Iloa ja surua ja PANIIKKIA

Daito Bunkasta (KV-asioiden Sarin välittämänä tosin) tuli tänään sähköpostillinen infoa keväällä aloittaville vaihto-opiskelijoille - enää ei puutu kuin tarvittavat viisumipaperit, ja vaihtovuosi on mustaa valkoisella. Jotta asiat eivät menisi kuitenkaan liian helpoiksi, piti infopaketti sisällään ikävän yllätyksen...

Nimittäin, että vaihtareiden pitäisi olla Naritan lentokentällä jo 22. päivä maaliskuuta (viimeistään kello 14 paikallista aikaa). Omassa lentolipussani, kuten myös arvoisan kollegani Merinkin lipussa, saapumispäivä on taas melkein viikon myöhemmin, 27. päivä. Ei siinä kai sinänsä olisi vielä mitään, mutta kun kaikki vaihtareille tarkoitettu orientaatio ja käytännönhässäkkä on sijoitettu juurikin ennen 27. päivää...

KRAAH, KIITOS KUN VIITSITTE KERTOA VIRALLISET PÄIVÄT VASTA NYT! D:<

Epämääräisen tsekkaukseni myötä Finnairilla olisi vielä jäljellä nuorisohintaisia lippuja 21. päivän lennolle. Olisin näemmä voinut tilata lippuni vasta nyt, sillä tuon nuorisolipun hinta on pysynyt käytännössä samana (taitaa olla huimat kymmenen senttiä kalliimpi kuin se lippu, jonka ostin lokakuussa >_o). No, kukaan ei ole meedio syntyessään! Lähtöpäivän muutosmaksu on näemmä 50 euroa, mikä menee suunnilleen samoihin niiden kulujen kanssa, joita myöhemmin -> itsekseen kentältä yliopistolle matkaava joutuu maksamaan. Näin ollen minulla ei ole mitään lähtöpäivän vaihtoa vastaan, mutta koska Meri on muutosmahdollisuuksistaan vielä epävarma, en ole vielä mitään tehnyt. (Vaikka kauhuskenaarioissani nuorisopaikkoja on tuossa 21. päivän lennossa jäljellä vain yksi, joka sitten ehtii mennä juuri ennen, kuin voisin siihen vaihtaa... D'':) Minusta nimittäin ei tuntuisi kivalta olla yksin "ajoissa" perillä ja tietyssä mielessä jättää Meri oman onnensa nojaan. No, nyt sitten palavasti toivon ja rukoilen, että tämä lähtöpäivähässäkkä saisi onnellisen lopun. Kyl kaik lutviutuup! :')

Mutta no, jos kaikki menee niin kuin elokuvissa konsanaan, vaihtovuoden alku näyttäisi varsin mukavalta:

~ 22. päivä: vaihto-oppilaat laukkuineen päivineen kuljetetaan Naritan lentokentältä (ilmaiseksi?) bussilla yliopistolle (ei siis matkalaukun kuljetuspalvelun tilaamista ja junapanikointia!)

~23. päivälle ei ole merkitty mitään = ZZZ + tsiljoonan valokuvan ottamista kohteista, jotka viimeistään kuukauden päästä tuntuvat kerrassaan arkipäiväisiltä

~24. päivä: käytännönjuttujen tekemistä, mm. rekisteröityminen (vai miten 'Foreign Registration' sitten käännetäänkään) ja pankkitilin avaaminen

~25. päivä: saapumisorientaatio (niinkin yllättävästä aiheesta kuin "Life in Japan")

~26. päivä: lisää käytännönjuttuja, mm. kännykän hankkiminen

~27. päivä: ei mitään, eli vapaata hengailua & tutustumista?

~28. päivä: kielitesti (jännittää jo nyt!)

~29. päivä: haastattelu (?), luokkiinjako, lukujärjestysten jako

~1. päivä: uuden lukuvuoden avajaisseremonia

~2.-4. päivä: ei ennalta määriteltyä ohjelmaa

~5. päivä: Itabashi-kampukseen tutustuminen ja DAITO BUNKAN PRESIDENTIN TAPAAMINEN!!

