääntynyt nimittäin koko joukko yliopiston monituisten kerhojen ja circeleiden edustajia, jotka sangen innokkaasti ja kahta kovaäänisemmin koettivat klubejaan mainostaa. Meidän vaihtareiden kohdalla innostus ponnahti potenssiin kymmenen...




Se oli... melkoinen elämys. Onneksi paikalla oli lohtuhalittavaksi Daiton maskotti!


Kyllä, se on Beatrix Potterin kirjoista tuttu Petteri Kaniini. Älkää kysykö miksi, en oikeasti tiedä.


Avajaisseremonia ei pelotteluista huolimatta kestänyt kolmea tuntia, mutta pitkiä puheita siellä pidettiin. Ennen jokaista puhetta meitä kehotettiin nousemaan ylös, jonka jälkeen Rei! -käskyn kuultuamme kumarsimme puheenpitäjälle. Sama toistui myös puheen päätyttyä. Mitä tulee itse puheisiin... Itse nappasin lähinnä epämääräisiä palasia sieltä täältä, yksi vaihtareista nukahti ja Henna oli kuulevinaan, että toinen puheepitäjistä sanoi "tanoshii banana" (= hauska banaani). Tilannetta ei yhtään parantanut se, että virallisten puheiden jälkeen lavalla esitettiin kolmen ihmisen draamakomedia tupakoinnin vaaroista. ...älkää kysykö, en oikeasti tiedä miksi...



Avajaisseremoniallisuuksien päätyttyä saimme opiskelijakorttimme ja selostuksen tulevan viikon ohjelmasta (mikä oli muuten aika haastavaa kuunneltavaa, kun väsymyksestä johtuen keskittymiskyky oli jotakuinkin olematon). Sitten palasimmekin koteihimme nukkumaan univelkoja pois...

Maanantai oli vapaapäivä, joten päätimme viimein tehdä ensimmäisen retkemme Tokioon! Suomitriion lisäksi iskuryhmään kuului myös japanilaisvahvistuksemme Yuki.






Pysähdyttyämme yhdessä levykaupassa ja syömässä Ikebukurossa jatkoimme matkaa Harajukuun, joka tunnetaan omalaatuisesta muodistaan. (Ikebukuro ja Harajuku ovat siis Tokion kaupunginosia.)



...en sitten tiedä, oliko kiitos koululaisten viimeisten kevätlomapäivien, mutta siellä oli väkeä kuin pipoa! Luovutimmekin jo heti alkumetreillä pääkadulla kulkemisen ja suuntasimme hieman selvemmille vesille.


Minulla ei ole valitettavasti kuvia kaupoista, vaikka varsin monissa moisissa kävimmekin. Jahka elämäni täällä tasaistuu ja tylsistyy (haha), voisin tehdä oman merkinnän japanilaisista vaate- ja kenkäkaupoista. Tässä kohtaa tyydyn kuitenkin vain toteamaan, että japanilaisen naistenmuodin tuntuisi voivan tiivistää ainakin yleisellä tasolla sanoihin "kallis pastellinsävyinen sifonkipaita". ...tai no, materiaalista en mene ihan takuuseen, mutta sellainen kuultava liukas kangas on tosi suosittua täällä. Lisäksi varsin monien vaatteiden malli on sellainen, että pukukopissa pääsee kokemaan yllätyksen - "en tiennytkään, että olen raskaana!"

Mutta ei se mitään; matka jatkui kaupasta toiseen.



!! Se muuten näytti ja jopa kuulosti ihan samalta
kuin suomalainen sisarensa!


OMNOMNOMNOM.


Ehkä söpö, ehkä ei.

Päivän alkaessa kääntyä iltaa kohti olimme sen verran väsyksissä, että päätimme jättää muiden kaupunginosien koluamisen toiseen (tai kolmanteen) kertaan.



Ruuhka-ajan takia juna oli aivan täppösen täynnä, joten jouduimme seisomaan suurimman osan paluumatkasta. Väsyneenä jutustelumme meni äkkiä tosi omituiseksi, minkä myötä tanoshii banana kulminoitui hysteerisen hihityksen myötä utsukushii bananaksi (= upea banaani) ja Yuki sai koko joukon noloja lempinimiä. (Katseiden perusteella kanssamatkustajat taisivat olettaa meidän olevan humalassa.) Mutta It's okay, kuten Yuki tapansa mukaan sanoisi.

Tiistaina... Öö, kävimme yliopistolla tekemässä taas jotakin, minkä jälkeen suuntasimme ostarille tavoitteenamme ensimmäinen purikura-kokemus. Aion tästäkin tehdä jossain vaiheessa oman merkintänsä, joten nyt totean vain, että kyseessä on automaatti/koppi, jossa kaverukset voivat ottaa joukon erilaisia yhteiskuvia ja myöhemmin muokata niitä hieman. Meidän ihka ensimmäinen purikura-kuvakokoelma näyttää tältä:



Ostarilla käynnin jälkeen suuntasimme kulkumme Higashimatsuyama centeriin ja sadan jenin kauppaan. ...harmillista kyllä junamatkan aikana sää ehti kääntyä huonompaan suuntaan, ja kohta jouduimmekin taistelemaan läpi piiskaavan tuulen ja sateen. Jokusen kotitaloustavaran lisäksi retken saldona oli kaksi kertaalleen väärinpäin kääntynyttä, yksi osittain rikkoutunut ja yksi totaalisen tuhoutunut sateenvarjo sekä joukko varsin märkiä ihmisiä. Kotiin päästyäni lämmin kylpy olisi houkuttanut, mutta tyydyinkin käymään vain suihkussa ja sukeltamaan sitten peittojen alle.

