Jouluterveisiä

Ninja- ja erinnäisiä muita pipareita eräistä pikkujouluista.

Jouluiset terveiset täältä Suomen Salosta! Liki neljän kuukauden tauon jälkeen palasin vanhoille kotikonnuilleni joulunviettoon vanhempieni huomaan. Kuluneen päälle viikon Salo-elämän voinee tiivistää aika hyvin eräseen hiljattain tekemääni tilapäivitykseen.

GTS on hieno juttu, sain sen avulla japanilaisen Ditton! Jolla on
Pokérus! Lisäksi oon briidannut noin 50 Eeveetä! Paras loma!

Lisäksi olen katsonut kolme tuotantokautta Bonesia - olen ihan koukussa siihen sarjaan! Yksi syy tähän on se, että isäni löysi ylimääräisen... taikajohdon, jolla miniläppärini saa kiinni telkkariin. On ihan eri meininki katsoa leffoja ja sarjoja 50-tuumaisesta kuin 10-tuumaisesta näytöstä!

Mutta niin. Ennen lomille lähtöä osallistuin Tampereella tosiaan muutamiin pikkujouluihin sekä gatheringiin, josta puhuin edellisessä merkinnässä. Suuri(n) osa porukasta oli tuttua, mutta sain muutaman uudenkin tuttavuuden. Gathering järjestettiin japanilaisen ravintolan, Marusekin, yläkerrassa olevassa viihtyisässä, japanilaista huonetta imitoivassa huoneessa. (Tarkkaavaisena ihmisenä unohdin kamerani kotiin.) En ollut aiemmin Marusekissä käynyt, mutta mielelläni kävisin toiseen kertaan! Seuraava gathering järjestetään tammikuussa, joten silloin viimeistään siis uudestaan.

!!!!

Tarkkaavaisuudesta puheenollen - melkein unohdin kertoa, että Daito lähetti jo tämän vuoden puolella noutopäivää ja orientointijaksoa koskevan tiedotesetin! (Sähköposti tuli jo viikko sitten, mutta luonnollisestikaan en ole ehtinyt mainita siitä, koska duh, ne 50 Eeveetä eivät kuoriudu munistaan itsekseen...) Mikä on siis käytännössä epävirallinen hyväksymiskirje. Certificate of Eligibilityä lupaillaan saatavaksi joskus tammikuun loppupuolella, eli senkään suhteen ei pitäisi mitään paniikkia iskeä. Daitolaiset ovat selvästi petranneet, sillä viimeeksi tämä sama setti tuli vasta tammikuun 20. päivä!

Virallinen noutopäivä on siis lähes sama kuin viime kerralla. Myös orientointijakso näyttäisi ohjelmistoltaan aika pitkälti samanlaiselta, eli pankkitilin avaamista, kännykän ostamista, Daito Bunkan presidentin tapaamista, sopeutumista ja tutustumista. Ainut "isompi" poikkeus viime vuoteen näyttäisi olevan se, että saapumispäivän ja ensimmäisen käytännönjuttujen hoitamispäivän välissä olisi peräti kahden päivän verran mahdollisuutta uneen ja lepoon. Ainakin teoriassa - tiedä sitten, kuinka intopiukassa allekirjoittanut juoksentelee kameroineen päivineen pitkin uuden kotiseutunsa kylänraitteja!

Lähtöön on siis... kolme kuukautta! Itse asiassa vähän alle, sillä lentoni lähtee Suomesta 22. päivä. Näin se aika siis vierii... Ennen kuin aavistankaan, on jo pakkauskiireiden ja loppupaniikkien aika! Nautinpa siis vielä hetken rauhasta ja katson jakson Bonesia. ...tai siis kolme.

Tunnelmallista ja ihanaa joulua kaikille lukijoille! ♥

Monenlaisia iltamia ja tapaamisia

Asahi suupaa dorai biiru! Taustalla nähtävissä myös lasillinen
mansikanmakuista Calpista (japanilaista "maitolimsaa").

Ei suotta ollut olo, että jotakin unohtui viime postauksesta - en muistanut ollenkaan mainita vaihtari-iltamia, jotka järjestettiin erään aiemman vaihtarin, Harrin, luona! Tarkoituksena oli siis koota saman katon alle iltaa viettämään Japanin vaihtareita (Japanissa olleita/Japaniin meneviä Tampereen yliopiston opiskelijoita sekä parhaillaan Tampereen yliopistossa opiskelemassa olevia japanilaisia). Ilmeisesti valitettavan monelle kutsutulle tuli jokin viimehetken este, mutta kyllä meitä siellä silti ihan mukava poppoo oli. Ja mukava oli myös itse ilta!

Peace and love!