~6. päivä: tyhyjää jälleen

~7. päivä: opetus alkaa

Tästä lentolippuhässäkästä huolimatta olen todella innoissani! Vaihtovuosi alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän todelliselta jutulta eikä siltä "mielikuvitusmatkalta", jolta se on kuluneen vuoden ajan tuntunut. Tässä on kuitenkin vielä paljon tekemistä; lentolippujuttujen lisäksi pitäisi löytää alivuokralainen, miettiä järkevimmät mukaan otettavat vaatteet & tavarat, miettiä vakuutuksia ja raha-asioita, kerrata & opetella hurjasti japania ja eritoten käytännöllisiä fraaseja, ja ja... niin, se ehdottomasti tärkein, pitää kunnon läksiäiset! ;)

Mutta niin. Minun pitäisi olla parhaillaan kertaamassa huomiseen kirjallisuustenttiin, mutta olen nyt niin täpinöissäni/paniikissa/keskimääräistä enemmän sekaisin, etten oikein jaksa keskittyä suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehitykseen...

Toivottavasti kaikki järjestyy ja vaihtovuosi voisi alkaa parhaalla mahdollisella tavalla! ...ja toivottavasti selviän tästä "väliajasta" läpi kunnialla tai vähintäänkin hengissä!!

Pitkästä aikaa

Ette arvaakaan, kuinka monta kertaa olen tuon edellisen merkinnän jälkeen kirjautunut sisään tänne Bloggeriin, aloittanut uuden blogimerkinnän, kirjoittanut 1-2 lausetta, keksinyt jotakin "tärkeämpää" ja kirjautunut ulos. Toivottavasti vaihtojakson alkaessa kirjoittamismotivaationi on pitkäjänteisempää sorttia. :')

Loppusyksy oli aika hulina-aikaa: muutin viimein omaan kämppään, yritin saada tehtyä evakkoaikana rästiin jääneitä koulujuttuja ja suunnittelin tulevaa vuotta. Hankimme Merin kanssa lentoliput Japaniin jo lokakuussa, koska enemmällä odottelulla lippujen hinta olisi tullut vain kalliimmaksi ja lähtömme on kuitenkin varsin varmaa. Meri, joka on vaihdossa vain puoli vuotta ja kykeni siksi hankkimaan meno-paluulipun, matkustaa jollakin edullisemmalla lentoyhtiöllä, siinä missä minä hankin lippuni Finnairilta (suora lento Helsingin kentältä Naritan kentälle, ah <3). Lähdemme (ja saavumme) Japaniin kuitenkin samana päivänä, maaliskuun 26., ja Naritan lentokentältä jatkamme sitten yhdessä matkaa Higashi-matsuyamaan. Toivottavasti joku Daitosta tulisi meitä vastaan; vaikka en joudu liikkumaan ihan yksin, jännittää jo nyt vähäsen parin tunnin junamatka lentokentältä yliopistolle... Vai minne pitääkään sitten ihan ensimmäiseksi mennäkään.

Daiton paperit lähtivät matkaan hyvissä ajoin ja ilman mitään sen kummempia kommelluksia. Hakemuksiin päätyi sellainen perushölmö passikuva; kuvaustilanteessa unohdin tietenkin kaikki aiemmin harjoittelemani hyvät ilmeet ja päädyin näyttämään toispuoleisesti hymyilevältä, hieman surulliselta pieneläimeltä (Kuvausta hieman liioiteltu. Toim. huom.). No, aina ei voi voittaa! Toivottavasti kuitenkin itse paperit vaikuttavat Daiton KV-väen siinä määrin, että he sitten myöhemmin intoutuisivat Jasson stipendin minulle antamaan. Se helpottaisi ihan mukavasti vaihtovuoden raha-asioita...

Nyt sitten odottelemme, että Daiton puolelta tulisi vastaus. Aiemmille vaihtareille se on tullut tässä alkuvuodesta, eli hirveän kauaa ei pitäisi mennä enää. Kai?

