Suklaata ystäville

(Kuva täältä)

Hyvää ystävänpäivää, arvoisat lukijat! Kuten varmaan kaikki vähänkään animea katselleet tai mangaa lukeneet tietävät, ystävänpäivä on Japanissa varsin iso juttu - niin kaikenikäisille tyttölapsille kuin suklaatehtailijoillekin. Jo tammikuusta lähtien kaupat ovat varanneet hyllykaupalla tilaa sydänmuoteille, pinkeille strösseleille ja muille tykötarpeille, joilla unelmien suklaayllätys sille mielitietylle luoda, samalla kun tv-mainoksissa eteerisissä 50. kerroksen kattohuoneistoissaan länsimaiset pariskunnat syövät nauraen designsuklaata, jonka yksi rasia maksaa varmaan saman verran kuin meikäläisen kuukauden vuokra.

 (Huomatkaa tytön häkeltynyt ilme, kun  random ulkkari alkaa yhtäkkiä ottaa kuvia..)

Erään opettajamme mukaan ystävänpäivä nousi aikoinaan Japaniin rantauduttuaan suureen suosioon, koska päivälle oli tarve - ennen vanhaan kun naisten ei ollut sopivaa kertoa tunteistaan ihastuksensa kohteelle. Ystävänpäivään liittyvä suklaan antaminen tarjosi kuitenkin tyttölapsille mahdollisuuden paljastaa tunteensa mielitietylleen "siveästi", joten varsin nopeasti ystävänpäivästä muodostui nimenomaan tyttöjen rakkaudentunnustusten päivä. Vaikka nykyään tunteiden ilmaisu onnistuukin puolin sun toisin eikä ole rajoitettu enää johonkin tiettyyn päivään, on ystävänpäivällä edelleenkin erityinen merkitys kaikille ihastuneille tyttöille. Ja tosiaan, edelleenkin nimenomaan tytöt antavat suklaata ja pojat vastaanottavat. Poikien vuoro antajana tulee kuitenkin kuukauden päästä, maaliskuun 14. eli White Day -päivänä, jolloin pojat antavat vastalahjan niille, joilta ovat suklaata saaneet. (Tai näin siis ainakin teoriassa.)

Ystävänpäivän suklaajuhlaan osallistuminen ei katso ikään, vaan suklaata mielitietyilleen ja lähipiirilleen antavat kaikenikäiset tytöt ja naiset päiväkotilaisista lukiolaisiin ja yliopistoikäisistä jo työskenteleviin. Ystävänpäiväsuklaan voi tehdä itse, mutta yhä yleisempää on valmiiden konvehtien tai suklaakarkkien ostaminen ja antaminen. Vuosien varrella rakkaudentunnustus-suklaan ohelle on noussut muitakin suklaita; itse tiedän yhteensä kolme eri suklaatyyppiä, joita japanilaisen ystävänpäivän aikana annetaan.

本命チョコ　(Honmei choco) eli "lempisuklaan" tai "todellisten tunteiden suklaan" saa se onnekas, jota kohtaan antajalla on romanttisia tunteita. Honmei choco on yleensä laadukkaampaa ja kalliimpaa kuin tavallinen suklaa; useimmiten se on myös itse panostaen tehty. Tyypillinen honmei choco on iso sydämenmuotoinen levy, johon on kirjoitettu "Happy Valentine's Day" tai jokin muu viesti. Kääreenä on joko söpö paperipussi, sellofaanihörhelö tai kaunis rasia.

友チョコ　(Tomo choco) eli "ystäväsuklaa" annetaan nimensä mukaisesti ystäville, tyypillisesti tytöiltä tytöille. (Pojat harvemmin antavat toisilleen suklaata.) Suklaa on yleensä laadukasta - kukapa nyt ei ystäviinsä haluaisi panostaa?

義理チョコ　(Giri choco) eli "velvollisuusuklaan" saavat yleensä työkaverit tai muut tahot, joita kohtaan antajalla ei ole romanttisia tai oikein muitakaan erityisempiä tuntemuksia, mutta joille antaja kokee olevansa velvoitettu suklaata antamaan. Giri choco on yleensä kaupasta ostettua halvahkoa massatuotesuklaata, jonka valintaan tai pakkaamiseen ei ole erityisemmin panostettu. Giri chocon ääripää on chou-giri choco, "supervelvollisuussuklaa" tai "säälisuklaa", jonka saavat tyypillisesti luokan tai työpaikan vähiten pidetyt miespuoliset henkilöt.

(Mahtaakohan tämä herra olla aikeissa tehdä suklaata itselleen...)

