Mutta asiaan. Kavereiden viime päivien FB-päivityksiä ja -kuvia ihmetellessä on kyllä kieltämättä ollut vähän ikävä takaisin koto-Suomeen - kunnon juhannustunnelmaa kun ei ole erityisen helppoa tavoittaa paikassa, jossa ei ole lähietäisyydessä uimakelpoista vesistöä saati edes kunnon saunaa! Noh, mikään ei kuitenkaan estä yrittämästä ja pitämästä pippaloita, joten eilen Green Houselle kokoontui taas toveri jos toinenkin. Populaa ei ollut tällä kertaa yhtä runsaasti kuin taannoisessa Green House Clubissa, mutta mukavaa oli silti.
Aiheesta ananakseen ja apinasta banaaniin; nimityksestään huolimatta täällä "Nousevan auringon maassa" ei aurinkoa ole viime aikoina hirveästi näkynyt, eletäänhän parhaillaan sadekautta. Tiedä sitten, onko syynä sitten lähes jokapäiväinen harmaa keli vaiko näiden kolmen kuukauden kypsyttämä salakavala, lievähkö koti-ikävä, mutta viime aikona en ole ollut ihan niin hyvässä vedossa kuin alussa olin. Tyytymättömyys kielitaitoni kehityksen hitauteen, laiskahkon arkielon tuomat lisäkilot sekä erinnäiset iho-ongelmat yhdistettynä kauteen huonosti nukuttuja/vähäunisia öitä ovat olleet omiaan värjäämään tämän suomettaren mielen yllä völlyvän pilvimassan harmaaksi ja tekemään askelista tavallista raskaampia. Surunpurkausten kuuntelijoita ja lohtua on onneksi löytynyt paikallisten kuulevien korvien lisäksi Skypen välityksellä, vaikka aikaero hieman hankaloittaakin sponttaania yhteydenottoa Suomen tukijoukkoihin. Pahimpaan hätään 24/7-tukea tarjoaa kuitenkin onneksi ennen vaihtoonlähtöä kavereilta keräämäni tervehdysvihkonen, jonka ihanat merkinnät ja tsemppaukset ovat rohkaisseet ja piristäneet meikäläistä huimasti. Kiitos tyypit, ootte ihan parhaita! ♥
Ja onneksi kaikesta huolimatta se aurinkokin pilkistää aina välillä! Tässä vähän valokuvasatoa viime viikon sunnuntai-illan kauniin ilman innoittamasta kotiseuturetkestä.
Kotiseuturetki ei ollut itse asiassa ainut juttu, mitä viime viikonloppuna tein - muista riennoista kuitenkin tarkemmin huomenna, kun aika on sopiva. (Jotta jännitys ei kävisi liian kovaksi, paljastettakoon kyseessä olevan hyvin kylttyyrin täyteisen merkinnän!)
Ollakseni vielä kuitenkin mahdollisimman epäkronologinen, tähän lopuksi kuva tältä päivältä:
Tarkoituksemme oli lähteä käymään nopeahkosti kaupassa, mutta päädyimmekin erinnäisten käänteiden kautta ihmettelemään päälle kolmesataa vuotta vanhaa puuta ja sen jälkeen teelle kyseisen puun "omistavan" eläkeläispariskunnan kotiin. Täällä voi tapahtua yllättäviä ja kivoja asioita, jos vain pitää silmät ja sydämen auki. :)
3 kommenttia:
Ihania kuvia, erityisesti tuo kurkikuva ja sinä & Yuuki vanhan puun juurella :) Eilinen juhannusaatto oli aurinkoinen, mutta nyt täälläkin taas sataa.
Kauniita kuvia ! Mukava muutenkin seurata tätä blogiasi...ja koti-ikäväkin kuuluu asiaan...tärkeitä asioita tulee etäämmällä ikävä ja varmaan Suomeen palattuasi ikävöit sieltä sitä ihanaa kirsikkapuiden kukinta-aikaa yms.:) Tsemppiä sinne ja kiitos blogista :) terveisin Eeva Vaskiolta
Äitee: Kiitos! n__n
Eeva: Kiitos paljon! Näin uskoisin itsekin - ja olisihan se vähän kummaa (ja perheen/kavereiden kannalta ikävää), jos ei yhtään olisi ikävä takaisin koto-Suomeen. ;)
Lähetä kommentti