Mitäs muuta... Erityisen kiva juttu tulevaa vaihtovuotta ajatellen oli se, kun sain edellisen Daiton vaihtarin, Tuulin, kautta Saitaman perfektuurissa asuvan Mizukin (tyttö) sähköpostikaverikseni. Olemme nyt muutaman sähköpostin kirjoitelleet ja hän vaikuttaa todella mukavalta :) Lähettelin hänelle pienen joulu-/uuden vuoden tervehdyksen tuossa joululomalla - toivottavasti on mennyt perille! Olemme Mizukin kanssa kirjoitelleet englanniksi, mutta toivon mukaan sitten Japanin puolelle päästyäni ja kenties joskus tavatessamme uskaltaudun myös japania puhumaan. On kuitenkin helpottavaa tietää, että myös englanniksi (joka on minulla huomattavasti vahvempi kieli kuin japani) pystymme sitten kommunikoimaan.

Minulla oli kait vielä jotakin mielessäni, mutta säästänen sen seuraavaan kertaan - nyt pitäisi nimittäin paneutua erääseen kirjalliuuskurssin tehtävään. Yhtään ei kyllä huvittaisi... >_>

Suoraa huutoa

Hetki sitten iski pieni ahdistus. Istuskelin kaverin tietokoneen äärellä selaimen välilehdet täynnä lentoyhtiöiden hinnastoja, vakuutusyhtiöiden taulukoita, yliopiston omia ohjeita, valuuttalaskureita ja ties mitä ja mietin, miksi tämä nyt yhtäkkiä tuntuu niin vaikealta. Kyllähän olin jo aiemmin tiennyt, että vaihtoon lähteminen edellyttää vähän enemmän kuin muutaman rasti ruutuun -hakemuksen täyttämistä, mutta... Kun tajusin, että jotkin valintani, tekemiseni ja eritoten tekemättömyyteni vaikuttavat aika olennaisesti tulevaan vaihtovuoteen, tuli mietittyä että pystynköhän mää tähän sittenkään. Olen nimittäin sitä sorttia, joka useimmiten jättää asioiden selvittämiset muiden huoleksi ja jokseenkin huolettomasti vaan hiihtää perässä ja luottaa siihen, että joku muu tietää, miten asiat on hoidettava. Yksi syy vaihtoonlähtemiselleni onkin se, että oppisin itsenäisemmäksi ja hoitamaan hommat ilman tarvetta olla muiden holhottavana - mutta voi apua, millä lentoyhtiöllä mää lennän ja mitkä vakuutukset mää otan ja miten hoidan raha-asiat ja hajoankohan mää pieniksi kikkareiksi ennen koko roskan alkua.

En ole ehtinyt vielä täyttää Daito Bunkan hakemuksia, koska mielenkiintoni on tällä hetkellä keskittynyt pääasiallisesti tulevaan muuttooni. 23. päivä viimein päättyy lähes kahden kuukauden kodittomuuteni, hurraa! Ei siis enää serkun tai kavereiden sohvia vaan ihan iki-iki-ikioma sänky ja keittiö ja vessa. Ja parveke! Toisaalta asunto on ilon lisäksi ehtinyt jo herättää myös murheita - kenelle alivuokraan kämppäni vaihdon ajaksi? Kuinka paljon uskallan hankkia kämppään tavaraa, jotta en sitten aikanaan joutuisi hirveästi viemään sitä alivuokralaisen tieltä pois? Löydänkö tutun ihmisen vai joudunko vuokraamaan kämpän jollekin vieraalle ihmiselle, joka (villissä mielikuvituksessani) pistääkin paikat ihan palasiksi?

Ehkä vaan teen kaikesta vaikeampaa kuin mitä se oikeasti on.

Tässä on vielä aikaa miettiä, pohtia - ja kysyä. Nyt siis vedän syvään henkeä, rentoutan hartiat, en yritä miettiä sataa asiaa yhtä aikaa vaan keskityyn yhteen juttuun kerrallaan. Voisinkin ajatuksien selventämiseksi kirjoittaa jonkinlaisen listan asioista, jotka ovat tekemättä ja voisi tämän vuoden puolella tehdä.

TO DO -lista

[] lentolipun hankkiminen

[] Daito Bunkan hakemusten täyttäminen
[] ajanvaraus YTHS:lle terveystarkastusta varten
[] passi- tms. kuvien otattaminen
[] suosituskirjeen pyytäminen professori Tammelta
[] hakemusten yms. lähettäminen

[] passin voimassaoloajan tarkistaminen
[] vakuutusten vertailu (ja ottaminen)
[] raha-asioiden suunnittelu

...ihan heti ei tule muuta mieleen, mutta näistä on varmaan ihan hyvä lähteä liikkeelle. Professori Tammelle voin pistää sähköpostia vaikka heti, YTHS:n toimistossa voin piipahtaa huomenna ennen luentoa. Siinä samassa voisin käydä myös KV-toimistolla ja Kelan kopissa.

