sunnuntai 26. elokuuta 2012

Tarinoita Omenamaasta, osa 1


Terveisiä junasta! Tätä blogitekstiä kirjoittaessani olemme parhaillaan matkalla Koshigayan (kaupunki noin puolentunnin junamatkan päässä Tokiosta) Lake Towniin, joka on kuulkaas Japanin suurin ostoskeskus! Higashimatsuyamasta Koshigayaan puksuttelee noin vähän päälle tunnissa, eli tässä on nyt hyvää aikaa naputella viimeinkin paljonpuhumani blogimerkintä viimeaikaisista seuramatkoistamme. Kaikessa epäkronologisuudessani en kuitenkaan vielä tällä kertaa puhu DisneySea-spektaakkelistamme (olen parhaillaan työstämässä siitä videota, joka valmistunee... pian), vaan keskityn Aomorin valloitukseen - DisneySea-horinoidenkin edestä. Valmistautukaa siis kuvavyöryyn, videopätkiin ja... omenoihin.

Heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä siis pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kolmeksi päiväksi Aomoriin, Yuukin synnyinsijoille. Matkamme pääasiallisin tarkoitus oli päästä näkemään pala paikallista erikoisuutta, Aomorin Nebuta-festivaalia, joka on kaikkiaan kuuden päivän spektaakkeli (me tosin kykenimme erinnäisten rajoitteiden, mm. Yuukin vaihto-opiskeluhaastattelun, takia näkemään vain ensimmäisen päivän meiningit), mutta toki muitakin juttuja teimme.

Matkalla edustettuina Italia, Japani, American Yhdyswallat & Suomi x 3

Tokiosta Aomoriin on matkaa rapiat 700 kilometriä, jotka päätimme taivaltaa halvimmalla mahdollisella tavalla: yöbussilla. (Kesäsesongin takia liput olivat vähän tavallista kalliimmat, meno-paluu noin 85 euroa.) Lähdimme Higashimatsuyamasta noin kahdeksan aikaan junalla Tokion Shinjukuun, josta bussin oli määrä lähteä kymmenen aikoihin. Olin kuullut yöbussista yhtä ja toista, joten edessä oleva kymmenen tunnin bussiköröttely vähän hirvitti. Bussi oli kuitenkin yllättävän viihtyisän oloinen eikä hirveän täynnä, joten pahin pelko hälveni.

Oikeen krystallikruunut katossa!



Tässä kohtaa valot oli vielä päällä, mutta noin tunnin päästä lähdöstä
bussi pistettiin pimeäksi ja viimeisetkin kukkujat pakotettiin vaikenemaan
ja nukkumaan/yrittämään nukkumista.

...noh, varsin epämääräisiksi unet silti jäivät, ja tulinkin käyneeksi varmaan matkan jokaisella huoltoasemalla (bussi piti aina kahden tunnin välein jaloittelu- ja pissatauon), mutta... elämyksiä, elämyksiä!

Aomoriin saavuttuamme suuntasimme ensimmäiseksi Yuukin perheen kotiin, joka oli majapaikkamme Aomorin valloituksemme ajan. Itse talosta minulla ei ole valitettavasti kuvia, mutta kyseessä oli jokseenkin tavallisen oloinen, kaksikerroksinen omakotitalo.

Matkamuksut päikkäreillä & Pokemon-tuokio!

Päikkäreiden jälkeen oli luvassa Yuukin äidin valmistama pieni välipala.

"Pieni välipala".




Matkan rasituksista virvoiduttuamme lähdimme ihmettelemään läheistä Sannai Maruyama Isekiä, vanhan japanilaisen kylän raunioiden pohjalta uudelleenrakennettua "kylää". Sisäänpääsy ei maksa mitään, joten jos Aomorissa sattuu joskus piipahtamaan, kannattaa käydä tsekkaamassa!


Kannattaa tsekata myös mun eri päheet sadan jenin arskat.




Luultiin, että Aomorissa olisi ollut vähän viileämpää (onhan se sentään
paljon pohjoisemmassa), mutta ehei - kyllä ne tutuksi tulleet rapiat +30 astetta
sielläkin kivasti kuumottivat... 




Juuki-poika selkeesti nauttii

Tän korkean rakennelman tarkoitusperää ei ole saatu selville. Mun veikkaus on,
että joko a) joku on yrittänyt päteä tai b) joku on ajatellut et "hei parasta
läppää rakentaa tämmönen korkee jutska ja sit jengi on ihan et hei mikä ton 
pointsi on". Mikä on teidän veikkauksenne?