Tänään... kävimme tutustumassa Daito Bunkan Itabashin kampuksella, joka on Tokion puolella/liepeillä ja jonne meillä suomalaisilla ainakaan ei todennäköisesti ole hirveästi asiaa.








Vierailun ehdottomasti kuumottaviin osuus oli Daito Bunkan rehtorin ja parin muun tärkeän sedän kohtaaminen. Ensin jokainen esittäytyi lyhyesti, ja sen jälkeen rehtori & kumppanit kyselivät kaikilta tarkentavia kysymyksiä. Ei kai siinä muuten mitään olisi ollut, mutta kun kaikki tapahtui japaniksi... Eihän siinä voinut välttyä siltä tukalalta usean sekunnin hiljaisuudelta, jossa hymy jäätyy, katse lasittuu ja mielen täyttää vain yksi asia: mitä ihmettä minulta juuri kysyttiin?

Vierailun toinen punoitusta aiheuttava osuus oli se, kun onnistuin vessassa valokatkaisijaa etsiessäni aiheuttamaan jonkin sortin hälyytyksen. Mitäs mokomat teette nappuloita, jotka ovat väriltään vihreitä, jonka tarkoitusperä merkitty kanjeilla ja joka on sijoitettu seinään juuri käden ulottuville?! Siinä sitten kumartelin sata kertaa ja hoin sumimasen-mantraa, vaikka ilmeisesti vähän lievemmälläkin katumusharjoituksella olisi selvinnyt. Noh, tulipahan sekin synti kunnolla sovitettua ja läksy merkitykseltään tuntemattomien nappien rauhaan jättämisestä opittua.

Lopuksi treffasimme Harrin, joka opiskelee Itabashin kampuksella. Hän johdatti meidät yhden proffansa työhuoneeseen, jossa pääsimme nauttimaan sipsejä ja viiniä. (Kuulemma normaali käytäntö!)


Phuuh! Selkään sattuu ja silmät ovat ihan killillään väsymyksestä, mutta nytpähän on tilitykset kuluneista päivistä tehty. Koska sakura on viimein alkanut kukkia myös näillä nurkilla, olisi huomenna luvassa hanami eli kukkain katseluhetki Uenon puistossa vaihtariporukalla. Varautukaa siis kirsikankukkakuvatulvaan!

Tästä päivästä voisin tosin vielä kertoa sen verran, että illalla kaupasta poistuessani poikkesi hyvän tuoksun houkuttelemana kaupan edessä olevalle yakitori-kioskille, jossa ystävällinen myyjäsetä toivotti minut tervetulleeksi ja lupasi hintaa kysyessäni minulle pienen alennuksen. Kanavartaan valmistumista odottaessani jutustelimme sitä ja tätä, ja lopuksi setä lupasi, että jos tulisin vielä uudestaan, saisin silloinkin alennuksen. Totesinkin lähtiessäni, että mata ne, nähdään taas.

4 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Uutisissa oli, että tossa hirmumyrskyssä kuoli 4 ihmistä, aika hurjaa ne! Meilläki vedettiin kokeet yhteen ilman taukoja että kerettäis kotiin ennen junien stoppaamista.

Kuinka kaukana teiän yliopisto on muuten Tokiosta? Ja mikä sun 学部 on Daitossa? Ihan uteliaisuuttani kyselen :)

Ja noista klubeista ja circleistä: LIITY IHMEESSÄ. Paras keino tutustua uusiin tyyppeihin ja oppia nopee japania. Ite suosittelen tietty cheerleadingia! ;)

Noorula kirjoitti...

Hauskaltapa kuulostaa elämä siellä! :)

Ah, sä löysit hälytyksestä päätellen rape prevention buttonin! Mä oon kuullut niistä huhua mutten oo vielä nähnyt yhtäkään. Kuulemma kaverin labran MIESTENvessassa on sellainen... :D

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ylisöpö tuo Yuki;D<3

Hilda ☆ ヒルダ kirjoitti...

Maija: joo, melkonen myräkkä kyllä oli... :o

Tämä meidän Higashimatsuyaman kampus on noin tunnin junamatkan päässä Itabashin kampukselta, joka siellä Tokion liepeillä sijaitsee. Gakubustani en suoraan sanoen ole täysin varma; hakupapereihin kirjoitin "American and English Literature", mutta todennäköisesti koko tämä vuosi kuluu pelkkien kieliopintojen parissa...

Jeps, olen ajatellut! Valinnanvaraa vaan on niin kauheasti, että olen ihan pulassa... ;D

noorura: hahaha, no ei ihmekään että niiden tätien ilme oli vähän... mielenkiintoinen :DD

Anonyymi: jep, Yuki on meidän ikioma bishounen <3

  © Blogger Template by Emporium Digital 2008

Back to TOP