Kyllä tää kaikki lutviutuup, jep jep.

Hakemuksia ja kämmenenkokoisia ötököitä

Tiistaina tuli KV-toimistolta postia: Daito Bunka oli lähetellyt aika läjän lomakkeita vaihtoon mielivien täytettäväksi. Olin olettanut prosessin jatkuvan siten, että KV-toimisto lähettäisi viime keväänä meiltä saamansa hakemukset suoraan Daitoon, mutta ei - oikeastaan kaikki samat asiat on kerrottava uudestaan, tällä kertaa tosin Daiton omiin lomakkeisiin. (Ajattelin olla laiska ja kopioida juttuja suoraan aiemmasta hakemuksestani mm. "Miksi haet Daito Bunkaan" ja "Opintosuunnitelmasi" -kohtiin.) Näiden lisäksi täytettävänä on vielä koko joukko muitakin papereita, yhteensä siis viiden eri hakemuksen/dokumentin ja kaikkiaan 12 sivun verran. Jee! Näiden lisäksi Daitoon pitää vielä lähettää lääkärin täyttämä terveystodistus, suosituskirje oman pääaineen professorilta, seitsemän kappaletta kolmen kuukauden sisällä otettuja passikuvia sekä kopio passista. Koko roskan on oltava Daitossa viimeistään 20. marraskuuta, eli mikään kova kiire ei vielä ole, mutta ajattelin hoitaa koko homman hyvissä ajoin.

Hankalin täytettävistä lienee "Application for Certificate of Eligibility", joka nopeasti katsottuna on lähinnä klaustrofobiaa aiheuttava pienellä präntätyn englannin ja japanin sekoitus ahdettuna viiteen sivuun. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että täytettäviä sivuja on vain kolme - kaksi hakemuksen sivuista on nimittäin tarkoitettu organisaation täytettäväksi, ja vaikka olenkin varsin monipuolinen persoona, en taida ihan organisaatiosta käydä. Lisäksi Daito on laittanut hakemuksen mukana erillisen opastuksen ko. hakemuksen täyttämiseen, joten loppujen lopuksi mitään hirveitä vaikeuksia ei pitäisi eteen tulla. Kai?

Oman haasteensa tuovat myös kaikenlaiset itsearviot. Kuinka paljon aion ottaa mukaani rahaa, tai kuinka paljon ylipäätään minulla on käytettävissäni rahaa per kuukausi vaihdon aikana? Millä tasolla japanin kielen taitoni ovat? Entä laitanko kaikkiin kohtiin tämänhetkiset tiedot vaiko joihinkin jonkin arvion - esimerkiksi "Kuinka monta kanji-merkkiä tunnet" -kohtaan laittamani luvut tulevat varmasti puolen vuoden päästä olemaan jotakin ihan muuta kuin mitä ne nyt ovat. No, ehkä lienee turvallisinta pitäytyä tämänhetkisissä tiedoissa ja taidoissa, jotta tiedot olisivat ainakin joskus olleet oikeita.

Muuten sitten hakemuksissa ei ole mitään erityistä - kirjoittelen aiheesta uudestaan, mikäli täyttäessä jotakin ilmaantuu. (Mitä kyllä hieman epäilen.)

Oli miten oli, eilen viimein tapasimme Merin kanssa edellistä Daitossa ollutta vaihtaria, Tuulia. Olin tavannut Tuulin aikaisemminkin (vaihtoinfon yhteydessä) ja jutellut jo silloin kaikenlaista vaihtoon liittyvää hänen kanssaan, mutta nyt, kun lähtö mitä todennäköisemmin on edessä, Tuulin kertomat jutut tuntuivat entistäkin kiinnostavammilta ja houkuttavammilta. Kaikkiaan puoleksitoista tunniksi saimme uppoutua Tuulin kokemuksiin Daitosta, kämmenenkokoisista ötököistä, iloisesta vaihto-oppilasyhteisöstä, Daitoa ympäröivästä kauniista luonnosta vanhoine metsineen ja riisipeltoineen sekä monista muista Tuulin mieleen nousevista asioista. Tuuli antoi meille myös monta hyvää vinkkiä vaihtoaikaamme helpottamaan. Tapaamisen jälkeen sekä Meri että minä olimme varsin innoissamme ja yhtä matkaa keskustaan kävellessämme jutustelimme tulevasta vaihtoajasta, omista suunnitelmistamme sekä toiveistamme. Ajattelimme myös yrittää mahdollisimman pian varata lentolippuja, jotta pääsisimme matkustamaan edullisemmalla nuorisohinnalla.