Oma sydänkäpyseni on edelleen Ranskassa, mutta sehän ei estänyt minua ystävänpäiväsuklaita tekemästä! Tosin etenin ystävänpäivävalmisteluissani niin sanotusti perä edellä puuhun, sillä aloitin tekemällä rasiat vielä tekemättömille suklailleni (mihin loppujen lopuksi panostin enemmän kuin itse suklaiden tekoon). Lisäksi olin valmisteluissani hieman viimetipassa, joten en ehtinyt ihan niin hienoja spektaakkeleita tehdä kuin olisin tahtonut... Mutta ei se määrä tai laatu vaan ajatus, eikös niin!

Hyödynsin Merin jättämiä muotilehtiä, tehe!  
Mutta tiedättekös, askartelu se vasta onkin addiktoivaa...

...istuin tässä nimittäin kuusi tuntia meiningillä "jos sitä kahdeltatoista 

lopettaisi" ~ "oikei, enää yhteen asti" ~ "no kahteen asti" ~ "josko sitä 

nyt vielä kolmeen..." jne.

 

Mutta olen lopputulokseen tyytyväinen!

Sitten oli viimein niiden suklaiden aika. Muutaman muotin olin jo aiemmin ostanut, mutta suurin osa tykötarpeistä eli suklaat, rösselit ja muut tarvittavat uupuivat vielä. Kauppaan siis! Valkosuklaata löytääkseni minun piti käydä peri kahdessa eri putiikissa (sen siitä saa kun myöhässä aloittaa valmistelut), mutta lopulta tällaisen arsenaalin sain haalittua:

Myöhemmin mulle selvisi, että olis ollut järkevämpi ostaa enemmän

maitosuklaata... Noilla 55 gramman läpysköillä ei pääse oikeen mihinkään!

Tarkoitukseni oli tehdä sekalainen seurakunta konvehteja ja pikkusuklaita, joita sitten laittaa 1-3 (koosta riippuen) kuhunkin lootaan. Suurista suunnitelmistani huolimatta loppujen lopuksi tein vain kahdenlaisia suklaita, konvehteja ja muottisuklaita, joista kummastakin tuli tosin varsin söpöjä (vaikka itse sanonkin!).

Tinakääre, suklaakuoret...

o

...ja sisällä tomusokeritäyte, joka todennäköisesti roiskahtaa haukatessa

naamalle ja paidalle. Noh... yllätyys! 

Unohtamatta rösseleitä!

Muottisuklaita jaksoin tuunata lähinnä pienin maitosuklaakoristeluin.

(Välihuomiona kerrottakoon, että suklaatehtailuani väritti keittiössä hengailleiden kiinalaisvahvistustemme keskustelu, josta ymmärsin vain sen verran, mitä he silloin tällöin japaniksi sanoivat; aluksi puheenaiheena oli ilmeisesti japanilaisystävältä tullut tekstiviesti (ystävä oli kipeänä ja tahtoi siirtää jotakin tapaamista toiseen kohtaan), sen jälkeen osa-aikatyöpaikan kiireisyys ja pomon tiukkuus (tiukkasi töihin, vaikka piti olla toisen vapaapäivä), sen jälkeen ilmeisesti asiakkaalta saatu kommentti ("Näytät tosi kiinalaismaiselta! Ai miksi? No tuosta hiustyylistä johtuen!").)

Hetki oli jollain tavalla terapeuttinen; äänetön suklaiden teko ja taustalla 

myrskyävä kiinankielinen keskustelu.

Lopulta suklaat olivat valmiit ja enää laatikoihin jako jäljellä. Ikäväkseni huomasin, että erityisesti valkosuklaa oli sellaista sorttia, että kerran sulatettua se tuppasi huoneenlämmössä muuttumaan hieman turhan pehmeäksi, mutta no, niillä mentiin sitten.

Suklaat ja sipulit sulassa sovussa! (Tai "suvassa solussa", kuten ensin

kirjoitin.) 

Tässä vielä kuva rasiasta, jonka Yuukille tein. Saa poika sen sitten,

jahka Ranskasta palailee~

Ensimmäisen boksin ehdin antaa jo heti keskiyön jälkeen - onnellinen saaja oli töistä palannut, uupunut Haku, joka innostui suklaasta siinä määrin, että tahtoi ottaa kuvan yhdessä. ("Mä en ole ikinä saanut ystävänpäiväsuklaata! Kiitos kiitos kiitos!!") Valitettavasti kuva on edelleen Hakun hallussa, joten en saa sitä tähän hätään julkaistua, mutta tässä joitakin muita ihmisiä, joille myös suklaatia annoin.

Ojisan!

(Jokseenkin pelottava) Hali-senpai!

Ekstrabonuskuvana yhteiskuva meidän viimeisimmästä Gatheringistä!

Eli sellainen ystävänpäiväinen tervehdys täältä Nousevan auringon maasta. ^^ Hyvää ystävänpäivää kaikille!