maanantai 28. helmikuuta 2011

Kolme viikkoa vaihtoon on... ♫

Ihastuttava vaaleanpunasävyinen Japanin viisumini. ♥

Huh, jopas on ollut puuhakas viikko! ..siis viime viikko. Aletaan olla voiton puolella: maanantaina tein retken Helsinkiin ja kävin hankkimassa viisumini (+ näin muutamia helsinkiläisiä tuttujani), torstaina taas ravasin ympäri yliopiston lähimaastoa ja kävin mm. viemässä asuntoni alivuokrasopimuksen TOAS:ille ja anoin opintotuen vaihtovuotta varten. "Piipahdinpa" (kolme tuntia odotushuoneessa :---)) erinnäisistä syistä myös YTHS:n hammashuollon päivystyksessäkin ja sain kuulla omistavani (kaikesta huolimatta) kerrassaan ihastuttavan terveet hampaat. Jee! Viikonloppuna taas näin monen montaa ihanaa ihmistä ja vietin aikaa heidän kanssaan mm. shoppailun, sunnuntai-brunssin ja muuttomeininkien merkeissä. Kaiken tämän tarmokkaan sosialisoinnin ja ahkeroinnin jälkeen lienee ihan paikallaan istahtaa hieman pidemmäksi hetkeksi (viimeisiään vetelevän) läppärin ääreen ja (kiivaan feisbuukkaamisen ja muun multitaskaamisen ohella) pohtia blogimerkinnän muodossa mennyttä ja tulevaa.

Tämä blogi saavutti tosiaan huiman 1 vuoden iän viime lauantaina. Kulunut vuosi on vaihtohässäkän osalta ollut välillä tylsistyttävänkin pitkä - ensimmäiset, vasta Tampereen yliopiston hyväksyntää hakevat hakupaperit täytin tammikuussa 2010, kun taas itse Daito Bunkaan paperit lähtivät matkaan vasta marraskuussa. Siihen väliin mahtui varsin monta toimetonta kuukautta... No, voitte vaan arvata kuinka kummalta tuntuu, kun vaihtovuosi häämöttää tasan kolmen viikon (ei siis niiden tuttujen ja turvallisten kuukausien!) päässä. En ole reilun kahdenkymmenenyhden vuoden mittaisen elämäni aikana juurikaan matkustellut, ja ne muutamat reissutkin, jotka olen päässyt kokemaan, ovat olleet maksimissaan viikon mittaisia. En siis osaa missään määrin kuvitella, miltä tuntuu sitten aikanaan kymmenen tunnin lennon jälkeen nousta koneesta, katsella todennäköisesti vielä hieman unipöhnöisin silmin ympärilleen ja ajatella, että "tässä maassa tulen asumaan seuraavat kymmenen kuukautta".

(Rehellisyyden nimissä kuitenkin todettakoon, että syvästi epäilen, jääkö minulle aikaa tällaiseen eksistentiaaliseen patsasteluun; todennäköisesti nimittäin ryysin käsimatkatavaroineni ihan paniikissa muiden koneesta nousseiden perässä ja olen varma, että en 1) löydä kentältä pois, 2) pääse passitarkastuksista sun muista turvatoimista läpi, 3) saa matkalaukkuani, 4) löydä Meriä. Lentokonematkani voi tosiaan laskea yhden käden sormilla...)

Tämänhetkinen teekokoelmani.