Että sellaista tällä kertaa. Tähän asti päivitystahtini on ollut noin yksi blogimerkintä per kuukausi, mutta nyt vaihdon lähestyessä (tj noin 180!) ajattelin ainakin yrittää muuttua aktiivisemmaksi kirjoittelun suhteen - kun on sopiva rutiini päällä, jaksaa sitten Nousevan auringon ihmemaassakin naputella ajatuksiaan sähköiseen muotoon muidenkin ihmeteltäväksi. :)

PS. Loppukevennys: joku aika sitten japanin tunnilla opettajamme kertoi meille, että ennen vanhaan, kun Suomella oli japaniksi vielä erityinen, kanjeilla kirjoitettu nimi (nykyäänhän Suomi on yksinkertaisesti フィンランド, eli katakanoilla kirjoitettu 'Finrando'), se oli (vapaasti käännettynä) "Hyväntuoksuinen orkkideamaa". Jep, orkkideojahan täällä kasvaa - ihan riesaksi asti! ;D

Konnitsiva, hatsimemaste.

Moro! Kohta viikon verran olen taas tallustellut Mansen mannuilla ja nauttinut kotikaupunkini tutuista maisemista - asuntoa tosin minulla ei kesän aurinkoisista toiveajatteluista huolimatta vieläkään ole, vaan asustelen vuoroin serkkuni, vuoroin kavereideni luona. Jokseenkin vaelluksentäyteisestä asumisratkaisuistani huolimatta syksy on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin: eilen olin tämän lukuvuoden ensimmäisellä luennollani (kirjallisuustiedettä; "Kapitalismi suomalaisessa nykykirjallisuudessa" -aihe ei ollut ehkä kepeintä seurattavaa vielä kesälomanpöpperöisille aivoilleni...), tänään taas oli ensimmäinen Japanin kielen jatkokurssi I:sen tunti (Tästä kaikki tarkkaavaisimmat lukijat voivatkin päätellä, että JOO-ruljanssi sujui kuin sujuikin ihan onnellisesti.) Opettaja oli vähän yllättynyt kohdatessaan minut TTY:n kurssilla (kyseinen opettaja siis opetti minua aiemmin myös Tampereen yliopiston puolella), mitä en sinänsä ihmettele, sillä yleensä JOO-opintojen kautta ei ole mahdollista osallistua kohdeyliopiston kielikeskuksen kursseille. Ryhmämme oli aika iso, mutta ei onneksi kuitenkaan niin iso, ettemmekö minä ja Meri (toinen Daito Bunkaan ensi keväänä lähtevistä) olisi sille mahtuneet. Jee!

Ensimmäinen tunti sujui ihan hyvin, vaikka oli toki aika kauheaa huomata, kuinka viime kevään ja syksyn opit olivat päässeet valumaan kesän aikana mielestä. Noh, kenties rivakalla kertauksella kaiken saisi palautettua sinne takaisin... Jännitin kovasti tunnin alussa ollutta esittäytymiskierrosta, vaikka itsestä ei tarvinnutkaan kertoa kuin vain nimi ja sitten jonku vapaavalintainen juttu. (Minä kerroin olevani 21-vuotias sekä aiemmin esittäytyneen Merin tapaan Tampereen yliopiston opiskelija.) Lopputunti menikin sitten pitkälti vanhoja juttuja tuttujen piirtoheitin kalvojen avulla kerratessa, ja kohta kaikki muistivatkin, miten Chan-san ostaa digikameran ja kuinka monikäyttöinen lause "Sou desu ka" (= "Vai niin/Ai niinkö") onkaan. (Ja miten hauskasti opettajamme aina eläytyy esittäessään hahmojen vuoropuheluita!)