Eilen kävin tsekkaamassa yliopistolla Sakin vetämää Japanese Language Groupia, jota hän mainosti yhteisen iltamamme yhteydessä. Alkuharhailun jälkeen (en siis meinannut ensin löytää koko porukkaa yliopiston ruokalasta...) jäin pariksi tunniksi jutustelemaan vanhojen japanin vaihtareiden sekä muutaman japanilaisen kanssa. Kieli vaihteli epämääräisesti japanin, englannin ja suomen välillä - itsekin uskaltauduin puhumaan vähäsen japania! (Vaikka aika takellellen se sujui...) Jutustelimme aika vapaasti kaikenlaista, mutta enimmäkseen Japaniin tai japanin kieleen liittyvää. Ihmettelimme muun muassa sitä, miten monta erilaista laskutapaa, tai no, laskusanaa japanin kielessä on - esimerkiksi pitkien ja lieriömäisten esineiden (mm. puut, kynät) laskemiseen käytetään sanaa "hon", kun taas vaikkapa litteille ja ohuille esineille (mm. paperit, lautaset) oikea laskusana on "mai". Myös esimerkiksi erikokoisille eläimille (pahimmillaan yksittäisille eläinlajeille) on omat laskusanansa... Gaijineille eli ulkomaalaisille on kuitenkin kuulemma ihan ok käyttää erillisten lukusanojen sijaan pelkkiä japanilaisia numeroita (eli hitotsu, futatsu...) laskemiseen. Huh!

Groupin seuraava kokoontuminen on kahden viikon päästä, 16. päivä. Se ei ole viikon ainut Japani-aiheinen happening, sillä saman viikon maanantaina on isompi Tampereen alueen Japanin vaihtareiden (sekä suomalaisten että japanilaisten) kokoontuminen Maruseki-ravintolassa. Ajattelin yrittää ehtiä kumpaankin; on tosi hienoa päästä jo nyt harjoittelemaan kieltä käytännössä! Sekä toki saada uusia ystäviä niin suomalaisista kuin japanilaisistakin vaihtareista :)

Loppukevennykseksi vielä kuva "teerobotistani", joka herätti hilpeyttä perjantain kokoontumisessa:

(Tämä kuva on oikeasti viime kesältä, mutta sama Pikku Myy -muki & teerobo
-kombo oli minulla myös eilen mukana. Robotti on siis sellainen siivilä, jonka
sisälle saa muutaman ruokalusikallisen verran irtoteetä. Olen sen verran
teehullu, että raahaan noita lähes päivittäin mukanani :D)

*Iso haukotus*

Huhhuh! Tällä viikolla on ollut kerrassaan monenmoista tekemistä; maanantaina oli vuoroni opponoida erään proseminaarilaisen työ, torstaina oli ruotsin suullinen esitelmä ja eilen japanin tentti. Olen ollut jotenkin tavattoman väsynyt koko viikon, joten en ole koulu- tai muiden pakkopakollisten juttujen lisäksi jaksanut tehdä oikein mitään muuta, esimerkiksi siivota. Ja kun en ole mikään järjestelmällisin ihminen, lopputulos olikin ennakoitavissa... No, tänään viimein reipastuin siivoamaan vaate- ja tavarakasat lattialta sekä tiskaamaan likaisten astioiden yhdyskunnan tiskialtaasta ja keittiön tasoilta tilaa viemästä, ja nyt kämppä näyttääkin pitkästä aikaa taas kodilta eikä katastrofialueelta!

Tenttiin kertaamisen konkreettisin tulos?

Japanin tentti tuntui menevän ihan hyvin, vaikka kertaaminen jäikin lähinnä parille edeltävälle illalle. (Note to self: tee jatkossa läksyt huolellisemmin ja kertaa heti jokaisen oppitunnin jälkeen...) Sain aineeni kokeen palauttamisen yhteydessä takaisin tutun vitosen kera (jos on kirjoittanut koko sivun täyteen ja tarkistuttanut tekstin opettajalla ennen puhtaaksikirjoittamista, vitonen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus). Toivottavasti koko kurssikin päättyisi samaan numeroon... Viime kevään nelonen kun oli vitosten jälkeen kova kolaus! (Silloin tosin se oli ihan ymmärrettävää, koska tilanne oli melko epätavallinen ja minulta jäi useamman viikon verran luentoja välistä.)

Muistatteko muuten, kun joskus aikoja sitten puhuin Mizukin synttärilahjasta? No, tosiaan moisen kokosin ja hänelle lähettelin; paketti tuli päälle viikon verran myöhässä perille, mutta mieluisaksi osoittautui kuitenkin! ...minulle tämä tosin selvisi vasta vähän aikaa sitten, koska FB oli ystävällinen ja jätti mainitsematta, että Mizuki oli julkaissut seinällään kuvia ja kiitoksen lahjastani. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Tässä vielä teillekin viimein kuvia siitä, millaiseen kokoonpanoon päädyin:

Tammerkoskiteetä, jotain ruissnacks-juttuja, muumikarkkeja, kaksi minituplaa,
muumimuki ja tuommoi lintuaiheinen tuikkujuttu.