Sitten asiasta kukkaruukkuun: suuri(n) osa niin irl- kuin nettitutuistanikin tietää, että olen jonkin sortin teeholisti - parhaimmillaan ryystän teetä (yleensä hedelmillä, kukilla tai muilla rehuilla maustettua vihreää/valkoista) päivässä monen monta litraa. Olen myös pahemman sortin teehamstraaja, kuten yllä olevasta kuvastakin voi päätellä. Yksi tulevaan vaihtovuoteen liittyvistä intoilunaiheistani onkin ollut se, että pääsen sekä juomaan että hamstraamaan vaikka millaisia ihastuttavia teeslaatuja ja -sekoituksia, ja olenkin uhonnut tuovani sitten aikanaan Suomeen vaihtovuodenaikaisia teelöytöjäni pussi- ja purkkikaupalla. Lähipiirini onkin hieman kautta rantain kysellyt, mitä aion nykyiselle kokoelmalleni tehdä - tai oikeammin, että aionko kenties hankkiutua eroon ainakin osasta. Pienen (tosin sydäntä hitusen raastavan) pohdiskelun jälkeen tulin lopulta siihen tulokseen, että mikäli hamstraukseni vaan missään määrin kelpaavat, voin ne ihan hyvin uusiin, rakastaviin koteihin antaa. (En ole mikään erityinen teehifistelijä (kuten jo teideni säilytys- ja pussien sijoitusratkaisuista voi päätellä), ja näin ollen kokoelmastani löytyy varsin vanhojakin pusseja.) Ihan kaikesta en kuitenkaan aio luopua; kaikista kalleimmat teet sekä muutamat suosikkini ajattelin pakata huolellisesti ja jemmata paluutani varten. Näihin kuuluvat mm. nämä ihanuudet, jotka ostin Helsingin reissuni yhteydessä:

"Siis mitä siitä, että olen alle kuukauden päästä lähdössä? Aina on hyvä hetki ostaa hyvää teetä... ♥"

Arkipäiväisen teenjuonnin lisäksi olen leikitellyt myös ajatuksella japanilaiseen teeseremoniaan osallistumisesta, mutta se taitaa olla aika haastavaa - onhan kyseessä sentään suoranainen taidemuoto! Mutta no, ehkei aloittelijalta - erityisesti ulkomaalaiselta sellaiselta - odotetakaan kaikkien yksityiskohtien täydellistä muistamista ja hallintaa... Mutta tästä lisää kenties sitten joskus myöhemmin.

Tämä viikko sujuu pitkälti läksiäisten merkeissä: huomenna herkuttelen hienosti tyttöporukalla, torstaina taas huusholliini saapuu sekalaisempi seurakunta. Viikonloppuna aloittelenkin sitten niin irtaimistoni kuin matkatavaroidenikin pakkaamisen, joka jatkunee koko seuraavan viikon aina viikonlopun "muuttopäivään" asti. Viimeinen Suomi-viikko kuluu Salossa (jossa vietän vielä kolmannet läksiäiset) ja sitten - *gasp* Tervehdys, Japani! ♥

...ja jotta olisin mahdollisimman epäkronologinen, voisin loppukevennykseksi kertoa vielä viisuminhakureissuni alun hieman surkuhupaisista käänteistä. Ensinnäkin: olin niin tohkeissani, että oikealle kadulle saavuttuani unohdin kokonaan maalaisjärjen ja ties kuinka kauan kadun väärää puolta seilaten yritin (jokseenkin epätoivoisesti) löytää talonumeroiden 17, 19, 21 ja 23 lomasta numeroa 20. Noh, kysyttäni lopulta neuvoa eräs ystävällinen henkilö avasi minulle oven tietämyksen suurimpiin salaisuuksiin ja opasti, että parilliset talonumerot löytyvät kadun toiselta puolelta. Mikä ahaa-elämys! (Typerintä oli kuitenkin se, että kohotettuani katsettani hieman näin vain vähän matkan päässä iloisesti liehuvan Japanin lipun, jota ei tosiaan olisi ollut mitenkään vaivalloista huomata, mikäli olisin hieman kokonaisvaltaisemmin ympärilleni silmäillyt.) Toiseksi: ensimmäinen yritykseni matkustaa hissillä viidenteen kerrokseen (jossa Japanin suurlähetystö siis sijaitsi) katkesi kolmanteen kerrokseen. Aikani viidennen kerroksen nappia läimittyäni oletin hissin olevan rikki ja palasin takaisin aulaan, jossa jokseenkin nyrpeältä vastaanottovirkailijalta sain kuulla, että "5. kerrokseen pääsee vain, jos se on vastaanotosta avattu" tai jotain. (Siinä kohtaa hieman kismitti, että samalla hissillä kolmoseen matkustanut eväsleivin varustautunut mies ei vaivautunut tätä kertomaan, vaikka näkikin koko matkan kestäneen tuskaisen viitosnapin tökkimiseni. Mahtoi vaan nauraa henkiseen partaansa, mokoma!) Kolmanneksi: kun sitten lopulta pääsin oikeaan kerrokseen, vastattiin suurlähetystön ovensuussa olevaan ovisummeriin soittoni jälkeen englanniksi. Ei siinä sinänsä mitään, kyllähän minä osaan englantia, mutta kun olin tosiaan varautunut hoitamaan viisumiasiani suomeksi... Henkisen valmistautumattomuuteni tähden englantini pulppusikin suustani jotakuinkin näin: "ÖÖÖÖ, AIM HIER FOR MAI VISA." Suunnilleen sama jatkui vielä viisumia anoessa, ja auta armias miten minua hävetti. (Horjahtaneen itsetuntoni lohduksi kuitenkin palatessani myöhemmin hakemaan viisumiani kaikki sujui kuin elokuvissa konsanaan: vastaanottovirkailijana oli tällä kertaa komea mies, joka hymyillen avasi pyynnöstäni viidennen kerroksen ennen kuin astuin hissiin, ja suurlähetystön puolella taas minua palveli suomenkielinen ihminen, jonka kanssa jopa vitsailin! Voi sitä maailmankansalaisen oloa, kun kävelin Japanin viisumilla varustettu passi kourassani ulos aurinkoiselle kadulle ja kohti uusia seikkailuja.)

Mukavaa kohta koittavaa maaliskuuta kaikille! :)

lauantai 19. helmikuuta 2011

TJ 30!

Näin se aika rientää - kolmenkymmenen aamun päästä koittaa lähtö! Viimeinen tenttini ennen vaihtoa oli eilen, joten nyt minulla on kolmisen viikkoa aikaa hoitaa viisumi- ja opintotuki-asiat, kirjoittaa alivuokraussopimus (kiva vuokralainen löytyi kuin löytyikin, jee!), viettää hurjat läksiäiset, muuttopakkailla ja miettiä, mitä joululahjaksi saamaani luumunpunaiseen matkalaukkuuni aion tulevaa vuotta ajatellen ahtaa... noin muutamia asioita mainitakseni. Viimeinen Suomi-viikko sujuukin sitten perheen paijattavana vanhassa kotikaupungissani Salossa.

Muuta sen kummempaa kerrottavaa minulla ei nyt ole - ainakaan tulevaan vaihtovuoteen liittyen. (Kaikenlaista muuta höpistävää minulta kyllä aina löytyisi, mutta jääkööt ne pois tämän blogin sisällöstä. ;)) Jotta tämä ei kuitenkaan jäisi ihan pätkämerkinnäksi, niin todettakoon, että siinä missä Tampere (kuten muukin Suomi) on nyt viime viikkoina kärvistellyt kovien pakkasten armoilla, nautitaan Tokiossa jopa +10 asteen lämmöstä. Mikäli tilastoja on uskominen, maaliskuussa lämpöero maiden välillä ei ole enää yhtä suuri, mutta varmasti silti huomattavissa - siinä missä Tampereella voidaan loppukuusta päästä parhaimmillaan +4 asteeseen, Tokiossa voi samoihin aikoihin olla peräti +15 astetta lämmintä. Että sitä odotellessa! ♥

maanantai 7. helmikuuta 2011

"Enclosed please find the following documents."

Viime viikolla KV-osaston Sari pisti sähköpostia, että viisumipaperit olivat viimein lähteneet Daitosta postin mukana kohti Suomea - ja tänään ne sitten olivat tulleet perille. Otin pienen tauon tenttikirjamaratonistani ja kipaisin yliopistolle hakemaan nuo kauan odotetut dokumentit. Meri oli tekstannut aiemmin aamulla, että Certificate of Eligibilityn lisäksi kuoresta löytyisi myös tieto siitä, mihin asuntolaan Japanin puolella päätyy. Muuta en sitten paperinivaskan sisällöstä tiennytkään, ja säästinkin tutkimisen riemun kotiin asti.


Certificate of Eligibilityn, joka siis tulee tässä lähiaikoina kiikuttaa Japanin suurlähetystöön Helsinkiin minulle vielä toistaiseksi epäselviä toimenpiteitä varten, lisäksi tekemisen riemua tuli The Photo Board ja Notification of Arrival -papereiden täytön muodossa. Siinä missä viimeeksi mainittu tuskin tuottaa ongelmia, The Photo Board jostain syystä hämmentää minua.


(Jäädyn muuten edelleenkin tuolle kuvalle. :'--D)

Onko siis tarkoitus, että kirjoitan tuohon kuvassa alapuolella olevaan lappuun sekä pikku- että tikkukirjaimilla nimeni; että minun ei tule kirjoittaa jompaankumpaan esimerkiksi katakanoilla? Jos olisin japanilainen, kirjoittaisin ylempään ruutuun nimeni "normaalisti" (ts. esimerkiksi kanjeilla, jos nimeni niin kirjoitettaisiin) ja alempaan "furiganoilla" eli hiraganoilla tai katakanoilla. ...ääh, voi olla, että tämä on hankalaa lähinnä omassa päässäni, mutta en tosiaan haluaisi sössiä tätä :D Tuo kun on semmoinen pahvinen läpyskä, josta virheitä ei varmaan ihan noin vain korjata. Ehkäpä lähettelen taas sähköpostia herra Yatabelle, jota olen tässä lähiaikoina ahdistellut scholarship-kyselyilläni... (JASSOn stipendin saa kuulemma vain joka kymmenes vaihtari, ja saajien valinta riippuu Daito Bunkan ja lähtöyliopiston välisestä vaihto-opiskelija -balanssista sekä opiskelijan opintojen arvosanojen keskiarvosta; pitää kuulemma olla vähintään 2.6, jossa siis maksimi on 3... Ei taida mun arvosanat ihan tuohon riittää. :/)

Minut ja Meri oltiin laitettu eri asuntoloihin - Meri päätyi Green Houseen, kun taas minun loppusijoituspaikakseni oli valittu Ryugakusei-kaikan. Kyseessä on siis 16:lle vaihto-opiskelijalle tarkoitettu asuntola, jonka kussakin asunnossa on oma keittiö jääkaappeineen ja mikroineen (ja helloineen?) sekä kylppäri pesukoneineen. Asunnosta löytyy myös työpöytä, tuoli, sänky, tuuletin sekä televisio. Asuntolan alakerrasta löytyy yhteinen oleskelutila, joka on varustettu keittiöllä sekä isolla televisiolla - "Koti-illat sujuivat rattoisasti vaihto-oppilaiden kesken alakerrassa, jossa katsoimme elokuvia ja järjestimme juhlia", kuvailee yksi aiemmista vaihtareista kaikan-kokemuksiaan. Asumiskulut ovat kuukaudessa noin 52 000 yeniä eli jotakuinkin 470 euroa, eli ihan halpaa lystiä se ei ole... No, enköhän jotenkin kuitenkin selviä!

Mutta mutta, nyt takaisin tenttikirjojen pariin. Kaksi tenttiä enää, ja sitten voinkin keskittyä vaihtoon liittyviin juttuihin! Ja tosiaan: TJ 42!

torstai 27. tammikuuta 2011

Terveisiä Japanista

Niin se aika rientää - taitaa nimittäin olla aikalailla tasan vuosi siitä, kun sain idean hakea vaihto-opiskelupaikkaa Japanista. Sayonara, Suomi! sai myöskin alkunsa aika samoihin aikoihin, onhan blogin 1-vuotissynttäreihin enää vain kuukauden päivät! :) Siinä missä aikaa onkin tähän koko vaihtoprosessiin kulunut, päivät lähtöön vähenevät vähemistään: laskujeni mukaan on enää vain 53 aamua jäljellä. Tässähän alkaa kohta ihan jännittää!

Mutta sitten asiasta kukkaruukkuun: muistatteko, kun aiemmin kerroin saaneeni japanilaisen sähköpostikaverin, Mizukin? Lähetin hänelle joululomalla pienen Suomi-henkisen joulutervehdyksen (Fazerin mustikka-suklaata, paketin Nordqvistin pussiteetä, pienen rasiallisen salmiakkia sekä kortin), ja hän piti siitä kovasti. No, edellispäivänäpä posti toi minulle tällaisen paketin:


Se tuntui niin isolta verrattuna siihen kapeaan kuoreen, jonka minä hänelle lähetin... (Mutta no, ajatus on tärkein! n_n') Mizukinkin paketin sisältö oli varsin syötäväpainotteinen:


Oranssihtavat syötävät ovat suolaisia; pitkänmallisessa pakkauksessa on riisikeksejä (maistuvat riisimurojen ja riisikakkujen risteytykseltä) ja sen vieressä olevassa paketissa on kananmakuisia perunalastuja. Big Katsua en ole vielä maistanut, eikä minulla ole oikeastaan hajuakaan, mitä se on :D Sen verran olen saanut pakkausta tavattua, että siinä luvataan "Herkullisuus (?) BIG! Koko BIG!" ("Oishisa biggu! Saizu mo biggu!") Eli ei mistään ihan turhasta pöperöstä ole kyse?

Pienet oranssipäiset pakkaukset sisältävät suklaakarkin, kaksi muuta pientä pakkausta taas sisältävät jotakin purkan tapaista ja Milky-rasiassa on sellaisia kovia maitokarkkeja. Tuossa vihreässä pakkauksessa taas on hyvinkin ehtaa japanilaista tavaraa - umeja eli etikassa ja mausteissa säilöttyjä japaninaprikooseja. Täytyy sanoa, että jo niiden haju oli aika tuhti...!

Paketin mukana tuli myös pieni kännykkäkoru (kiinnitin sen heti kännykkääni), söpöt jänis-kuvioiset syömäpuikot sekä hauskasti taiteltu kirje. Siinä missä kännykkäkoru ja syömäpuikot unohtuivat jostain syystä ylemmästä kuvasta, kirjeestä hoksasin ennen avaamista ottaa kuvan:


Sen kummemmin kirjeen sisältöön menemättä Mizuki varoittelee lopuksi happamanmakuisista umeista, mutta samalla toteaa, että ne ovat hänen suosikkinsa. Lieneeköhän japanilainen ume jollakin tavalla rinnastettavissa suomalaiseen salmiakkiin - ulkomaalaiset eivät yleensä niistä pidä, mutta makuun tottuneet paikalliset taas saattavat olla suorastaan hulluna niihin? ;)

Mutta mutta, ilahduin kovasti Mizukin lahjasta ♥ ありがとうございます!!

Lopuksi vielä kuva paketin kauniista postileimasta:

maanantai 24. tammikuuta 2011

\o/

Pienistä ongelmista huolimatta (muutoksen ainut maksuvaihtoehto oli luottokortilla maksaminen, joten jouduin kääntymään isukkini puoleen) lentoni lähtöpäivän vaihto onnistui, eli kahden kuukauden päästä tähän aikaan olen tallustellut Japanin maaperällä noin kahden päivän ajan...!

Täytyy kyllä sanoa, että nyt alkaa jännittää! Samanaikaisesti myös hieman stressaa - tässä on kuitenkin vielä yhtä ja toista tehtävää. No, eiköhän kaikki luvtiudu oikein mainiosti. :)

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Elämä kuin animea

VAROITUS! Tämä merkintä sisältää lievää animekekeilyä, jota ei kannata/tarvitse ottaa vakavasti. ;-)

Kaikki animea jonkin verran katsoneet (ja/tai mangaa lukeneet) lienevät huomanneen sen, kuinka lähes jokaisessa sarjassa on yksi onsen- , uimaranta-, koulun festivaalipäivä-, luokkaretki-, ystävänpäivä- tai/ja omatsuri-jakso. Melko suosittuja teemajaksoja ovat myös retket huvipuistoon/eläintarhaan/yleisöakvaarioon tai laskettelemaan.

Eri sarjojen väliset yhtenäisyydet eivät kuitenkaan pääty tähän; muita enemmän tai vähemmän "perinteisiä" elementtejä ovat nimittäin myös ajanvietto karaokessa ja pelihalleissa, treffit, (miespuolisten) henkilöiden ihastus koulu- tai sisäkkopukuja kohtaan (kissankorvia unohtamatta) sekä osa-aikatöissä (arubaito) käyminen. Genre-näkökulmasta katsottuna taas "realistisempien" sarjojen ohella erilaisia taikatyttö- ja mecha-sarjoja löytyy pilvin pimein.


Yksi syistäni lähteä vaihto-opiskelemaan juuri Japaniin on se, että olen kohta kahdeksan vuoden ajan harrastanut japanilaista populaarikulttuuria mangan luvun ja animen katselun muodossa. Siinä missä en ole enää yhtä kaikkiruokainen kuin ensimmäisinä vuosina, jonkinlainen "animekeke" olen edelleen. Niinpä olenkin viime aikoina leikitellut tällaisella ajatuksella: mitäpä, jos pyrkisin vaihtovuoteni aikana kokemaan mahdollisimman monta näistä "animekliseistä"? En ole vielä tehnyt sen kummempia suunnitelmia tulevan kymmenen kuukauden suhteen, mutta animekliseiden näkökulmasta lista voisi näyttää tältä:

Ehdottomasti koettava

[] Kylpeminen onsenissa ja yöpyminen ryokanissa
[] Päivä merenrannalla (+ vesimelonin halkaiseminen) ja/tai julkisella uima-altaalla
[] Omatsuriin osallistuminen yukatassa
[] Luokkaretki
[] Päivä huvipuistossa, eläintarhassa tai yleisöakvaariossa
[] Karaokessa laulaminen
[] Pelihallissa pelaaminen
[] Benton tekeminen ja syöminen

Mahdollisuuksien mukaan

[] Koulufestivaalissa käyminen
[] Oman koulupuvun hankkiminen (sisäkkoasu löytyy jo ;))
[] Treffit "animekaavalla"
[] Osa-aikatyön tekeminen (Maid cafe olisi melkoinen hitti!)
[] Benton tekeminen söpölle pojalle

Alternatiivisessa todellisuudessa

[] Päivä taikatyttönä
[] Päivä mecha-pilottina
[] Päivä shonen-sarjan päähenkilönä ("His power level is over 9000!!!")
[] Päivä Pokémon-kouluttajana

Tuleeko teille mieleen muita (hyvän maun rajoissa pysyviä) anime- tai mangakliseitä, joita haluaisitte minun kokeilevan vaihtovuoteni aikana? Kertokaa, niin lisään ne listalle!

torstai 20. tammikuuta 2011

Iloa ja surua ja PANIIKKIA

Daito Bunkasta (KV-asioiden Sarin välittämänä tosin) tuli tänään sähköpostillinen infoa keväällä aloittaville vaihto-opiskelijoille - enää ei puutu kuin tarvittavat viisumipaperit, ja vaihtovuosi on mustaa valkoisella. Jotta asiat eivät menisi kuitenkaan liian helpoiksi, piti infopaketti sisällään ikävän yllätyksen...

Nimittäin, että vaihtareiden pitäisi olla Naritan lentokentällä jo 22. päivä maaliskuuta (viimeistään kello 14 paikallista aikaa). Omassa lentolipussani, kuten myös arvoisan kollegani Merinkin lipussa, saapumispäivä on taas melkein viikon myöhemmin, 27. päivä. Ei siinä kai sinänsä olisi vielä mitään, mutta kun kaikki vaihtareille tarkoitettu orientaatio ja käytännönhässäkkä on sijoitettu juurikin ennen 27. päivää...