En ole vielä hankkinut jatkokurssilla käytettävää oppikirjaa, mutta käyn sen varmaan ostamassa huomenna leffa-meininkien yhteydessä (menemme tyttöporukalla katsomaan Toy Story 3:sen, hihi). Olen vähän huolissani, kun pikkusiskoltani synttärilahjaksi saamani japanin kielen sanakirja unohtui Saloon, ja nyt sitä ei löydy - olisi mukavaa päästä jo heti kurssin alusta lähtien hyödyntämään sitä. Noh, eiköhän se jostain löydy, onhan etsijänä kuitenkin armas äitimuorini. :) Voisin myös toteuttaa jo kesästä asti suunnittelemani j-draamamaratonin (toisin sanoen siis paljon japanilaisten tv-draamojen katselua yhteen putkeen), jahka saan käsiini joitakin enemmän tai vähemmän hyviä sarjoja. Ehdotella saa, mikäli tiedätte moisia!

Mietiskelimme tänään Merin kanssa, koskahan hakupaperimme mahdetaan lähettää Daito Bunkaan - toivottavasti mahdollisimman pian, koska ilman lopullista vahvistusta vaihtoon pääsemisestä on vähän turhan epävarmaa hankkia esimerkiksi lentolippuja. En ole vieläkään täyttänyt ja palauttanut jo keväällä saamaani matka-apurahalomaketta, mutta sillä ei kai ole vieläkään mikään erityinen kiire. (Hyvä se silti olisi saada tehtyä, koska muuten se huonossa tapauksessa tyystin unohtuu.) En ole myöskään ehtinyt selvittää raha-asioihin sun muihin vastaaviin käytännön juttuihin liittyviä seikkoja, mutta ajattelin ottaa yhteyttä edelliseen Daito Bunkan vaihtariin, Tuuliin, ja sopia viimeinenkin sen jo viime keväästä lähtien puhumamme "kyselytunnin" ajankohdan. (Muistutus itselle: Lähetä Tuulille huomenna sähköpostia aiheesta.) Hän osaa varmasti antaa vastauksia moniin kysymyksiin - jopa niihin, joita en tajua itse edes esittää.

Vielä(kään) siis ei ole tapahtunut kovinkaan paljoa edistystä vaihto-juttujen suhteen, mutta eiköhän pian tapahdu - mikäli lähtö Japaniin on 1.4.2011, lähtöpäivään on enää 206 päivää aikaa :)

Kesälomalla - monessakin mielessä

Ei, en ole kuollut, eikä ole tämä blogikaan, vaikka merkintöjä en olekaan kirjoitellut sitten huhtikuun - ei vain joko ole ollut aikaa, innostusta tai mitään erityisempää sanottavaa. No, kenties asiat muuttuvat, jahka syksy koittaa ja vaihtovuosi on taas askeleen lähempänä!

Kesä on edennyt omalla painollaan; kesäkuun alkupuolesta lähtien olin kesätöissä entisen kotiseurakuntani leirikeskuksessa keittiöapulaisena. Viimeinen työpäiväni oli eilen, ja nyt takana onkin sitten kolme rippileiriä sekä pari lastenleiriä. Tämä on ollut ehdottomasti mukavin ja mielekkäin kesätyöni, vaikka palkka ei mikään erityisen iso ollutkaan. Sen verran tuohta kuitenkin sain, että ensi kesänä voinen suht huoletta nousevan auringon maassa elää, vaikka opintotukea en kesäkuukausina nostaisikaan. :)