Kauniit paketoinnit + edellisestä kuvasta unohtunut Riian tuliaissuklaa

Täytyy sanoa, ettei mitään ihan halpaa lystiä tuo ulkomaille postittelu ole... Pelkkiin postikuluihin kun upposi joku kaksikymppiä. >_> Mizuki kuitenkin vaikutti tyytyväiseltä lahjaansa, ja se on tärkeintä!

Mitäs muuta... Mulla oli ehkä jotakin muutakin, mistä kirjoittaa, mutta nyt en valitettavasti muista että mitä. (Todennäköisesti ei siis mitään erityisen tärkeää.) Paitsi että niin: vaihtovuoden alkuun enää noin rapiat sata päivää! Niin se aika vähitellen kuluu :)

Japanilaisia harakanvarpaita

75 kanjia, yksi ilta. Mitä tästä opimme? Emme todennäköisesti mitään!
(Paitsi että Hildan kanjit näyttävät esim. kauheilta.)

Japania opiskelleille pieni kysymys tähän väliin: miten/mistä olette opiskelleet kanjeja? Osaatteko suositella jotakin hyvää kirjaa tahi vaikkapa tietokone-/NDS-peliä? Kuulisin mielelläni vinkkejä myös muista japanin kielen opiskelun kannalta hyödyllisistä opuksista/peleistä/härpäkkeistä, eli jos jotakin niksipirkkaa mieleen juolahtaa, kertokaa ihmeessä! :)

Sosialistisointia ja kanjikimaraa

Proseminaarityö tuli onnistuneesti jätettyä opettajalle viime maanantaina, mutta kiire ei siltikään ole oikeastaan hellittänyt. (Elämän pienet hienot hetket: yleensä menen nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen, mut keskiviikkona olin jostain syystä niin väsynyt, että puoli yhdeksän aikaan olin jo valmis sänkyyn. ...ja juuri silloin tietenkin vasta muistin, että 1) Netsarlin kuukauden haaste on keksimättä ja kirjoittamatta, 2) ruotsinkielinen organisaatio-kirjoittamisläksy tekemättä ja 3) yksi lehtijuttu kirjoittamatta & kuvittamatta. Dedis kaikissa samana päivänä. ♥ Oma vika taas, kun unohduin Alakuppilaan juttelemaan liian kauan kuolleista muusikoista!) Koulujuttujen lisäksi tällä viikolla osallistuin peräti kaksiin tupareihin (toiset tosin olivat myös yhdistetyt morsiusbileet), joista viimeisimmät olivat perjantaina Helsingissä. Suomen Hesasta selvisin kotio vasta alkuillasta, enkä kauaa ehtinyt kotona homehtua, kun jo taas läksin yöhön kera tamperelaisten tovereideni. Tänään taas olisi luvassa maalaushommia (ja semi-tupareita?) yhden kaverin luona, joten sosialisointia olen kyllä tähän viikkoon saanut mahtumaan useammankin edestä!

Ennen maalausmeininkejä ajattelin kuitenkin täytellä viimein Daiton hakemuslappuset sekä harjoitella ensi tiistain kanji-kokeeseen. Kanjien opettelu on jäänyt mulla tänä vuonna hieman heikommanpuoleiseksi, ja sepä kostautuukin nyt siinä, että pitäisi "kerrata" koetta varten lähes 80 kanjia... Noh, ehkä selviän! Daiton paperit ovat samat kuin viime vuonna, joten niissä ei sinänsä pitäisi olla mitään hirveän hankalaa, vaikka "Application for Certificate of Eligibility" onkin pienine printteineen hieman luotaantyötävän vaivalloisen näköinen. Eniten mua kyllä huolestuttaa se hakemuksiin liitettävä valokuva - kuitenkin kuvauspäivänä naamaan on tullut joku jäätävän iso ja punainen finni - tyyliin nenänpäähän -, silmä on punaisena yllättävästä silmätulehduksesta ja hiusrajakin on päättänyt vetäytyä väliaikaisesti kaksi senttiä! Pällistele sellaista kuvaa sitten kaikissa virallisissa papereissa, niin! (...ei sillä, että mulle olisi ikinä niin käynyt, mutta se on periaatteessa aina mahdollista!)

