Terveisiä Japanista

Niin se aika rientää - taitaa nimittäin olla aikalailla tasan vuosi siitä, kun sain idean hakea vaihto-opiskelupaikkaa Japanista. Sayonara, Suomi! sai myöskin alkunsa aika samoihin aikoihin, onhan blogin 1-vuotissynttäreihin enää vain kuukauden päivät! :) Siinä missä aikaa onkin tähän koko vaihtoprosessiin kulunut, päivät lähtöön vähenevät vähemistään: laskujeni mukaan on enää vain 53 aamua jäljellä. Tässähän alkaa kohta ihan jännittää!

Mutta sitten asiasta kukkaruukkuun: muistatteko, kun aiemmin kerroin saaneeni japanilaisen sähköpostikaverin, Mizukin? Lähetin hänelle joululomalla pienen Suomi-henkisen joulutervehdyksen (Fazerin mustikka-suklaata, paketin Nordqvistin pussiteetä, pienen rasiallisen salmiakkia sekä kortin), ja hän piti siitä kovasti. No, edellispäivänäpä posti toi minulle tällaisen paketin:


Se tuntui niin isolta verrattuna siihen kapeaan kuoreen, jonka minä hänelle lähetin... (Mutta no, ajatus on tärkein! n_n') Mizukinkin paketin sisältö oli varsin syötäväpainotteinen:


Oranssihtavat syötävät ovat suolaisia; pitkänmallisessa pakkauksessa on riisikeksejä (maistuvat riisimurojen ja riisikakkujen risteytykseltä) ja sen vieressä olevassa paketissa on kananmakuisia perunalastuja. Big Katsua en ole vielä maistanut, eikä minulla ole oikeastaan hajuakaan, mitä se on :D Sen verran olen saanut pakkausta tavattua, että siinä luvataan "Herkullisuus (?) BIG! Koko BIG!" ("Oishisa biggu! Saizu mo biggu!") Eli ei mistään ihan turhasta pöperöstä ole kyse?

Pienet oranssipäiset pakkaukset sisältävät suklaakarkin, kaksi muuta pientä pakkausta taas sisältävät jotakin purkan tapaista ja Milky-rasiassa on sellaisia kovia maitokarkkeja. Tuossa vihreässä pakkauksessa taas on hyvinkin ehtaa japanilaista tavaraa - umeja eli etikassa ja mausteissa säilöttyjä japaninaprikooseja. Täytyy sanoa, että jo niiden haju oli aika tuhti...!

Paketin mukana tuli myös pieni kännykkäkoru (kiinnitin sen heti kännykkääni), söpöt jänis-kuvioiset syömäpuikot sekä hauskasti taiteltu kirje. Siinä missä kännykkäkoru ja syömäpuikot unohtuivat jostain syystä ylemmästä kuvasta, kirjeestä hoksasin ennen avaamista ottaa kuvan:


Sen kummemmin kirjeen sisältöön menemättä Mizuki varoittelee lopuksi happamanmakuisista umeista, mutta samalla toteaa, että ne ovat hänen suosikkinsa. Lieneeköhän japanilainen ume jollakin tavalla rinnastettavissa suomalaiseen salmiakkiin - ulkomaalaiset eivät yleensä niistä pidä, mutta makuun tottuneet paikalliset taas saattavat olla suorastaan hulluna niihin? ;)

Mutta mutta, ilahduin kovasti Mizukin lahjasta ♥ ありがとうございます!!

Lopuksi vielä kuva paketin kauniista postileimasta: