perjantai 23. maaliskuuta 2012

Konnichiwa, Japani!

Täällä sitä nyt sitten viimein ollaan! Olisin tehnyt merkinnän jo eilen, mutta koska Naritan kentän ilmainen netti ei ihan ylttänyt hotellillemme asti, jäi lento- & saapumispäiväterveisien kirjoittelu tälle päivälle. Kello kolmen tapaamisaikaan on hieman alle kolme tuntia, joten naputtelen teille nyt rivin jos toisenkin edellistä merkintää seuranneista meiningeistä. Harjoittamastani karsinnasta huolimatta tämä merkintä on varsin kuvapainotteinen, mutta se tuskin teitä haittaa!

Ennen tarkempiin Japanin terveisiin paneutumista palatkaamme vielä hetkeksi edellispäivään ja Suomeen.
Hilda Hoo Humpanheimo Suuri, valmiina
valloittamaan nousevan auringon maan!

Lähtöaamuna osasin ajatella vain sitä, mahtavatko lentokentän tädit ja sedät nillittää hieman ylipainoisista laukuistani - muuhun, esimerkiksi tulevan vaihtovuoden jännittämiseen, aivokapasiteettini ei oikein sitten riittänytkään. Pakkaustaistelun ja yleisen siivoamisen jälkeen lähdimme vanhempieni kanssa noin yhden paikkeilla Helsinki-Vantaan lentokentälle, minne saavuimme vähän ennen Tampereelta bussilla tulevia Meriä ja Hennaa. Merin tehdessä check-inniä join vanhempieni kanssa jäähyväiskahvit (tai no, minä -teen), jonka aikana lupasin varoa vaaroja, soittaa aina kun vähänkin siltä tuntui ja pitää passipussin paidan sisällä. Sen jälkeen koittikin sitten erkaantumisen hetki, kun jatkoimme tyttöjen kanssa turvatarkastukseen ja lentoamme odottelemaan. (Kukaan ei muuten nillittänyt niistä laukuistani! Voitto ihmiskunnalle!)
Vasemmalla meitsi, keskellä Meri ja oikealla Henna. Peace!

Olen ollut vain kerran yli parin tunnin lennolla (Amsterdamista Dohaan, kesti muistaakseni 6-8 tuntia), joten jännitin tätä liki 10-tuntista lentoa hieman. Kaikki meni kuitenkin varsin hyvin, joskin nukuttua en juuri saanut (lähinnä "horrostin" noin viiden tunnin verran).
Pakollinen lentokonenäkymäkuva.
Ateriamme. Pihvin lihapitoisuus hieman mietitytti, mutta ihan maittavaa se oli!
Jottai Japanin vuorii; takanamme istuvat japanilaisrouvashenkilöt ottivat niistä
innokkaasti kuvia, joten miksen siis minäkin!

Vähäisen nukkumisen seurauksena olo oli jokseenkin pöpperöinen, kun kymmenen aikaa paikallista aikaa (kolmelta yöllä Suomen aikaa) Naritan kentälle viimein saavuimme. Selvisimme turvatoimien läpi nopeammin kuin olin olettanut (vaikka jouduinkin täyttämään yhden lippulappusen uudestaan, koska ensimmäisessä lapussa olin käyttänyt kuulakärkikynän sijaan älykkäästi lyijykynää) ja laukkujenkaan kanssa ei ollut ongelmia, joten pääsimme jatkamaan matkaamme kentältä kohti hotelliamme varsin pian. Ulkona ilma oli puolipilvinen ja lämpöasteita noin kymmenisen, eli mikään erityinen lämpöaalto ei (lieväksi pettymykseksemme) kasvoillemme iskeytynyt.

Jahka olimme parin tunnin odottelun jälkeen viimein päässeet check-innaamaan (...miten tätä sanaa pitäisi oikeasti taivuttaa) hotellihuoneeseemme ja virkistäytyneet hieman, suuntasimme kulkumme takaisin kentälle ja sieltä junalla yhden pysäkin päähän Naritan keskustaan. Tähän mennessä olimme nähneet lähinnä teollisuusaluemaisia paikkoja, joten tunnelmamme eivät olleet olleet mitenkään erikoisemmat, mutta junasta näkyvät metsä- ja lähiömaisemat sekä Naritan juna-aseman ovilta avautuva vilkas kaupunkinäkymä alkoivat virittää meitä hieman innostuneempaan fiilikseen.
Näkymä kävelymatkan varrelta.

Narita-retkemme pääkohteeksi olimme (Lonely Planetin avustuksella) valinneet Narita-san Shinshō-jin, joka sijaitsee kymmenisen minuutin kävelymatkan päässä Naritan juna-asemalta. Ennen temppeleitä kaipasimme kuitenkin kiperästi ruumiin ravintoa, joten pienen hintavertailuharhailun jälkeen päädyimme pieneen okonomiyaki-paikkaan. ("Okonomiyakia" kutsutaan monesti japanilaiseksi pitsaksi; se on eräänlainen pannukakku, johon voi pitsan tapaan valita monenlaisia täytteitä.)

Kuvat ruokalajeista ja englanninkieliset tekstit helpottivat menun tarkastelua.

Pieni mutta tunnelmallinen paikka!

Pääsimme seuraamaan ruoan valmistumista, sillä kaikki sapuskat tehtiin suoraan
nenämme edessä.

Okonomiyakin lisäksi oli mahdollista saada myös muita paistettavia ruokalajeja,
esimerkiksi teriyakia ja omeletteja. Tässä Merin ja Hennan kanateriyaki-annokset.

Itse nuukailin hieman ja tilasin tofuomeletin, joka tosin oli oikein maittava sekin!