Loppukevennykseksi voisin höpistä vähäsen vielä yhdestä lempimangastani, jonka innostuin pitkästä aikaa lukemaan läpi: kyseessä on siis Ninomiya Tomokon ihana Nodame Cantabile, joka kertoo (klassisen?) musiikin opiskelijoista. Romantiikan, ihanan Chiaki-saman ja ehkä lempimangahahmoni Nodamen ohessa sarjakuvassa on parasta sen huumori. En yleensä reagoi sarjakuvien huumoriin hymähdystä enempää, mutta Nodame Cantabilen kohdalla olen räkättänyt ääneen monet kerrat. Tässä yksi (huumorin kannalta) lempikohdistani mangan alkupuolelta; Minella (ensimmäisen ruudun poika) ja Nodamella (toisen ruudun tyttö) on tulossa saksan kielen koe, johon he "kertaavat" Chiakin (mustatukkainen poika) johdolla. (Lukusuunta ruuduissa on siis japanilainen (oikealta vasemmalle), joten aloita lukeminen oikeanpuolimmaisesta sivusta!)


Olen viime aikoina katsonut myös aika paljon j-draamoja, mutta niistä voisin tehdä kokonaan oman postauksensa vaikka ensi viikolla. (Mikäli kouluhommat ja alkavat bilekausi eivät vie minua ihan mennessään!)

"3.2 Väri, tyyli ja MURHAAAARGHSH"

Älkää te japania osaavat lukeko noita raapustuksia; mm. hienosti unohdin,
miten "ki" kirjoitetaan katakanoin. Japaania osaamattomille taas todettakoon,
että yritin jättää jälkipolville vaalittavaksi sen kaltaisia elämänviisauksia
kuin "Hei kaikki", "Tahdon syödä kuppikakkuja" tai "Minä olen Hilda, miau"

Merkinnän otsikko on siis lainaus vielä hieman keskeneräisestä proseminaarityöstäni ("Possuballerina. Kuvan ja sanan vuorovaikutus hahmokuvauksessa Ian Falconerin kuvakirjassa Olivia"), kuva taas käsittää luentomuistiinpanoni parin viikon takaa.

Ei tämä nyt loppujen lopuksi ole niin hermoja raastavan hankalaa kuin mitä olen ajatellut/antanut ymmärtää, vaikka lähteiden etsinnän ja lukemisen sekä työn kirjoitusprosessin olisin kyllä voinut aloittaa huomattavasti aikaisemmin, mutta näin jälkikäteen ajatellen olen kuitenkin todella iloinen siitä, että pääsin tekemään proseminaarini ennen vaihtovuottani. Aiemmissa suunnitelmissani kun tarkoitukseni oli suoraan vaihdosta palattuani hypätä mukaan (siinä kohtaa jo alkaneeseen) proseminaariin, mikä nyt tarkemmin ajateltuna kuulostaisi kaikkea muuta kuin pehmeältä laskulta Suomeen ja suomalaiseen opiskelijakulttuuriin... Nyt kuitenkin voinen lähteä matkaan varsin kevein mielin, sillä todennäköisesti saan proseminaarin lisäksi myös kandivaiheeni kokonaisuudessaan kauniiseen pakettiin näiden kahden vaihtoa edeltävän periodin aikana. Eli taas yksi syy, miksi vaihtovuoden siirtyminen vuodella eteenpäin olikin aika hyvä juttu :)

Oman prosetyöni esittelykerta on 7.11., ja koska työ on palautettava opettajalle viikkoa ennen käsittelykertaa, dedikseni on ensi maanantai. Näin ollen ensi viikolla minulla on taas kunnolla aikaa kaikenlaiseen muuhun, mikä näkynee myös tämän blogin tarjonnassa... Eli pysykäähän kuulolla! ;)

Ja vielä, lähinnä itselleni muistutuksesi, loppuvuoden Tehtävälista:

[] Passikuvat
[] Hakemusten täyttö
[] Hakemusten palautus
[] Apurahoista kysely KSS:lta
[] Kertaa hurjasti uusia kielioppijuttuja
[] Se kolmas vaihtari?

Sveiki!

Terveisiä Riikasta! Lähdimme (epävirallisen) syyslomaviikon kunniaksi käymään pienellä tyttöporukalla "Pohjolan Pariisissa", jossa saimme nauttia vanhojen kivitalojen jylhyydestä ja ihanien kahviloiden paljoudesta peräti viiden päivän ajan. Tässä hieman matkamuistoja kuvien muodossa :)










Että mukava matka oli! Paluu arkeen sen sijaan on varsin nihkeää - pitäisi nimittäin viimeistään ensi viikon maanantaina lähettää proseminaarityö opponentin ihmeteltäväksi, ja no, se raapustelma on vielä aika vaiheessa. No, onneksi tässä on vielä hieman aikaa...