Kaikesta huolimatta hyvillä mielin

Jotenkin kummaa ajatella, että mikäli kaikki olisi mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan, kuukausi takaperin olisin tähän aikaan istunut jo jonkun tovin lentokoneessa tulevia koitoksia jännittäen, ja että nyt olisin Japanin maaperällä tallustellut kuukauden päivät. No, kuten aikaisemmista merkinnöistä käy ilmi, näin ei kuitenkaan käynyt - täällä sitä edelleen ollaan, Suomen kamaralla nimittäin.

Alun vastoinkäymisistä huolimatta kuluneen puolentoista kuukauden käänteet ovat saaneet minut uskomaan yhä vahvemmin mottooni "Kaik lutviutuup". Suomen kirjallisuuden proffa näytti proseminaari-suunnitelmilleni vihreää valoa, eli pääsen kandintyötäni tekemään ensi syksynä. Jee! (Apua!) Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa sitten lähtöni Tampereella ja osallistuin japanin jatkokurssi II:sen tenttiin. Aineesta ("Kirje japanilaiselle ystävälle") sain vitosen, mutta tentti ei tainnut mennä niin hyvin kuin yleensä; kurssin kokonaisarvosanaksi sain nimittäin 4. (Mikä on tietenkin sinänsä tosi hyvä, mutta edellisten vitosten rinnalla auttamattomasti... no, huonompi. :/ Oma vaikutuksensa on toisaalta varmaan silläkin, että kuukauden verran luentoja jäi minulta käymättä Salossa olon takia...) Saan muuten varmaan jatkaa japanin opintojani TTY:llä vielä ensi lukuvuonnakin, sillä tieteenalayksikön opintoasiavastaavan mukaan opintoja voitaisiin edelleen puoltaa. (Tampereen yliopiston kielikeskus ei ensi lukuvuonnakaan japanin opetusta tarjoa, ja vaikka tarjoaisikin, niin ilmeisesti jatkokurssi III ja IV olisivat joka tapauksessa tarjolla vain TTY:llä. ...tai ainakin aiempina vuosina asia on näin ollut.) Pistinkin siis eilen uuden JOO-hakemuksen menemään (...myöhässä; virallinen syyslukukauden JOO-hakemusten deadline olisi ollut tyyliin viime viikolla, mutta kuulemma vielä ehti), ja vastauksen pitäisi tulla parin viikon sisään. Toivotaan parasta, sillä olisi tosi kivaa vielä ensi lukuvuonnakin japania opiskella!

Supermukavaa on myöskin se, että Daito Bunka on (varsin ilmeisesti?) hyväksynyt vaihtovuoteni alun siirtämisen ensi vuoteen. Kaikki palaset loksahtivat siis lopulta paikalleen; mikäli en olisi saanut opintojani (ts. proseminaaria) järjestettyä oikein, vaihtovuoden siirtäminen ensi vuodelle ei olisi ollut mahdollista. Ja vaikka toisaalta olisinkin saanut, mutta Daito ei olisikaan ollut suopea, lopputulos olisi ollut sama. Ylipäätään vaihdon siirtyminen vuodella eteenpäin on alkanut tuntua yllättävän hyvältä jutulta: ensi maaliskuuhun mennessä olen saanut tehtyä kandintyöni ja hoidettua opiskeluni sille mallille, että voin varsin kepein mielin vaihtoon lähteä (vrt. jos olisin tänä vuonna lähtenyt, olisin vaihdosta tultuani syöksynyt heti proseminaariin), ja lisäksi ehdin vielä ylimääräisen vuoden opiskella japania (toivottavasti TTY:llä; muussa tapauksessa itsenäisesti). Eli ainut ikävä juttu on lähinnä uusi odotusaika ja paperitöiden uudelleen tekeminen. Mutta no, se on kaikki jo tuttua juttua...

Kuten edellisessä kirjoituksessani otaksuinkin, kevääni ja kesäni kuluu pitkälti Salossa. Japanin tenttiin kertaamista lukuunottamatta en ole tehnyt ollenkaan koulujuttuja, vaan olen ottanut melko rennosti ja mm. alkanut taas piirtää satunnaisia luentosuttuja isompia asioita. (Unelmissa olisi saada tämän kevään&kesän aikana valmiiksi yksi sarjakuvanovelli, mutta no... saas nähdä!) Siinä missä Salo-elämä tarjoaakin mahdollisuuden elää jokseenkin huolettomasti kodin lihapatojen äärellä, on se välillä tavattoman tylsää - onneksi niin Tampereen, Turun kuin Helsinginkin kaverit tarjoavat mahdollisuuden päästä silloin tällöin rilluttelemaan suurkaupunkien meininkeihin. ;)

Summa summarum: loppu hyvin, kaikki hyvin. :)