KRAAH, KIITOS KUN VIITSITTE KERTOA VIRALLISET PÄIVÄT VASTA NYT! D:<

Epämääräisen tsekkaukseni myötä Finnairilla olisi vielä jäljellä nuorisohintaisia lippuja 21. päivän lennolle. Olisin näemmä voinut tilata lippuni vasta nyt, sillä tuon nuorisolipun hinta on pysynyt käytännössä samana (taitaa olla huimat kymmenen senttiä kalliimpi kuin se lippu, jonka ostin lokakuussa >_o). No, kukaan ei ole meedio syntyessään! Lähtöpäivän muutosmaksu on näemmä 50 euroa, mikä menee suunnilleen samoihin niiden kulujen kanssa, joita myöhemmin -> itsekseen kentältä yliopistolle matkaava joutuu maksamaan. Näin ollen minulla ei ole mitään lähtöpäivän vaihtoa vastaan, mutta koska Meri on muutosmahdollisuuksistaan vielä epävarma, en ole vielä mitään tehnyt. (Vaikka kauhuskenaarioissani nuorisopaikkoja on tuossa 21. päivän lennossa jäljellä vain yksi, joka sitten ehtii mennä juuri ennen, kuin voisin siihen vaihtaa... D'':) Minusta nimittäin ei tuntuisi kivalta olla yksin "ajoissa" perillä ja tietyssä mielessä jättää Meri oman onnensa nojaan. No, nyt sitten palavasti toivon ja rukoilen, että tämä lähtöpäivähässäkkä saisi onnellisen lopun. Kyl kaik lutviutuup! :')

Mutta no, jos kaikki menee niin kuin elokuvissa konsanaan, vaihtovuoden alku näyttäisi varsin mukavalta:

~ 22. päivä: vaihto-oppilaat laukkuineen päivineen kuljetetaan Naritan lentokentältä (ilmaiseksi?) bussilla yliopistolle (ei siis matkalaukun kuljetuspalvelun tilaamista ja junapanikointia!)

~23. päivälle ei ole merkitty mitään = ZZZ + tsiljoonan valokuvan ottamista kohteista, jotka viimeistään kuukauden päästä tuntuvat kerrassaan arkipäiväisiltä

~24. päivä: käytännönjuttujen tekemistä, mm. rekisteröityminen (vai miten 'Foreign Registration' sitten käännetäänkään) ja pankkitilin avaaminen

~25. päivä: saapumisorientaatio (niinkin yllättävästä aiheesta kuin "Life in Japan")

~26. päivä: lisää käytännönjuttuja, mm. kännykän hankkiminen

~27. päivä: ei mitään, eli vapaata hengailua & tutustumista?

~28. päivä: kielitesti (jännittää jo nyt!)

~29. päivä: haastattelu (?), luokkiinjako, lukujärjestysten jako

~1. päivä: uuden lukuvuoden avajaisseremonia

~2.-4. päivä: ei ennalta määriteltyä ohjelmaa

~5. päivä: Itabashi-kampukseen tutustuminen ja DAITO BUNKAN PRESIDENTIN TAPAAMINEN!!

~6. päivä: tyhyjää jälleen

~7. päivä: opetus alkaa

Tästä lentolippuhässäkästä huolimatta olen todella innoissani! Vaihtovuosi alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän todelliselta jutulta eikä siltä "mielikuvitusmatkalta", jolta se on kuluneen vuoden ajan tuntunut. Tässä on kuitenkin vielä paljon tekemistä; lentolippujuttujen lisäksi pitäisi löytää alivuokralainen, miettiä järkevimmät mukaan otettavat vaatteet & tavarat, miettiä vakuutuksia ja raha-asioita, kerrata & opetella hurjasti japania ja eritoten käytännöllisiä fraaseja, ja ja... niin, se ehdottomasti tärkein, pitää kunnon läksiäiset! ;)

Mutta niin. Minun pitäisi olla parhaillaan kertaamassa huomiseen kirjallisuustenttiin, mutta olen nyt niin täpinöissäni/paniikissa/keskimääräistä enemmän sekaisin, etten oikein jaksa keskittyä suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehitykseen...

Toivottavasti kaikki järjestyy ja vaihtovuosi voisi alkaa parhaalla mahdollisella tavalla! ...ja toivottavasti selviän tästä "väliajasta" läpi kunnialla tai vähintäänkin hengissä!!

  © Blogger Template by Emporium Digital 2008

Back to TOP