Syystunnelmissa

Koska viime kuukausina merkintäni ovat olleet lähinnä pitkiä raportointeja/kuvamaratoneja juhlista, matsureista tai muista "poikkeavista" tapahtumista, päätin nyt viimein rikkoa kaavaa ja kirjoittaa lyhyehkösti ei varsinaisesti mistään. (Ei sillä, etteikö tässä välissä olisi tapahtunut mitään - toistaiseksi ei ole vielä tullut vastaan täysin tapahtumaköyhää viikkoa -, mutta tarinoin niistä vähän myöhemmin.) Ehkä tämmöinen "pikamerkintöinti" madaltaisi kynnystä kirjoittamiseen ja rohkaisisi minua raapustelemaan vähän useammin.

Syksy alkaa viimein saapua tännekin. Iltapäivisin on vielä jotakuinkin lämmintä, mutta aamuisin ja iltaisin ei oikein pärjää ilman takkia - päivät muistuttavat Suomen syyskuuta, joten voitte vaan arvata kuinka sekaisin sisäinen kalenterini on. Hassu juttu on sekin, että (Suomeen verraten) pitkän kreisikesän kreisilukemiin "tottuneen" kroppani mielestä +20 astetta tuntuu hyi kylmältä. Yritän totutella ajatukseen, että talvella lämpötila laskee nollan tietämille. (Mikä ei tietenkään ole mitään verrattuna johonkin -30 asteeseen, mutta olen kuullut, että sen minkä Japanin talvi menettää lämpöasteissa, se korvaa ilmankosteudessa - Japanin kylmyys on sitä luihin ja ytimiin asti luikertelevaa nihkeää sorttia, sanovat. Itse tiedän vain maaliskuun lopun - huhtikuun alun meiningit, jotka olivat jokseenkin hyiseviä nekin.)

Puut vaihtavat värejään aika verkkaan ja aika ruskean eri sävyjä painottaen; kampuksella on tosin yksi kauniisti punertava puu, jota tykkään katsella kirjaston ikkunasta. Eilen ja tänään oli sellainen täydellisen pilvetön ja kuulas syyspäivä, joten tuntien loputtua menin kala-altaan (vai mikä vallihauta se nyt sitten onkin) portaille ottamaan aurinkoa ja ihmettelemään joutilaasti uiskentelevia erivärisiä koikarppeja. Kalojen väriskaalaan mahtuu mustaa, valkoista, oranssia, keltaista ja punaista; oma suosikkini on näiden kaikkien sekoitus. Wikipediaa selattuani sain selville, että kyseiset kalamöllykät sopivat kesyyntyvyytensä vuoksi myös lemmikeiksi - nyt sitten puolitosissani haaveilen hankkivani oman koikarpin. Ovat meinaan jollakin tasolla aika sympaattisia eväkkäitä!

(Kuvan koikarpit eivät liity tapaukseen.)

 

 

Elämä Green Housella jatkuu omalla painollaan; keittiöt ovat sekaisin ja likaisia astioita tuntuu olevan välillä enemmän kuin puhtaita, yksi tyttöjen kylppärin lavuaareista ei vedä, toisinaan ihmiset eivät osaa sovittaa äänenvoimakkuuttaan kellonaikojen mukaan ja mun huone on taas Kauhistuksen Kaaos, mutta noin muuten kaikki on varsin mukavaa. Lokakuusta lähtien lähes jokailtaiseksi tavaksi on muodostunut katsoa vaihtelevalla porukalla (kauhu)leffoja poikien keittiössä; 5. päivä katsoimme V for Vendettan, olihan silloin sentään 5th of November!

Ylihuomenna (lauantaina) lähdemme yhden yön ja kahden päivän reissulle Nikkoon, joka sijaitsee Tokiosta pohjoisen suuntaan noin 140 kilometrin päässä. Luvassa on mm. onseniin pulahtamista, ryokanissa eli japanilaisessa majatalossa yöpymistä ja, öö, ilmeisesti jotain luontoelämyksiä myös. Japanilaisten sanonta "Don't say "kekko" before you have seen Nikko" ("kekko" -ilmaisua voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun joku tarjoaa lisää ruokaa mutta maha on jo täynnä; tässä tapauksessa se viittaa kauneuteen ja hämmästyttävyyteen) antaa jotakin viitteitä, mutta suoraan sanoen en tiedä Nikkosta juuri mitään - ilmoittauduin mukaan pääasiassa siksi, kun kaikki muutkin menee sinne. Niinku. (Se ei silti tarkoita, ettenkö olisi innoissani! Lauantain aikainen herätys tosin vähän hirvittää, mutta ehkä siitä selvitään...)

Huomenna olisi luvassa Maailman Turhinta Kurssia, Field Workiä. Jee!!! En ole tehnyt vielä mun väliesitelmääni, joten ehkäpä lopettelen nyt ja menen viimein haastattelemaan Yuukia aiheesta hikikomorit. Seuraavalla kerralla varmaan sitten Nikko-tunnelmia. Mata ne!

PS: Loppubonuksena erittäin luvattomasti kuvattu ja vielä luvattomammin nettiin ladattu otos, joka on niin tuituitui että mun on vaan ihan pakko jakaa se teidän kanssa. Te-he!

Tähän kuvaan sopisi ääniraidaksi Yuukin söpöin suomeksi osaama lause,

"Minä olen pikku pallero." ♥