 Jos ette vielä tienneet, niin Aomori on tunnettu (ainakin Japanissa) omenoistaan (japaniksi "ringo"). Olimme ehtineet vitsailla Yuukin "Omenamaan kansalaisuudesta" (AomoRingo) jo aiemmin, mutta Aomorissa ringo-vitsit suorastaan karkasivat käsistä. Suosituin näistä oli ns. perinteinen aomorilainen omena- eli RINGO RINGO RINGO -tanssi, joka sai alkunsa, kun Yuuki Aomoriin saavuttuamme selitti jotakin ja samalla heilutti käsiä päänsä yläpuolella. Bussimatkan jälkeisessä väsymyksessä ele osoittautui sen verran hilpeyttä herättäväksi, että pakkohan sitä oli matkia - ja samalla hokea kimeään ääneen "ringo ringo ringo".

Autenttinen Aomori-hetki.

Muinaisaikojen lifestylen ihmettelyn jälkeen suuntasimme takaisin sivistyksen pariin, mutta kulttuurikokemukset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Seuraavaksi nimittäin suuntasimme (peri)japanilaiseen ravintolaan, josta Yuukin äiti oli varannut meille pöydän. Oletimme syövämme hieman raamenia tai tempuraa, mutta ehei - Yuukin äitimuori tarjosi meille useamman ruokalajin kokonaisuuden, jota voisi kuvailla varsin hyvin sanalla "elämys".

Tää oli kai joku alkupalasetti? Ylhäällä punaisessa kupissa lasinuudeleita,
vieressä Mössöä, keskellä pikkukaloja ja levää eri tavalla valmistettuina/säilöttyinä sekä 
alhaalla suolakeksi Tahnalla ja kotilo. 

Alkupala sai meidät vähän varuilleen, eikä meno hirveästi helpottunut: seuraava ruokalaji oli nimittäin hieman liian eläväinen.



Kyseinen kalmari oli sen verran tuoretta, että koskettaessa palaset kiemurtelivat lautasella... Noh, olin kuitenkin urhea ja söin kummatkin palat!! Reippaasti pureskellessa kiemurtelua ei huomannut enää suussa, mutta varsin sitkeää kalmis oli.


Kalmarin jälkeen/oheessa popsittiin tuoretta tonnikalaa, joka oli yllättävän hyvää. 

Tonnikalan jälkeen mutusteltiin perinteistä aomorilaista ruokalajia, 
simpukankuoressa  valmistettua kalaa liemellä ja kananmunalla. Tääkin oli
varsin hyvää.

Kahden jokseenkin normaalihkon ruokalajin jälkeen oli jo korkea aika tarjota jotakin vähän erikoisempaa: fugua eli pallokalaa! Pallokala on siis huolimattomasti valmistettuna tappavan myrkyllistä, mutta oikein valmistettuna (kuten tässä tapauksessa) ihan herkullista.

Friteeratun pallokalan kaverina kananmuna ja pikkumustekala.

 
Seuraava ruokalaji... Noh, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuva ennen syömistä:


...ja syömisen jälkeen:

Näyttää kuin toi kala-parka olis räjähtänyt tohon lautaselle...


Lopuksi nautimme vielä norimaki-rullia sekä vanukasta, josta minulla tosin ei ole kuvaa.




Mitä tästä nyt voisi sanoa... Noh, elämyksiä, elämyksiä! :'D Yuukin äiti oli kyllä tosi mukava; en tiedä, olisinko itse raaskinut moista illallista ostaa...

Mutta haukotus! Ehdimme Lake Towniin ollessani tämän merkinnän puolivälissä, ja nyt oleskelen taas Green Housella. Kello on pian yksi yöllä, olen rättipoikkiväsy ja huomenna pitäisi muuttaa City Palacesta, joten lopetan tarinoinnin hetkeksi tähän. Huomenna tai ylihuomenna, jahka olen muuttohulinoista selvinnyt, yritän kuitenkin höpötellä taas lisää, eli pysykää kuulolla!

PS: Tämän päivän purikura-hetken "parhaimmistoa":


3 kommenttia:

Annika kirjoitti...

Ihania kuvia ja videonpätkiä, kiitos!! Suurella mielenkiinnolla odotan jatkoa... :)

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mystisiä (ELÄVIÄ!) ruokia! HUI!

o.o

Hilda ☆ ヒルダ kirjoitti...

Äitee: yritän kirjoitella hetipian ^^

Senni: älä muuta sano :D En aina oo ihan varma, että mitä mikin on...

  © Blogger Template by Emporium Digital 2008

Back to TOP