Saatuamme kupumme täyteen suuntasimme kulkumme kohti temppeliä. Matkan varrella oli monia söpöjä pikkupuoteja, joissa myytiin kaikenlaista aina perusturistikrääsästä teekuppeihin ja vihanneksiin, mutta emme niihin sen kummemmin tutustuneet (lähinnä aikaa ja rahaa säästääksemme).

Japanilaisen poseeramisen harjoittelua! Taustalla temppelialueen
sisäänkäynti.


En ole yleensä hirveän kiinnostunut historiallisista nähtävyyksistä, mutta Naritan temppelialue oli kyllä hieno paikka! Muita kävijöitä ei ollut kovinkaan paljoa, joten saimme nauttia rauhaa huokuvista maisemista ja upeista rakennuksista.
Sisäänkäynti temppelialueelle.

Tämän lohikäärmeksen nimi oli Hot Dog. (?)

Vesialtaissa oli kaloja...

...ja kilpikonnia. (Ja hirveästi kolikoita.)

Inhoan ottaa isoista rakennuksista kuvia, koska kuvat harvoin
pystyvät välittämään sen vaikuttavuuden, mikä niistä huokuu.
Tässä nyt moinen kuva kuitenkin!
Kallioseinämässä oli koko joukko pieniä pyhimyspatsaita.

Vähän matkan päässä oli yksi isompi.

Rakennukset olivat aika valtavia.


Kävimme pikaisesti myös temppelialuetta ympäröivissä puistoissa, jotka eivät olleet ihan vielä puhjenneet täyteen kevätloistoonsa.
Luumupuut kukkivat jo, ja niistähän piti ottaa kuva.
Jos toinenkin.
Kerta kiellon päälle!
Temppelien yhteydessä oli automaatteja, josta saattoi ostaa ennustuksia. Muistaakseni
sitomalla ennustuspaperi tuollaiseen kehikkoon voi välttää epäonnen.
Lähtiessämme takaisin kohti Naritan juna-asemaa päivä oli jo alkanut hiipua.


Paluumatkalla kipaisimme kaupassa ja ostimme hieman valmisnuudeleita ja japanilaista pullamössöleipää ilta- ja aamupalatarpeiksi. Takaisin hotellille päästyämme katsoimme hetken telkkaria (mm. koreankielistä, japaniksi tekstitettyä draamaa, josta emme ymmärtäneet juuri mitään), mutta varsin pian itse kukin päätyi hirsiä vetelemään.

Phuh! Kiitos Bloggerin epäkäytännöllisyyden kuvien lisäämisen suhteen, olen tehnyt tätä merkintää jo puolentoista tunnin ajan... Tässä kuitenkin noin suunnilleen eilisen ja edellispäivän meiningit. Tänään ei ole tapahtunut vielä mitään erityisempää, paitsi että hetki sitten Daito Bunkan yhteyshenkilö (todennäköisesti Kazuhiro-san) tunnisti meidät ja tuli juttelemaan. Hii, jännää! Olemme yrittäneet bongata muita vaihtareita, mutta emme ole vielä nähneet oikein ketään sen näköistä tai oloista. (Vaihtarithan tunnetusti näyttävät tietynlaisilta!)

Taidanpa lopetella nyt, ennen kuin suurin härdelli alkaa. (Siihen tosin on vielä tunnin verran, mutta enivei.) Loppukevennykseksi vielä kuva, jonka nappasin ostoskäyntimme yhteydessä:

Öhöhöhö!

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kivalta näyttää! ULOS hehehehehe :D

Siiri kirjoitti...

Tervetuloa. :D Oon hitusen kateellinen, että sulla tämä kaikki on vasta alussa, kun itselleni on jo iskeny keskivaiheen en halua ikinä pois -ahdistus.

Janina kirjoitti...

Ihanaa päästä lukemaan ihan alusta asti sun vaihtarivuodesta!! Harmittaa ihan sikana etten ite ikinä kouluaikoina lähteny.... ;m; No onneks on sentään miehen kanssa tullu ravattua siel sitte vähä enemmän ja vähemmän lomamatkoilla. :D

Toivottavasti sulle tulee aivan mahtava vaihtarivuos!! <3

Annika kirjoitti...

Tosi kiva lukea kuulumisiasi! Kiitos erityisesti kuvista :)

Hilda ☆ ヒルダ kirjoitti...

Senni: niinpä ;D

Siiri: mulla on tällä hetkellä vaihtelevasti sellainen "OH WOW" ja "OH APUA" -olo... Jälkimmäinen lähinnä siksi, että en osaa vielä kovinkaan hyvin lukea japania. (Esim. kaupassa käynti osoittautui melko jännittäväksi kokemukseksi..)

Janina: tervetuloa lukemaan & kiitos! Jo näiden parin päivän perusteella kaikki vaikuttaa tosi jännältä, että eiköhän tästä aika elämyksellinen vuosi tule. :)

Äitee: kuvia tulee vielä jatkossakin ja paljon! ;)

Raine kirjoitti...

Lämpimästi tervetuloa Japaniin:)
Nyt vain avoimin mielin kohti uusia seikkailuja ja valloittamaan Japania!

Anonyymi kirjoitti...

Ihania nuo kukkakuvat! Aion seurata vaihtarivuottasi ja elää sun kautta, kun en itse uskalla lähteä täältä Turusta minnekään;D Erityisen innolla odotan tee-aiheisia juttuja! Oletan, että Japanissa tee on "aika" hyvää...? ;)

Tytti kirjoitti...

Oho, anonyymi henkilö on siis Tytti, en oikeen ole tottunu tämmösiin sysyteemeihin (ja köh, sen nyt ehkä huomaa)
Joka tapauksessa, oikein kukkeaa kevättä sinne kauas:)

  © Blogger Template by Emporium Digital 2008

Back to TOP