Muilla tavoin en (suurista päätöksistäni huolimatta) ole jaksanut vaihtovuoteeni nyt kesän aikana panostaa - japanin kielen oppikirja on lojunut surullisen luontevasti kirjakasan alimmaisena, enkä muutamaa hassua anime-sarjaa lukuunottamatta ole ollut kielen kanssa juurikaan tekemisissä. Laiskuus kostautuu, ja ikäväkseni huomasinkin pari viikkoa sitten, että en muista enää kaikkia hiraganoja tai katakanoja. Myös erilaiset lausesakenteet alkavat hiljalleen valua mielestäni, kun en niitä aktiivisesti käytä. Tämä suunta ei ole hyvä! Lisävaikeuksia kielenopiskeluni lähitulevaisuuteen toi myös se tieto, että taloudellisten vaikeuksien vuoksi Tampereen yliopiston kielikeskus ei ainakaan syksyllä järjestä ainuttakaan japanin kielen kurssia. Argh! TTY:llä japania edelleen kuitenkin opetetaan, joten olen elätellyt mielessäni toiveita kielen opiskelusta siellä JOO-opintoina. Toistaiseksi tilanne näyttää ihan hyvältä, sillä humanistisen tiedekunnan JOO-vastaava sanoi sähköpostissaan syyni olevan tarpeeksi pätevä asian puoltoon, mutta TTY:n puolelta en ole vielä mielipidettä saanut (koska en ole sitä ehtinyt vielä kysyäkään, duh). Toivottavasti asiat kuitenkin järjestyisivät parhain päin!

Hiljaiseloa

Kevät etenee kovaa vauhtia, aurinko paistaa ja lumen alta paljastunut maa lemuaa ihanasti. Vielä täällä koto-Suomessa ei olla kuitenkaan niin pitkällä kuin Japanissa - siinä missä täällä Tampereella mittari on kivunnut viiden asteen kieppeille, nautitaan Tokiossa peräti 17 asteen lämmöstä (ainakin mikäli CNN:n sääpalveluun on luottaminen) ja kirsikankukkien loistosta. Ah, alkaisipa täällä Suomessakin vihertää ja kukkia pian!

Japanin alkeiskurssi kakkonen päättyi loppukokeeseen parisen viikkoa sitten, ja tuloksetkin on jo saatu - itse sain sen kovasti toivomani vitosen! (Vaikka näinkin unta, että sain koko alkeiskurssiryhmämme huonoimman arvosanan...) Tähän mennessä olen siis opiskellut japania noin kuutisen kuukautta, ja päähän on tallentunut joku kasa kielioppia sekä suunnilleen kaikki hiraganat ja katakanat. Ajattelin kesällä kerrata oppimaani ja mahdollisesti opetella uusia sanoja. Voisin aloittaa myös kanjien eli kiinalaisperäisten kirjoitusmerkkien harjoittelun, sillä niitä on koko joukko opeteltavaksi; esimerkiksi 1945 kanjia osatessaan kykenee vasta kohtalaisesti lukemaan japanilaista sanomalehteä... No, pääasiallisin tavoitteeni on oppia puhumaan japania edes jokseenkin sujuvasti, joten en anna merkkivyöryn lannistaa. Kesälomailun ja opiskelun pariin paluun jälkeen jatkan kieliopintojani jatkokurssi ykkösellä ja keväällä kakkosella aina vaihdon alkuun asti. Toivottavasti siinä vaiheessa olisin ehtinyt imeä itseeni sen verran kielioppia ja sanastoa, etten ihan tuppisuuna ja mitään ymmärtämättömänä joutuisi ensimmäisiä kuukausia Japanissa oleskelemaan ;)

Muuten ei ole sitten mitään erikoisempaa ole tapahtunut. Tässä huhtikuun aikana pitäisi tehdä yhtä ja toista: irtisanoa netti, ilmoittaa Kelalle etten tarvitse asumistukea toukokuussa ja mitä vielä... Taloyhtiössämme on siis ollut vuoden alusta lähtien meneillään putkiremontti, josta johtuen aamuisin on kuulunut porausmelua ja vesi on silloin tällöin ollut poikki. Kesäkuussa remonttimiesten olisi tarkoitus vallata meidän kylppärimme ja vessamme. Koska kukaan meistä (minä & kolme kämppistäni) ei ollut erityisen innostunut ajatuksesta, irtisanoimme kämppämme ja olemme siis muuttamassa pois toukokuun lopussa. Vuokraisäntämme oli reilu ja lupasi, ettei meidän tarvitse maksaa toukokuun vuokraa (korvauksena siitä, että olemme jaksaneet elää muun remonttimelun keskellä; asuntomme on heti ensimmäisessä asuinkerroksessa, eli kaikki porausäänet sun muut ovat kantautuneet todella kovina meille). Jee jee! Nyt vaan vähän huolettaa, että missä asun syksyllä, mutta no... se selviää sitten! Eiköhän kaik lutviudu!